Koska menneisyyden pohjalta voi muodostaa ainakin
todennäköisen kuvan myös tulevaisuuden tapahtumista, on hyvä aina välillä
palata tarkastelemaan mitä viime vuosikymmenellä sanottiin tästä
vuosikymmenestä. Kesäkuussa 2018 Jari Ehrnrooth siis ennusti 2020-luvun
sosiaalipolitiikkaa ilmoittaen että ”tulevaisuuden sosiaalipolitiikka
tarkoittaa jotakin muuta kuin valtion vastuuta kansalaisistaan”. Nykytilanteessa
on aina mielenkiintoista lukea kommentaareja ihmisiltä, joiden mukaan valtion
ei pitäisi ottaa vastuuta kansalaisistaan, mutta erinomainen on myös
Ehrnroothin linjaus jonka mukaan ”Tukiriippuvuus tekee ihmisistä epävapaita
valtion alamaisia”. Hallituksen tukipakettiin yritysten tueksi koronaepidemian
haittojen torjumiseksi kuuluu mm. 10 miljardin euron lisärahoituksen
kanavoiminen yrityksille Finnveran kautta. Koska tällä hetkellä on mahdotonta
tietää tarkalleen epidemiasta johtuvan poikkeustilan pituutta, voi tämä
tukiriippuvuus pitkittyä huomattavastikin ja hallituksen toimet saattavat vakavasti
häiritä ihmisten vapautta mennä konkurssiin ja menettää omaisuutensa.
Toisaalta Ehrnrooth tietenkin myös ilmoittaa, että ”2020-luvun
sosiaalipolitiikassa päätöksentekoa ja vaalilupauksia järkevöittävät
budjettirajoittimet, jotka ennaltaehkäisevät kriisit”. On vaikea nähdä, kuinka
budjettirajoittimet olisivat ennaltaehkäisseet nykyistä kriisiä (virus ei
ottanut vastaan e-mailiani budjettikurin tärkeydestä), mutta ne sen sijaan
saattaisivat tehokkaasti sabotoida järkevän reaktion estämällä valtioita
ohjaamasta riittäviä rahamääriä tarvittaviin kohteisiin. Oma suosikkini on
kuitenkin Ehrnroothin esittämä toteamus että 2020-luvulla ”marxilaisen
kollektivismin ja tulontasauksen aatteellinen perusta romahtaa lopullisesti”.
Tämä on sikäli mielenkiintoista, että hallitus juuri laajensi työttömyysturvaa
koskemaan toistaiseksi myös yrittäjiä sekä freelancereita ja työttömyysturvan
yksi olennainen funktio luonnollisesti on tulontasaus vaikeiden aikojen yli. Vielä
mielenkiintoisempaa on, että käytännössä kaikkien valtioiden ja kansainvälisten
instituutioiden johtajat näyttävät päätyneen jonkinlaiseen konsensukseen voimakkaiden
kollektiivisten toimien tarpeellisuudesta valtion taholta koronaepidemian
terveys- ja talousvaikutusten lieventämiseksi. Omituisena käänteenä nämä
marxilaiset kollektivistit näyttäisivät kuitenkin yrittävän estää kapitalismia
ja markkinataloutta romahtamasta, mitä ei välttämättä odottaisi marxilaisilta
kollektivisteilta, mutta toisaalta tuntemattomat ovat marxilaisten kollektivistien
tiet.
Jos kaikki tämä saa Ehrnroothin näkemykset kuulostamaan
hassuilta, se johtuu siitä, että ne ovat. On hyvä muistaa, että myös
finanssikriisin yhteydessä valtioiden pelastaessa pankkeja Ehrnrooth &
kump. käytännössä siirrettiin vuodeksi hyllylle, koska heidän sanomisensa
olivat hetkellisesti liian räikeässä ristiriidassa reaalisen maailman toiminnan
kanssa ja sikäli varsin noloja. Sieltä heidät myöhemmin tietysti otettiin
takaisin puhumaan marxilaisista kollektivisteista ja tuomaan hitaimman
palautumisen taantumasta koko itsenäisyyden aikana. Jos vanhat merkit pätevät,
näin tehdään myös tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti