Syyskuussa Björn Wahlroos totesi isällisesti, että toimeen
tuleminen työstä maksetulla palkalla ei ole realistinen ajatus.[1]
Samoin Juhana Vartiainen (kok.) ilmoitti, että 6e/h palkkakokeilu
rakennusalalla ei ole keneltäkään pois.[2]
Vasemmistoliitto Li Andersonin johdolla puolestaan nosti esille ehdotuksen
lakisääteisestä 10e/h minimipalkkasta työntekijöille.[3]
Ainoastaan viimeisin näistä ammuttiin alas absurdina haihatteluna.
Ajattelun logiikkana on siis, että vaikka yhteiskunnan
tuottavuus ja vauraus jatkavat kasvuaan (hitaasti, mutta silti), niin jatkuvasti
yhä pienempi pala piiraasta kuuluu niille, jotka tekevät varsinaiset työt. Palkkoja
pitää joko laskea tai vähintäänkään niitä ei saa korottaa. Käänteisesti tämä
tietenkin myös tarkoittaa johtoportaan sekä omistajien osuuden kasvua ja luonnollisesti
riippumatta siitä kasvaako tuottavuus sillä puolella vai ei. Ehkäpä kyseessä onkin
jo syntymäoikeus. Joka tapauksessa olennaisinta tämän kirjoituksen kannalta on
se, onko palkkojen polkemista ehkäisevä minimipalkka haihattelua, vai pitääkö
suomalaisen työntekijän lähteä kilpajuoksuun pohjalle, jonka lopussa odottaa Itä-Aasialainen
orjayhteiskunta?
Minimipalkkaan kohdistetusta kritiikistä on ensin todettava,
että vielä järjellisyyden tällä puolella olevia ihmisiä ei tietenkään liikuta
piirun vertaa se kuka ehdotuksen teki. Oli Andersonista ja Vasemmistoliitosta henkilökohtaisesti
mitä mieltä tahansa, niin vakavamieliset ihmiset tietenkin arvioivat argumentit
niiden sisällön perusteella, ei esittäjän. Otetaan siis ensin esille
minimipalkan potentiaalinen vaikutus pienyrittäjien asemaan työllistäjinä, mikä
toki ainakin periaatteessa on ongelmallinen johtuen mahdollisista kustannusten
nousuista. Kuitenkaan niille, jotka ovat sitä mieltä, että sekä yrittäjien että
heidän työntekijöidensä tulisi saada elinkelpoinen korvaus toimistaan, ratkaisu
ei itse asiassa vaadi kovin syvällistä ajattelua ja tässä nyt vain yksi
ehdotus: nostetaan arvonlisäverollisen myynnin alarajaa. Nykyisin yritykset
joiden tilikauden liikevaihto on alle 10000 euroa ovat vapautettuja
arvonlisäveron maksusta,[4]
mutta nostamalla tätä rajaa esimerkiksi 20000 euroon voitaisiin tukea paitsi näitä
liikkeenharjoittajia, niin myös mahdollistaa vähintään sen kymmenen euron
tuntipalkan maksamisen heidän työntekijöilleen ilman vaaraa yrityksen toiminnan
muuttumisesta tappiolliseksi. Toisin kuin esimerkiksi yhteisöveron
(yritysveron) yleinen laskeminen, tämä muutos kohdistuisi myös pelkästään
niille, jotka sitä tarvitsevat ja jättäisi vakavaraiset suuryritykset
verohelpotuksen ulkopuolelle. Muunlaisetkin vastaavat toimet ovat toki
mahdollisia, mutta pointti oli siis, että pienyrittäjien asemaan vetoaminen on vähintäänkin
virheellistä, ellei jopa valheellista, sillä tätä asemaa voidaan korjata
poliittisilla toimilla, joiden ainoa este on kysymys siitä kenen palveluksessa
hallitus haluaa toimia ja kenen ei.
Markkinafundamentalistit toteavat minimipalkkaan tietenkin,
että se heikentää kilpailukykyä, mikä jälleen kerran on mahdollisesti periaatteessa
totta, mutta käytännössä vähemmän totta ja itseasiassa Suomessa palkan suhteelliset työnantajakulut jäävät alle EU-keskiarvon.[5]
Lisäksi kuten minimipalkan vastustajat itsekin toteavat, niin sen vaikutus
olisi suurin juuri edellä mainittuihin pienyrityksiin,[6]
jotka eivät tunnetusti juuri osallistu vientiin (Suomen viennistä 85 % on
suuryritysten tekemää[7]),
mikä siis tarkoittaa käytännössä sitä, että minimipalkan vaikutus viennin
kilpailukykyyn olisi parhaimmillaankin marginaalinen. Edellä kirjoitetun
pohjalta voimme päätellä siis, että a) Suomen palkkakustannukset eivät ole
millään lailla kuormittavalla tasolla kilpailukyvyn suhteen ja b) minimipalkka
ei tätä asemaa juuri muuta, jos ollenkaan.
Yleisemmin tähän vielä todettakoon, että
markkinaperiaatteita tunnutaan taas soveltavan epäilyttävän selektiivisesti ja
oletuksena on siis, että vähäväkinen ja harvaan asuttu Suomi pystyy
kilpailemaan palkkojen alentamisessa Itä-Euroopan tai puhumattakaan
kehitysmaiden halpatyövoiman kanssa. Rationaalisempi lähtökohta olisi tietenkin
pyrkiä pelaamaan mahdollisimman paljon omilla vahvuuksillaan, joita Suomen
tapauksessa ovat esimerkiksi terve, hyvin koulutettu väestö ja korkean
teknologian infrastruktuuri. Näiden vahvuuksien tukeminen ei tietenkään tunnu
hallitusta juuri kiinnostavan ja ainakin koulutuksen kohdalla kyse on
suorastaan päinvastaisesta jopa siinä määrin, että Elinkeinoelämän
Keskusliittokin toivoisi jäitä hattuun.[8]
Ilmeisesti hallituksessa on lopulta tultu siihen tulokseen, ettei siellä
viitsitä enää teeskennellä edes markkinaehtoisuutta, vaan hyvinvointivaltion
alasajoa jatketaan tästä lähtien ihan vaan periaatteelliselta pohjalta.
Kolmas kritiikin osa-alue liittyy työmarkkinaosapuoliin ja
niiden väliseen sopimiseen. Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kyösti Suokas
kirjoittaa: ”Lainsäätäjän ryhtyminen
vähimmäispalkkojen määrittelijäksi romuttaisi yleissitovuusjärjestelmän.”[9]
Kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk.) puolestaan toteaa, että minimituntipalkasta
keskusteleminen ei ole ajankohtaista, ellei samalla olla valmiita puuttumaan
työehtosopimusten yleissitovuuteen. Tällaisista kommenteista nousee
tietenkin kysymys ”miksi”? Miksi valtion takaama minimipalkka kaikille
työntekijöille vaikuttaisi millään tavalla yleissitovuuteen, jos kaikki muut
työmarkkinasopimuksiin ja niiden neuvottelemiseen liittyvät seikat pidettäisiin
ennallaan? Tähän ei ole kuulunut vastauksia, mikä pistää normaalin ihmisen
epäilemään, että rationaalisia sellaisia ei ehkä ole olemassakaan. Joka
tapauksessa edellä esitettyjen seikkojen pohjalta näyttäisi pääasiassa siltä,
että edes minimaalisten tulojen takaaminen suomaisille työntekijöille kaatuu
ainoastaan kiinnostuksen puutteeseen, sillä ainakin tähän mennessä esitetyt
vasta-argumentit näyttäisivät pyörivän akselilla ideologinen huuhaa vastaan tarkoituksellinen
harhaanjohtaminen/tietämättömyys.
[1] http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001260159.html
[2] http://yle.fi/uutiset/3-9167810
[3] http://yle.fi/uutiset/3-9172080
[4] https://www.vero.fi/fi-FI/Yritys_ja_yhteisoasiakkaat/Arvonlisaverotus/Arvonlisaveron_alarajahuojennus(11826)
[5] http://www.talouselama.fi/uutiset/jopa-saksankin-ohi-suomalaisen-tyon-tuottavuudesta-paljastuu-yllatys-6000605
[6] http://www.suomenmaa.fi/?app=NeoDirect&com=6%2F3%2F154883%2Fca3cbf3d14&utm_campaign=shareaholic&utm_medium=twitter&utm_source=socialnetwork
[7] http://www.tulli.fi/fi/suomen_tulli/ulkomaankauppatilastot/tilastot/yritykset/
[8] https://ek.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2016/08/16/ek-valtiovarainministerion-esittamat-uudet-koulutusleikkaukset-torjuttava/
[9] https://kossi.rakennusliitto.fi/blogi/ajatus-on-vain-ajatus/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti