Sattumaa

Transparency Internationalin vuotuisessa korruptiolistauksessa Suomi on edelleen sijalla kolme, laskettuaan siis viime vuoden sijoituksesta yhden pykälän alemmaksi. Kuten Transparency Suomi ry:n puheenjohtaja Tommi Niinimäki toteaa, niin listaus ei kuitenkaan ota huomioon Suomelle tyypillistä rakenteellista korruptiota.[1] Ne, jotka viitsivätkin seurata päättäjien tekemisiä hiukan tarkemmin törmäävät varsin nopeasti kaikenlaisiin omituisuuksiin, mutta mahdollisesti paremmissa piireissä erilaisia yhteensattumia nyt vain tuppaa kerääntymään.

Chempolis on yksityinen epäonnistunutta biojalostusteknologiaa kehittävä yritys, joka on viimeiset kaksikymmentä vuotta elänyt veronmaksajan rahoilla noin kuuden miljoonan euron edestä (jostain syystä toimitusjohtaja Esa Rousua ei silti kutsuta sosiaalipummiksi). Juha Sipilän lapset omistavat Chempoliksesta Fortel Invest -sijoitusyrityksensä kautta noin 5 % ja Sipilän läheinen ystävä Juha Hulkko noin 10 %. Sekä Fortel Invest että Hulkko ovat antaneet Chempolikselle myös huomattavia lainoja. Valtion rahahanojen viimein sulkeuduttua Chempolis ajautui konkurssin partaalle vuonna 2016, kunnes valtion 50,7 %:sti omistama Fortum pelasti sen sijoittamalla Chempolikseen jälleen kuusi miljoonaa euroa. Sinällänsä tapaus ei tullut yllätyksenä, sillä kun pääministeri Sipilä oli 2015 kesällä ottanut valtionyritysten omistajaohjauksen käsiinsä (järjestely on erikoinen, sillä pääministeri ei yleensä hoida omistajaohjausta), niin oli Fortum myös pian tämän jälkeen alkanut täysin sattumalta valmistella sijoitusta konkurssikypsään Chempolikseen. Fortum myös sattumalta määritteli pelkkää tappiota tuottavan Chempoliksen arvon kaksinkertaiseksi kahden vuoden takaiseen nähden, eikä suostu nyt kertomaan miksi. Fortumin teknologiajohtajasta Heli Antilasta tuli myös sattuman seurauksena heti sijoituksen jälkeen Chempoliksen hallituksen jäsen. Samaan sattumien läjään kaatuu myös epäilemättä se, että Hulkko sai välittömästi 1,3 miljoonaa euroa lainoja takaisin Chempolikselta. Sipilän itsensä Chempolikselle vuonna 2011 allekirjoittaman lainan kohtalo on avoin, eikä kukaan osallinen nyt suostu edes mutisemaan asiasta puolta sanaa. Joka tapauksessa kaupparekisteriin jätettyjen asiakirjojen perusteella osa Fortel Investin lainoista on ilmeisesti Fortumin sijoituksen jälkeen maksettu, osa annettu anteeksi ja osa muutettu osakkeiksi. Kaikki tämä siis outojen yhteensattumien seurauksena.[2]

Sotea on markkinoitu sekä valinnanvapaudella että säästöillä, vaikka nyt näyttää siltä, että kumpaisenkin perustelut ovat vähintäänkin kyseenalaisissa kantimissa. Yhtiöittämispakko tulee ajamaan kolmannen sektorin (eli esim. yhdistysten ja järjestöjen) pieniä toimijoita ulos terveystoiminnasta, sillä niillä ei ole tarvittavaa liiketoimintaosaamista tai pääomaa.[3] Samaan aikaan yksityinen terveysbisnes on jo keskittymässä muutaman suuren toimijan käsiin niiden ennakoidessa pääsyä veronmaksajan rahapussille ja jos historia jotain opettaa, niin ainakin 1990-luvun metsäteollisuuden nopeat fuusiot päättyivät lopulta myös huomattaviin irtisanomisiin saneerausten yhteydessä.[4] Tulee massairtisanomisia tällä kertaa tai sitten ei, niin joka tapauksessa fuusiot ja kolmannen sektorin kutistuminen tarkoittavat siis vähemmän valinnanvapautta, ei enemmän.

Mitä tulee säästöihin, niin sisäministeri Paula Risikko (kok) on viimein valmis myöntämään, ettei niitä tule, vaan päinvastoin kulut kasvavat; kuitenkin hän jostain syystä uskoo, että pidemmällä aika välillä säästöjä jostain tippuu.[5] Itse asiassa yllättävässä rehellisyyden puuskassa edellisen hallituksen sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty (kok) kerkesi jo aikaisemmin vuoden alussa toteamaan liittyen Jyväskylän sote-kokeilun yksityisille tarjoamasta rahasummasta: ”Jyväskylässä ei vielä ole loppuun asti katsottu sitä, onko rahasumma realistinen, jotta palvelut pystytään tuottamaan. Huoli on ihan oikea, koska jos korvaussumma on liian pieni, sillä ei palveluja tuoteta. Siitäkin huolimatta, että ajatellaan, että yksityinen yritys tuottaa palvelut julkista sektoria tehokkaammin.”[6] Säästöihin ja tehokkuuteen liittyen Risikon ja Rädyn perusolettamus on siis sama: yksityinen sektorin tehokkuus on ennalta-asetettu fakta, mutta palveluiden tuottaminen sitä kautta kuitenkin nyt sattuu vain maksamaan enemmän. Tästä voisi päätellä, että tehokkuuden määritelmä on ilmeisesti ajautunut varsin erikoiseksi. Joka tapauksessa samaan aikaan kun Kokoomuksen rakastamaa yksityistämiseen perustuvaa sote-mallia ajetaan hallituksessa ja paikallistasoilla, niin kolme huomionarvoista nimeä Kokoomuksesta (Lasse Männistö, Joonas Turunen ja Laura Räty itse) on sattumalta siirtynyt viimeisen 1,5 vuoden aikana suurien terveyspalveluja tuottavien yritysten palkkoihin. Kuten sanottu, sattumaa.

Lisää sattumia etsiville voisi mainita esimerkiksi sen, että hallituksen suurempia luomutukia ajava maatalousministeri Kimmo Tiilikainen (kesk) sattuu olemaan luomuyrittäjä itsekin.[7] Tai että yhteisöveron (yritysveron) madaltamista ollaan ilmeisesti taas jo puuhaamassa ja hallituksessa istuu useampi henkilö varakkaista yrittäjäperheistä, ensimmäisenä pääministeri itse.[8] Näin ollen voi todeta, että Suomessa on päästy lähes kokonaan eroon korruptiosta – jäljelle on jäänyt vain outoja sattumia.

---

[1] http://yle.fi/uutiset/3-9420593

[2] http://yle.fi/uutiset/3-9413976; http://yle.fi/uutiset/3-9395763

[3] http://yle.fi/uutiset/3-9314563

[4] http://yle.fi/uutiset/3-9310678

[5] https://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/risikko_valinnanvapaus-60913

[6] http://yle.fi/uutiset/3-9388490

[7] http://yle.fi/uutiset/3-9442474

[8] http://yle.fi/uutiset/3-9443271