Jos haluaa kuulla huonoja ideoita, Etlan Aki Kangasharju
harvoin pettää. Jari Korkin haastattelussa hän toteaa työllisyysasteesta:
”Hyvässä lykyssä hallitus voi hurrata, että 75% on saavutettu, mutta sitten
hallitus hajoaa siihen, että julkisen talouden tasapainotavoitetta ei
saavuteta” ja ohjeistaa erityisesti Keskustaa sanomalla että ”Keskustan on näillä
kannatusluvuilla oman uskottavuutensa tähden pakko pitää kiinni julkisen
talouden tasapainottamisesta.” Tämä on sen verran sekavaa ajattelua, että
lienee jälleen syytä selittää perusasioita. Valtion talouden kannalta alijäämä
(budjetin epätasapaino) on ongelma, koska se kasvattaa velkaa ja velka
puolestaan on (potentiaalisesti) ongelma, koska se kasvattaa kustannuksia
(käytännössä korkojen muodossa). Jos kansantalouden arvo (BKT) kuitenkin kasvaa
nopeammin kuin velasta aiheutuva kustannus, on velan ottaminen itse asiassa
hyödyllistä, koska kustannuksen suhde arvoon jatkuvasti laskee – olennainen
kysymys on siis kuinka paljon valtionvelka aiheuttaa kustannuksia. Asioita
seuraavat saattavat muistaa, että valtion sekä 10-vuotisen että 30-vuotisen velkakirjan korko siirtyi velkamarkkinoilla viime vuonna negatiiviseksi (5-vuotinen teki näin jo 2016), minkä lisäksi EKP uudelleen
aloitti syksyllä velkakirjojen osto-ohjelmansa. Osto-ohjelma siis tarkoittaa,
että euroalueen keskuspankit (Suomen tapauksessa Suomen Pankki) ostavat
kotivaltioidensa liikkeelle laskemaa velkaa ja tämä puolestaan tarkoittaa, että
Suomen valtio siis velkaantuu pääasiassa itselleen ja tekee vielä niin
negatiivisilla koroilla. Tässä tilanteessa hyvinkin matalilla kasvuluvuilla
BKT:n arvo kasvaa jatkuvasti nopeammin kuin korkokustannukset.
Tähän voi tietenkin todeta, että kyllä korot jossain
vaiheessa nousevat. Todennäköisesti, mutta ihmisiltä näyttää unohtuneen
millaisessa tilanteessa näin tapahtuisi ja käytännössä korkojen nousu tapahtuu
silloin, kun EKP päättää niitä nostaa. EKP:n korkojen noston pointti puolestaan
on estää euroalueen taloutta ylikuumenemasta vähentämällä kysyntää, mikä
puolestaan määritelmällisesti tarkoittaa talouden olevan voimakkaassa
nousukiidossa – ennen vanhaan tässä skenaariossa avattiin samppanjapullot,
ei ranteita. Joka tapauksessa
Kangasharju siis ilmoittaa, että hallituksen on vähennettävä työvoiman kysyntää
markkinoilla (tätä budjetin tasapainottaminen tarkoittaa), mikä puolestaan tarkoittaa
työttömyyden kasvamista ja sitä kautta jotenkin Keskustan uskottavuuden
säilymistä. Oli hallituksesta mitä mieltä tahansa, niin ajatus sen kaatumisesta
ellei Keskusta käytännössä huvin vuoksi vaadi työttömyyden lisäämistä on sen
verran hurja, että tavalliselle ihmiselle sen hyväksyminen vaatii liiman
haistelun tuntuvaa lisäämistä. On tietenkin aina mahdollista, että Keskustan
johto on menettänyt järkensä, mutta vähintään yhtä mahdollista on, että niin on
käynyt Aki Kangasharjulle.
 |
| Velkakirjamarkkinoiden mukaan Suomen valtionvelan korko pysyy äärimmäisen matalana niin kaus kun silmä siintää, mikä tarkoittaa huomattavankin matalalla BKT:n nimellisellä kasvulla arvon nousevan nopeammin kuin korkokustannusten. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti