maanantai 30. joulukuuta 2019

Keskuskauppakamari kertoo varakkaiden tarvitsevan lisää suojelua kilpailulta


Kokoomuksen, Keskustan ja Perussuomalaisten puheenjohtajat keskustelivat Suomen kilpailukyvyn keinovalikoimasta Keskuskauppakamarin Kilpailukyvyn avaimet 2020-luvulla -ohjelman julkaisun yhteydessä. Kuten odottaa saattaa kauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi penäsi ”kovia toimenpiteitä” sekä luopumista ”menneistä rakenteista ja saavutetuista eduista”, jotta suunta saadaan käännettyä. Onko suuntaa tarkoitus vääntää parempaan vain huonompaan ja kenen kannalta jäi epäselväksi, mutta poliitikkojen puolelta Petteri Orpo kerkesi Iltasanomien mukaan jo ainakin tyrmäämään hallituksen työllisyystoimet todeten niiden olevan itse asiassa haitallisia: ”Älkää hyvänen aika enää tehkö niitä toimia.” Tämä on sikäli mielenkiintoista, että kun edellisessä hallituksessa Kokoomuksen ja kumppaneiden säätämä aktiivimalli taannoin päätettiin äänestyksessä lähettää aktivoimaan ihmisiä tuonpuoleiseen, ei sen onnistumisten laulajia enää juuri löytynyt (vaikka Kokoomus ja Kristillisdemokraatit sen säilyttämisen puolesta vielä äänestivätkin). Tämä on sikäli ymmärrettävää, että vaikka aktiivimallille löytyikin positiivisia vaikutuksia simulaatiomalleista, varsinaisista empiirisistä tuloksista niitä ei sitten enää löytynytkään niin TEM:n kuin Kelankaan toimesta. Sama vaivaa esimerkiksi Kokoomuksen uusien työllistämistoimien lippulaivaehdotusta, eli ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastusta (mitä Keskuskauppakamari myös suosittelee). Logiikka on siis, että työttömyysturvaa leikataan lopusta ja kasvatetaan alusta, mikä oletetusti saa ihmiset hakeutumaan hanakammin töihin tukien leikkauksen pelossa. Ongelma jälleen on, ettei oletus vastaa empiiristä maailmaa ja esim. ruotsalaiset löytävät aineistollaan (Kolsrud, Landais, Nilsson & Spinnewijn 2017) nimenomaisesti päinvastaisen korrelaation – tämä malli hidastaa työllistymistä työttömyyskauden alussa koska tuki on suurempi ja toisaalta tekee haittaa työttömille silloin kun apua eniten tarvittaisiin eli työttömyyden pitkittyessä. Näiden meriittien pohjalta Orpon mahdollisesti kannattaisi kuunnella omaa neuvoaan.

Jos haluaa lukea todella sekavaa tekstiä, joutuu kuitenkin tutustumaan itse Keskuskauppakamarin ukaasiin kilpailukyvystä. Lähes joka sivulta löytyy jotain, mikä on täysin pähkähullua, mutta oma suosikkini on ehdotus 2000e/vuosi lukukausimaksujen tuomisesta kaikkiin korkeakouluihin. Näin siksi, että tämän ehdotuksen ainoa mahdollinen pointti on antaa varakkaampien perheiden lapsille kilpailuetu työelämässä vaikeuttamalla köyhien perheiden lasten hakeutumista korkeakouluihin ja meriittipohjaisen nousun vaikeuttaminen rikkaiden suojelemiseksi kilpailulta on haitallista kaikille paitsi hilpeän oligarkian ystäville. Lähes samalla tasolla on ehdotus patenttien ja tuotemerkkien suojan vahvistamisesta tuomioistuinkäytännössä. Patentit ja tuotemerkit ovat valtion myöntämiä ja takaamia yksityisiä monopoleja, joiden nimenomainen pointti on suojella niiden haltijaa kilpailulta vapailla markkinoilla. Suurimman osan patenteista ja tuotemerkeistä omistavat maailman suurimmat yritykset, joiden omistus puolestaan on maailman rikkaimpien ihmisten käsissä – tämän ehdotuksen tarkoitus on siis vahvistaa maailman rikkaimpien ihmisten valtion helmoissa nauttimaa protektionismia. Onneksi Iltasanomat sentään tuttuun selväjärkiseen tapaansa otsikoi näistä kilpailua heikentävistä ideoista toteamalla että ”Keskuskauppakamari esitteli rohkeita kilpailukykyideoita”. Eli normipäivä julkisessa keskustelussa. Toisaalta kauppakamarin ohjelmasta kyllä itse asiassa saa ihan loogisen kokonaisuuden, mutta tämän saavuttamiseksi pitää ruksia kannesta yli vanha nimi ”Kilpailukyvyn avaimet 2020-luvulla” ja laittaa tilalle sisältöä varsinaisesti kuvaava titteli: ”Lisää rahaa rikkaille, vähemmän kaikille muille”.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti