Vaihtoehtototuuksia ja veroja

Pääministeri Sipilä kertoi viime kuussa hehkuttaessaan talouden orastavaa kasvusuhdannetta, että myös pitkäaikaistyöttömien määrä oli laskenut. Pääministerin harmiksi kyseessä oli vaihtoehtoinen totuus, sillä pitkäaikaistyöttömiä oli viime kuussa 3800 enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan.[1] Timo Soini ilmoitti 10.2., että koko hallitus seisoo kaavaillun veneveron takana.[2] Vaihtoehtoiset faktat saivat myös Timon kiinni ja vain viisi päivää myöhemmin vero ilmoitettiin kaatuneeksi.[3] Tuore elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk) arvioi, ettei Terrafame tarvitse enempää valtion rahoitusta.[4] Samaan aikaan Terrafamelle annettiin 75 miljoonaa euroa valtion rahoitusta.[5] Ja niin edespäin. Kaikissa näissä tapauksissa oli epäilemättä kyse yksinkertaisesti rehellisistä erehdyksistä. Tämä siis huolimatta siitä, että rehellisillä erehdyksillä tuntuu olevan usein jonkin sortin asennevamma, sillä ne omituisesti tuppaavat suosimaan esittäjänsä omia intressejä. Esimerkiksi tapaukset, joissa pääministeri ilmoittaa pitkäaikaistyöttömien määrän kasvaneen, vaikka päinvastainen olisi totta, ovat jostain syystä harvinaisempia, kuin Sipilän tyylillä tehdyt rehelliset erehdykset. Sitten tietenkin ihmetellään suureen ääneen, kun kansalaisten luottamus on kadonnut.

Luottamuspulan suuren mysteerin kanssa painitaan myös Euroopan tasolla. EU-komission johtava ekonomisti Lucian Cernat kirjoittaa, että moni mielipidejohtaja on kerännyt suosiota kyseenalaistamalla sellaisten tutkimusten luotettavuuden, joita moni ekonomisti taas pitää korkealaatuisena. Cernat’n oma käsitys korkealaatuisesta tutkimuksesta tulee myös selväksi hänen todetessaan: ”Nyt ekonomistien haasteena on siis todistaa, että globalisaation vaikutus mediaaniäänestäjään on positiivinen.”[6] Edes marginaalisesti tieteellisen tutkimuksen perusteista kiinnostuneelle ihmiselle olennaista olisi tietenkin pyrkiä ottamaan selvää siitä, kuinka maailma todellisuudessa makaa, mutta Cernat’n hengenheimolaisille ensin asetetaan lopputulos (globalisaatio uusliberaalin talousjärjestelmän ehdoilla on hyvä asia) ja sitten aletaan selvittää, kuinka tämä voitaisiin todistaa. Asenne ei ole uusi ja sillä saattaa olla jotain tekemistä Cernat’n havaitseman luottamuspulan kanssa, sillä hänen koulukuntansa talousmalleilla ja ennusteilla meille tuotiin ensiksi suurin talousromahdus sitten 1930-luvun ja sen jälkeen kohta kymmenen vuotta kestänyt taantuma. Jos joku on jatkuvasti väärässä vuosikymmenien ajan, niin eikö rationaalinen ihminen päädy lopputulokseen, että tämä henkilö ei ole luottamuksen arvoinen, kun arvioidaan kuinka kannattaa edetä?

Suomessa vastaus on tietenkin jyrkkä ei ja jos joku eliitin joukossa osoittaa kyvyttömyytensä konkreettisesti, niin siitä tulee palkita, ei rangaista. Mahdollisesti paras esimerkki tästä on Olli Rehnin (kesk) valinta Suomen Pankin johtokuntaan, missä hänellä on ensi vuonna mahdollisuus nousta pääjohtajaksi asti. Rehn toimi EU-komission talouskomissaarina 2010-2014, eli aikana jolloin komissio keskittyi muun muassa taistelemaan olematonta inflaation uhkaa vastaan, kun todellisuudessa oltiin matkalla päinvastaiseen suuntaan, eli deflaatioon; päätettiin kuristuspolitiikasta aikana, jolloin kysyntä oli ongelma; laadittiin konkurssikypsälle Kreikalle lainaehdot, joiden tarkoitus oli rahoittaa yksityisiä pankkeja veronmaksajan rahoilla; ja niin edelleen. Kyselyssä eurooppalaisille taloustieteenprofessoreille 77 % vastaajista antaa Rehnille ja komissiolle arvosanan Heikko tai Luokaton suhteessa Euroopan talouskriisin hoitoon. Rehn totesi usein komissaarina ollessaan näkevänsä valoa tunnelin päässä, mihin Lontoon yliopiston professori John Weeks toteaa: ”Ennen kuin Rehn väittää näkevänsä valoa tunnelin päässä, hänen olisi löydettävä tunneli.”[7] Tästä huolimatta Rehnillä on ilmeisesti meriitit Suomen Pankkiin. No, jos Jyrki Katainen valitaan EU-komission johtoon,[8] niin lienee taas todistettu, että jatkuvilla epäonnistumisilla todellakin voi päästä yllättävän pitkälle, kunhan ne vain suosivat varakkaita.

Niin ja niistä veroista vielä. Kokoomuksen eduskuntaryhmän johtaja Kalle Jokinen totesi viime kesänä, että veronkiristysten tie on kuljettu loppuun.[9] Kuitenkin viime kuun lopulla Kokoomuksen varapuheenjohtaja Antti Häkkänen totesi, että jos veroja on pakko korottaa, niin kyllä se on se arvonlisävero mikä nousee – eli juuri se vero, joka iskee suhteellisesti voimakkaimmin vähävaraisimpiin nostamalla esimerkiksi ruuan ja lääkkeiden hintaa.[10] Jokisen puheet eivät kuitenkaan ole vaihtoehtoisia faktoja, sillä Kallelta vain unohtui epähuomiossa yksi sana välistä: veronkiristysten tie varakkaille on kuljettu loppuun. Kokoomus on kansan puolue ja siksi voitti viime kuntavaalitkin.

---

[1] http://yle.fi/uutiset/3-9449336

[2] http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/soini-koko-hallitus-seisoo-veneveron-takana-1.178320

[3] http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/venevero-kariutui-mutta-muistatko-taman-nain-soini-veisteli-huvikuunareista-syksylla/751782/

[4] http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/terrafame-rahoitus-lohkesi-vahvoilla-naytoilla-valtiolta-ei-tarvita-enempaa-rahaa/6306414

[5] http://yle.fi/uutiset/3-9453739

[6] http://www.talouselama.fi/uutiset/eu-ekonomisti-huolissaan-suuri-yleiso-muuttunut-valinpitamattomaksi-6621996

[7] http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/11/02/sipilalle-ja-rehnille-roima-ripitys-talousprofessoreilta

[8] http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005096045.html

[9] http://yle.fi/uutiset/3-9113930

[10] http://yle.fi/uutiset/3-9470075