Matalapalkkatyötä on lisättävä, eli tuloeroja kasvatettava
sanoivat muun muassa Valtiovarainministeriön ylin virkamies Martti Hetemäki ja Sammon
konsernijohtaja Kari Stadigh elokuussa (sivuhuomiona Stadigh sai palkkaa ja
bonuksia viime vuonna 4,3 miljoonaa euroa).[1] Syy
tähän kannanottoon on mitä ilmeisimmin herrojen palava rakkaus vähäosaisia
kohtaan, koska heidän mukaansa talous ja työllisyys eivät ilman mainittuja
toimia parannu. Väite ei ole uusi, mutta ennen kuin käsitellään sitä yleisemmin,
niin vilkaistaanpa hieman ensin miesten argumentoinnin tarkempia perusteita.
Hetemäelle vallitsevan politiikan ja tuloerojen kasvun oikeuttaa se, että ”meillä
on pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, sen etuudet ja palvelut, mutta
työllisyysaste on eteläeurooppalainen.” Paitsi ettei ole: Suomen työllisyysaste
on 68,5 %, EU:n keskiarvo 64 %, Espanjan 58% ja Italian 56%.[2] Yli
kymmenen prosentin heitto jäi sattumalta huomaamatta – mahdollisesti
vahingossa, mahdollisesti pelottelutarkoituksessa, jotta haluttua politiikkaa
voidaan estoitta jatkaa ”pakon edessä”. Joka tapauksessa harhaanjohtavaa
argumentointia. Tämä ei silti tietenkään muuta sitä seikkaa, että Suomen talous
ei ole kunnossa, mutta jos julkisuudessa esittää itsevarmana vahvoja näkemyksiä
erityisesti virkamies asemasta käsin, niin kannattaa joko ensin selvittää edes
asiaan liittyvät perusfaktat tai vaihtoehtoisesti jättää kertomatta liian
helposti tarkastettavia valheita. Tosin ei sillä nyt suurta väliä ole, sillä on
erittäin epätodennäköistä, että Hetemäki asiasta mitään sanktioita saa. Tämä
siis huolimatta siitä, että hän on korkea-arvoinen virkamies, joka johtaa
julkisesti kansalaisia harhaan. Ei se ketään kiinnosta.
Stadighin tapaus on toisaalta tavanomaisempi ja toisaalta
mielenkiintoisempi. Tavanomainen se on siksi, että mies toistaa väitteelleen
normiperustelun siitä, että investointeja ja työpaikkoja tulee, jos rikkaille
annetaan lisää ja muille vähemmän. Koska argumentti on ala-arvoinen ja olen
sitä jo aikaisemmin käsitellyt, niin ei siitä sen enempää. Mielenkiintoinen
puoli tulee vastaan miehen puhuessa tarkemmin palkkaeroista, jotka Stadigh
varsin asiallisesti toteaa Suomessa verrannollisesti katsoen suhteellisen
pieniksi, vaikka tässäkin asiassa hajonta on kyllä kasvanut viimeisen 20 vuoden
aikana, eli keskipalkkaisten määrä on laskenut iso- ja pienipalkkaisten määrän
kasvaessa.[3] Joka
tapauksessa pienet palkkaerot osaltaan perustelevat Stadighin käsityksessä niiden
kasvattamista.
Olennaistahan tässä onkin juuri sanavalinta, eli puhuminen
palkkaeroista, eikä tuloeroista (tai varallisuuseroista) joiden kasvu puolestaan
on Suomessa viime vuosikymmeninä ollut teollisuusmaiden suurinta luokkaa johtuen
pääasiassa vuoden 1993 verouudistuksesta, joka jakoi tuloveron ansiotuloihin ja
pääomatuloihin.[4]
Ansiotulovero on progressiivinen, pääomatulovero taas (melkein)[5]
tasavero, eli siinä missä esimerkiksi 1500e/kk palkan veroprosentti on ensi
vuonna 15,6 % ja 7500e/kk palkan 42,9 %,[6] niin tuhannen
euron osingosta maksetaan 30 % veroa ja miljoonan euron osingosta vain 34 %. Pääomatuloveron
olematon progressio kannustaa varakkaita muuttamaan kaikki mahdolliset ja
mahdottomat tulot pääomatuloiksi, koska sitä kautta pystyy kätevästi kiertämään
veroja ja tätä on myös varsin hartaasti tehty. Tuloerojen kasvu kuitenkin
pysähtyi 2000-luvun alkupuolella, mutta sen sijaan varallisuuserojen kasvu sen
kuin jatkuu. Varallisuuteen kuuluvat siis esimerkiksi talot, autot, osakkeet,
talletukset sekä muut vastaavat ja siinä missä kolmen ylimmän tulokymmenyksen
varallisuus kasvoi vuosina 2009-2013 11,8 %, niin muissa tuloryhmissä se
puolestaan pieneni yhteensä noin 1,5 %. Kuten myös odottaa saattaa, niin
ylimmän kymmenyksen varallisuuden kasvu oli täysin omaa luokkaansa.[7] Stadighin
puheet palkkaeroista kelpaavat siis toiminnan perusteluiksi ainoastaan mielikuvitusmaailmassa,
jos sielläkään.
Se että valtaa pitävien ryhmien edustajat ja heidän
papukaijamaiset komissaarinsa käyttävät argumentteja ja perusteluja, joiden
kytkentä todelliseen maailmaan on parhaimmillaankin hatara ei liene yllätä
ketään (asiaa voi havainnoida lähes joka kerta kun julkisuudessa puhutaan
Suomen valtionvelasta), mutta tämä ei tietenkään sinällään kumoa alkuperäistä
pointtia siitä, että talous korjaantuu tuloeroilla. No, korjaantuuko se? Ei,
mutta tuskinpa sekään ketään erityisesti kiinnostaa. OECD – ei siis mikään
erityinen radikaalimarxistien tukikohta – löytää tutkimuksessaan, että
tuloerojen kasvu on itse asiassa haitallista taloudelliselle kasvulle ja että
esimerkiksi Suomessa tämä on leikannut lähes yhdeksän prosenttiyksikköä maan
talouskasvusta. Lisäksi olennaista ei ole pelkästään varsinaisen köyhyyden
ehkäisy, vaan sen varmistaminen, että yhteiskunnan alin 40 % ei putoa kelkasta
pois – eli toisin sanoen juuri se ryhmä, jota hallitus uudella budjetillaan
aikoo kepittää.[8]
Kääntäen tutkimus puolestaan toteaa, että kunhan ne on suunniteltu oikein, niin
verot ja sosiaalietuudet puolestaan eivät ole haitallisia taloudelle – eli
toisin sanoen ne asiat budjetissa, joiden kimppuun hallitus innokkaasti hyökkää.[9] Musta on
valkoista, ylhäällä on alhaalla, sota on rauhaa ja orjuus vapautta.
Mitä tästä sitten voi oppia? Ainakin sen, että julkisuudessa
ei joudu enää naurunalaiseksi, vaikka laukoisi minkälaisia älyttömyyksiä tahansa,
kunhan sanomisesi vain toimivat yhteiskunnan omistajien palveluksessa. Miljonäärit
ja heidän juoksupoikansa antavat ”neuvoja”, jotka omituisen sattuman kautta
päätyvät toteutuessaan hyödyttämään juuri miljonääriluokkaa. Sen verran täytyy kuitenkin
todeta, että tietyssä mielessä mainittu ohjeistaminen on kyllä oikeastaan
turhaa työtä. Jaa, miten niin? No, pääministerin pallillahan istuu jo
miljonääri – tuskin hän erityisiä neuvoja asiassa kaipaa.
[1] http://www.hs.fi/talous/a1459488690318;
http://www.hs.fi/kotimaa/a1470717307811;
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2016/08/10/sammon-stadigh-on-hetemaen-linjoilla-aiempaa-useampien-pitaisi-tehda-toita-pienella-palkalla/20168386/12
[2] http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomessa-etela-euroopan-tyollisyysaste-brotherus-hetemaelle-ei-nyt-aivan/TFSWw5n4
[3] http://www.stat.fi/artikkelit/2014/art_2014-05-26_002.html?s=0
[4] https://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/j52.pdf
sivut 43-44.
[5] Vuosina
1993-2011 täysin tasavero, sen jälkeen kaksi luokkaa joiden veroprosentit 30 ja
32-34. http://www.taloussuomi.fi/verotus/ansiotulo-vai-paaomatulo
[6] http://yle.fi/uutiset/veroale_tulee__nain_se_nakyy_kukkarossasi/9130536
[7] http://blogit.utu.fi/tita/wp-content/uploads/sites/45/2016/09/policybrief-niemela-jousilahti.pdf
[8] http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2014/12/09/nain-tuloerot-vaikuttivat-suomen-talouskasvuun/201416998/12
[9] http://www.oecd.org/newsroom/inequality-hurts-economic-growth.htm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti