keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Postmoderni 1930-luku

Donald Trump voitti Yhdysvaltain presidentinvaalit, vaikka hänen ei pitänyt voittaa. Brexit tapahtui, vaikka sen ei pitänyt tapahtua. Syyllisiä etsitään kuumeisesti ja valtavirtamedia sekä poliitikot ovat jo valinneet helpoimman mahdollisen selityksen: rasismi.

Niin kutsutun eliitin tuntuu olevan mahdotonta ymmärtää, miksi Hillary Clintonia vihataan niin paljon. Tämä on ymmärrettävää sikäli, että mainitun tahon näkökulmasta asiathan menevät vähintään ihan kohtuullisen hyvin, eikä status quoa jatkavassa Clintonissa voi siis olla mitään ainakaan kovin oleellista vikaa. Tästä katsantokannasta vallitsevaa tilannetta horjuttamaan pyrkivät ilmiöt kuten Donald Trump, Brexit tai Perussuomalaiset näyttävät täysin irrationaalisilta, joten niiden pohjaksi esitetään myös pelkästään täysin irrationaalinen ajatusmaailma, eli rasismi. Ei siinä, etteikö rasistinen elementti olisi täysin todellinen; esimerkiksi Trumpin kannattajista 16 % yksinkertaisesti uskoo valkoisten olevan muita rotuja parempi[1] ja Perusuomalaisten kannattajien joukosta löytyy myös selvästi muita suomalaisia puolueita enemmän tähän suuntaan taipuvaisia ihmisiä[2]. Näin ollen, vaikka esimerkiksi Trumpin neuvonantaja Rudy Giuliani toteaakin, ettei ketään voi enää kutsua rasistiksi,[3] niin järkevien ihmisten maailmassa kyllä voi; rasistit ovat rasisteja eikä asia muuta väittämällä siitä muutu.

Liian helposti analyysi sitten jätetäänkin tähän, vaikka itse asiassa ollaan vasta parhaimmillaankin puolessa välissä. Syy tähän on, että jatkaminen voisi johtaa ikävään peiliin tuijotteluun ja se puolestaan saattaa aina paljastaa myös epämiellyttäviä totuuksia itsestä. Esimerkiksi Britanniassa Brexitin puolesta äänestäjät olivat pääsääntöisesti köyhiä;[4] samoin Republikaanien esivaaleissa valkoihoiset työväenluokan edustajat olivat Trumpin kannatuksen kulmakivi[5]; myös Perussuomalaisten kannatuksesta tuli (ainakin ennen romahdusta) 40 % työväenluokasta[6]. Kyseessä ovat siis ihmiset, jotka ovat olleet kärsivinä osapuolina kuristuspolitiikassa, leikkauksissa, palkkojen jäädytyksissä, vapaakauppasopimusten (jotka ovat täysin väärin nimettyjä; ne ovat yritysten/investoijien suojelusopimuksia) mukanaan tuomissa töiden ulkoistamisessa ja niin edelleen. Kun näille ihmisille tarjoutuu mahdollisuus näyttää keskisormea vihaamalleen eliitille, suuri osa heistä myös tekee niin.

Tässä ei tietenkään pitäisi sikäli olla mitään yllättävää, sillä kun ihmisiä potkitaan tarpeeksi kauan päähän, niin jossain vaiheessa heille tulee mitta täyteen. Olennaista onkin minkälainen reaktio tästä seuraa ja mistä ongelmia sekä ratkaisuja etsitään. Esimerkiksi siinä missä Hillary Clinton on yhtä kuin status quo, niin toisaalta Trump edustaa vain yhdenlaisia ratkaisuja ongelmiin. Toisenlaisia ratkaisuja puolestaan edustaa esimerkiksi Demokraattien esivaaleissa yllättävän niukasti Clintonille hävinnyt senaattori Bernie Sanders, jonka kampanjan Demokraattien oma puoluekoneisto tarkoituksella sabotoi halutessaan mieluummin pääasiassa rikkaidenetuja edustavan Clintonin.[7] Mikä Trumpin ja Sandersin ero siis on? Trump ja hänen kannattajansa löytävät ongelman juuren maahanmuuttajista ja ratkaisun muurin rakentamisesta Meksikon rajalle[8] sekä muslimien maahantulokiellosta[9]. Eli toisin sanoen ongelmien juuri ovat ihmiset yhteiskunnan pohjalla, joilla ei ole käytännössä minkäänlaista poliittista tai taloudellista vaikutusvaltaa ja ratkaisuksi esitetään heidän kimppuunsa käymistä. Sandersin ja hänen kannattajiensa näkemystä kuvaa vastaus, jonka mies antoi pankkiiri Lloyd Blankfeinille tämän todettua Sandersin olevan vaarallinen: ”Hän on oikeassa, minä olen vaarallinen: Wall Streetille.”[10] Tästä näkökulmasta yhteiskunnan suunta määrätään siis sen huipulta, ei pohjalta, ja jos on vakavissaan asioiden muuttamisesta parempaan suuntaan, on pakko kiinnittää huomio ryhmiin, jotka omistavat yhteiskunnan ja sitä kautta sanelevat sen tahdin. Loogisen ajattelun pohjalta jälkimmäinen ratkaisu lienee ainoa uskottava vaihtoehto.

Tämän jälkeen aletaankin olla asian ytimessä. Kun valtavirtamedia ja poliitikot eivät halua juuri keskustella vallitsevan talouskonsensuksen epäonnistumisesta ja tämän ennalta-arvattavista seurauksista, niin tilaa jää muukalaisvastaisille demagogeille, jotka tarjoavat sentään edes jonkinlaisia selityksiä ja ratkaisuja olkoonkin sitten, että ne ovat täysin irrationaalisia. Solidaarisuuden tuhoaminen ja alemmissa yhteiskuntaluokissa sijaitsevien ryhmien usuttaminen toistensa kimppuun on tietenkin aina vallanpitäjien etu ja tuo mieleen vanhan vitsin rikkaasta, keskiluokkaisesta ja työläisestä, jotka tilaavat pitsan. Rikas ottaa pitsasta yhdeksän palaa ja lähtiessään pöydästä kuiskaa keskiluokkaiselle, että työläinen aikoo millä hetkellä hyvänsä napata viimeisen palan. Samaan lankaan tunnutaan myös menevän joka kerta uudelleen ja ongelmien aiheuttajia kaivetaan työttömistä, kerjäläisistä, maahanmuuttajista, matalapalkkaisista, yksinhuoltajaäideistä, jne.; mistä tahansa muualta paitsi niistä paikoista, missä todelliset päätökset tehdään.

Olennaista on, että uusliberalistista talouspolitiikkaa edustavat tahot ensin tuhoavat kelvollisen elämän ehdot ainoastaan varakkaita suosivilla linjauksillaan, minkä seurauksena muukalaisvihamielisille opportunisteille tarjoutuu mahdollisuus syyttää vaikeuksista vähemmistöjä. Tästä syystä myös Kokoomuksella ja Keskustalla ei ole juuri sanottavaa Perussuomalaisten tekemisiin tai sanomisiin, koska heitä kiinnostaa pääasiassa rahan kaataminen rikkaiden taskuihin ja jos Perussuomalaiset sitten haluavat mukavasti edesauttaa tätä politiikkaa syyttämällä siitä ulkomaalaisia, eikä politiikan arkkitehtejä, niin mikä ettei.

Opitaanko Trumpin voitostakaan sitten mitään? Tuskin. Valtavirtamedia ja poliitikot syyttävät asiasta Bernie Sandersia sekä rasismia ja siihen se sitten jääkin. Atlantin tällä puolen nyökytellään hyväksyvästi ja EU jatkaa tuhoisaa linjaansa taloudellisen ja poliittisen vallan keskittämisessä niiden ihmisten johdolla, jotka toivat meille vuoden 2008 talousromahduksen. Kun he sitten saavat aikaan seuraavan romahduksen, aletaankin olla jo aika kypsiä postmoderniin versioon 1930-luvusta.



[1] http://www.complex.com/life/2016/02/31-percent-trump-supporters-say-whites-superior-race
[2] http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/joka-seitsemas-suomalainen-on-rasisti-tassa-tuntomerkit/?shared=290251-b425ad99-4
[3] http://www.mediaite.com/online/giuliani-not-only-is-trump-not-a-racist-nobody-is-a-racist/
[4] http://www.spectator.co.uk/2016/07/brexit-voters-are-not-thick-not-racist-just-poor/
[5] http://www.theatlantic.com/politics/archive/2016/03/trumps-revolution-from-within/473430/
[7] http://www.nytimes.com/2016/07/25/us/politics/debbie-wasserman-schultz-dnc-wikileaks-emails.html
[8] https://www.donaldjtrump.com/policies/immigration
[9] https://www.washingtonpost.com/news/post-politics/wp/2016/07/24/donald-trump-is-expanding-his-muslim-ban-not-rolling-it-back/
[10] https://www.youtube.com/watch?v=XsfOJtC65rw

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti