Oppositiosta ilmoitetaan, että nyt ollaan taas tulevien sukupolvien taskuilla ja että mukulat oikeasti vaativat tiukkaa budjettikuria. Kun minä olin
penska, saatettiin kesällä toivoa vaikkapa uusia nappulakenkiä, mutta nykyään tenavat
ilmeisesti kinuavat ainoastaan leikkauslistoja. Niin se maailma muuttuu. Joka
tapauksessa kommentoidessaan hallituksen uutta 5,5 miljardin lisäbudjettia
Kokoomuksen Petteri Orpo siis kirjoittaa että ”Nuoret sukupolvet joutuvat
maksamaan tämän tuhlailun korkeampina veroina ja kasvavana velkana. Tätä
vastuutonta rahalinkoa emme voi hyväksyä”. Hänen puoluetoverinsa Jukka Kopra
säestää toteamalla että ”Lapsikin osaa kyllä jakaa rahaa eri suuntiin. Vaan lapsille
hallitus onkin varannut maksajan roolin.” Perussuomalaisten Vilhelm Junnila on
samoilla linjoilla: ”Tässä ei ajatella tulevia sukupolvia: ensin törsätään ja
sitten korotetaan veroja.” Ja niin edelleen. Nämä ovat sikäli mielenkiintoisia
toteamuksia, että on itse asiassa mahdollista katsoa tekikö talouskurikokeilu
viime vuosikymmenellä nykyisistä ja tulevista suomalaisista rikkaampia vai
köyhempiä.
Ensin jotain itsestään selvää. Valtion finanssipolitiikan
ensimmäinen velvollisuus on pitää talous pyörimässä niin lähellä
maksimipotentiaaliaan kuin mahdollista lisäämällä kysyntää resurssien
(tuotantolaitokset, koneet, työvoima, jne.) ollessa vajaakäytössä ja jokainen
päivä vajaakäyttöä tarkoittaa rahan kaatamista viemäriin menetetyssä kasvussa
sekä ihmisten pitämistä työttöminä huvin vuoksi. Tätä potentiaalia mitataan
tuotantokuilulla, jonka OECD kertoo olleen Suomessa negatiivinen koko ajan
vuodesta 2011 eteenpäin (eli resursseja vajaakäytössä riittämättömän kysynnän
seurauksena). Tätä kautta menetetyn BKT:n kasvun summaksi tulee n. 40 miljardia
euroa pelkästään Suomessa (EU-tasolla 1000-2000 miljardia). Tämä on siis minimihintalappu, eikä ota huomioon
esim. tekemättä jääneiden investointien kautta hukattua tuottavuuden kasvua tai
kykyjen ruostumista ja joidenkin elämien pysyvää tuhoutumista tarpeettomasti
pitkittyneen työttömyyden johdosta. Negatiiviset seuraukset ovat myös
kohtuuttomasti kasautuneet heikomman neuvotteluvoiman omaaville työelämään
siirtyville uusille sukupolville ja heidän elinkaariansionsa ovat
talouskuriporukan ansiosta nyt pysyvästi pienemmät. Uusiokielessä tämä on
ristitty vastuullisuudeksi ja huolenkantamiseksi tulevista sukupolvista.
Loppuun vielä kommentti Kokoomuksen Sinuhe Wallinheimolta,
joka ilmoittaa valtion tänä vuonna arviolta ottaman velkamäärän (18,8
miljardia) tekevän 7500e/työtätekevä suomalainen: ”Kauanko sinulta kestäisi
tuon 7500e lainan lyhentäminen omasta pussistasi?” Tätä logiikka käyttäen voisi
kysyä, kauanko talouskuriporukalta kestää n. 15000e/työtätekevä summan
maksaminen, jonka he ovat toimillaan suomalaisille kustantaneet, ja koska he
edes aikovat aloittaa maksamisen?
![]() |
Tuotantokuilu oli Suomessa negatiivinen koko viime vuosikymmenen vuodesta 2011 eteenpäin. 40 miljardin lukuun päästään vertaamalla tuotantokuilua toteutuneeseen bruttokansantuotteeseen käyvillä hinnoilla. |
https://stats.oecd.org/index.aspx?QueryId=51655#
http://tilastokeskus.fi/til/vtp/2019/vtp_2019_2020-03-16_tau_001_fi.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti