Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan taannoinen tutkimus Suomen
varakkaimpien kyseenalaisesta ajatusmaailmasta herätti kriittistä keskustelua
ja luonnollisesti myös tarpeen kutsua tutut tahot kertomaan, kuinka markkinasääntöjen
järjestäminen niin, että ne ohjaavat enemmän vaurautta huipulle ja vähemmän muille,
on itse asiassa fantastinen idea. Verkkouutisten puolustuspuhe ei ala erityisen
vakuuttavasti Kasperi Summasen todetessa, ettei tuloeroissa ”ole tapahtunut
juurikaan muutosta 2000-luvun aikana.” Tämä väite on yksinkertaisesti väärä. Köyhimmän
20% tulot kasvoivat aikavälillä 1995-2007 15% ja keskiluokan (tulodesiilit 20%-80%)
36%, kun taas puolestaan rikkaimman 1% tulot kasvoivat 158% ja rikkaimman
promillen 252%. Kehitys jatkui myös aina finanssikriisin ovelle saakka ja
Suomessa selkeästi suurin selittäjä tapahtuneelle on vuoden 1993 veroreformi,
joka eriytti ansio- ja pääomaverotuksen toisistaan suosien pääomaa (rikkaimman
promillen tuloista n. 70% on pääomatuloja). Kehitys on kuitenkin kulkenut
samaan suuntaan kaikissa teollisuusmaissa ja esim. IMF toteaa 15%
tuloerokehityksestä tulevan työvoiman tarjontaa lisäävistä ja työnsuojelua
heikentävistä reformeista, joiden kaupittelemisesta palstoilla ja
pellonpientareilla on tullut normaalia ajanvietettä.
Mainittakoon myös ettei mikään sinällään pakota valtiota tekemään tällaisia
interventioita markkinoille, vaan niitä tehdään koska niitä halutaan tehdä.
Jos faktuaaliset virheet jätetään sikseen, niin
mielenkiintoista on myös Summasen ohjeistus paremmasta suunnasta: ”[Ongelmia]
ei ratkaista lisäämällä kituliaan kansan ja talouden verotusta, vaan
kasvattamalla tuloja.” Ongelma tässä on, että markkinasääntöjen muuttaminen
niin, että varakkaiden tulot kasvavat on itse asiassa pois muilta (vaikka usein
muuta väitetään). Asia on helppo ymmärtää seuraavasti. Kansantaloudessa
tuotetaan per vuosi tietty määrä vaurautta (usein tätä mitataan BKT:lla tai kansantulolla), joka sitten jakautuu
kansalaisille. Jos oletetaan, että top 1% saa alkutilanteessa tästä 20% ja
sitten sääntöjä muutetaan niin, että se saakin 25%, niin tämä objektiivisesti
tarkoittaa, että muille jää nyt ainoastaan 75% entisen 80% sijaan. Ainoa tie
tämän ympäri on, jos varallisuuden siirto huipulle oikeasti vauhdittaisi kasvua
itseään, mutta tässä törmätään taas empiiriseen maailmaan, joka sanoo
päinvastaista ja esim. sekä IMF että OECD ovat viime vuosina suositelleet
tuloeroja tasaavia linjauksia, koska päinvastainen tuppaa haittaamaan kansantalouksia. Tai näin siis, jos joku olisi oikeasti kiinnostunut
kansantaloudesta – jos sen sijaan tarkoitus on yksinkertaisesti ohjata enemmän rahaa
rikkaille, niin se on sitten eri asia.
Käytettävissä olevien tulojen kasvu, indeksi 1995=100. Ylimmän promillen 252%:n tulojen kasvu ei mahdu kuvion skaalaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti