Kokoomus ilmoittaa, että sillä on keinot saada 60000 ihmistä
töihin, mutta vellihousuinen hallitus ”ei uskalla toimia itse tuoda” kuten Kaj
Mykkänen asian toteaa. Jo tämän perusteella joku saattaa arvata näiden keinojen
yleisluonteen (jos ne olisivat mukavia, ei uskallusta liene juuri tarvittaisi),
mutta tässä keskityn ainoastaan ykkösnyrkiksi valittuun ansiosidonnaisen
työttömyysturvan porrastamiseen, josta Kokoomuksen tiedonanto toteaa seuraavaa:
”Muutetaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa niin, että turva on työttömyyden alussa
nykyistä parempi, minkä jälkeen tukisumma laskee joko tasaisesti tai
portaittain työttömyyden pitkittyessä. Tuen keston lyhentämistä voidaan myös
arvioida, jos tukisumma on alkuvaiheessa nykyistä selkeästi suurempi.” Tässä
kuljetaan siis aktiivimallin hyvin tallattua tietä, jolla ihmisiä rangaistaan siitä,
etteivät he ole onnistuneet saamaan töitä ja yhteys on myös kirjattu
tiedonantoon: ”Aktiivimallin perusperiaatteet voidaan siis sisällyttää myös
porrastusmalliin soveltuvin osin.” Sen sijaan sitä ei mainita, että kuten
aktiivimallinkin, on myös tämä ehdotus susi jo syntyessään. Selitetäänpä.
Ensiksi todettakoon, että porrastuksesta luvatut 10000
työllistä perustuvat simulaatiomalleilla tehtyihin laskelmiin, missä on se
ongelma, että jos mallien premissit ovat virheelliset, niin silloin sitä tuppaa
olemaan myös ulosanti. Tämä ei sinällään tarkoita, että mallit olisivat
hyödyttömiä, mutta niiden tuloksia pitäisi aina pyrkiä vertaamaan varsinaiseen
empiiriseen dataan ja onneksemme Ruotsissa taannoin julkaistiin kattava
sikäläiseen porrastukseen pohjautuva empiirinen tutkimus (Kolsrud, Landais,
Nilsson & Spinnewijn 2017). Porrastuksen intuitiivinen logiikka toimii siis
niin, että kun tukia leikataan työttömyyden pitkittyessä, tämä saa ihmiset
lähtemään hanakammin työnhakuun. Jos asiaa jaksaa miettiä hetken, tulee mieleen
myös toinen intuitiivinen logiikka: jos tukia korotetaan alusta ja leikataan
lopusta, tämä heikentää työllistymisen nopeutta alussa (koska tuki on suurempi)
ja vahingoittaa työttömiä, silloin kun he eniten apua tarvitsisivat
(työttömyyden pitkittyessä). Sattumoisin tämä on nimenomaisesti mitä
ruotsalaisten aineistosta löytyi – työllistyminen hidastui ja pahoinvointi
kasvoi. Tämän perusteella voi sanoa, että tuosta luvatusta 10000 työllisestä ei
realistisen kuvan saamiseksi pidä ottaa niinkään nollia pois, vaan tuo ykkönen
edestä. Joka tapauksessa tämä ehdotus joutaa aktiivimallin seuraksi Ö-mappiin.
 |
| Kolsrud et al. tutkimuksesta. Sarake (1) kuvaa heikennystä kannusteisiin työllistyä (suurempi luku huonompi), sarake (2) hyvinvointivaikutuksia (pienempi luku huonompi) ja sarake (6) hyöty/kustannussuhdetta (pienempi luku huonompi). Rivillä kaksi (Benefits given for the first 20 weeks) on Kokoomuksen ehdottama laskevan työllisyyskorvauksen vaihtoehto, joka sattumoisin on joka suunnalta arvioituna huonoin vaihtoehto. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti