Iltalehti jatkaa urheaa talvisotaansa puolustuskyvyttömiä
vastaan ja kommentoidessaan Ylen dokumenttisarjaa, joka kertoo yhteiskunnan
ulkopuolelle pudonneiden nuorten elämästä Mika Koskinen kirjoittaa: ”Millään
tavalla liioittelematta voidaan sanoa, että Suomi jopa kannustaa nuoriaan
sarjassa kuvatunlaiseen elämäntapaan. Se on hyvinvointivaltiomme nurja puoli,
josta asiantuntijat ja poliitikot mielellään vaikenevat. Kelan Iltalehdelle
laatima esimerkkilaskelma kertoo, että yhteiskunnan kannustimet nuorten
loisimiselle ovat kohdallaan.” Koskisen logiikka on siis, että syrjäytyneitä oikeasti autetaan parhaiten leikkaamalla heidän tukiaan, koska tällöin he siirtyvät
tehokkaammin työmarkkinoiden käytössä oleviksi ja sieltä sitten varsinaiseen
työelämään. Tämä tarkoittaa määritelmällisesti työmarkkinoiden löysentämistä
(lisää henkilöitä työvoimapooliin) ja kilpailun lisäämistä työnhakijoiden
keskuudessa, minkä Koskinen sitten olettaa monia vuosia työttömänä olleiden
syrjäytyneiden voittavan. Tämä on kohtuullisen hurja oletus ja jos joku odottaa
todistusaineistoa sen tueksi, niin ei sitä ainakaan IL:stä löydy. Itse asiassa
päinvastainen on totta: työmarkkinoiden kireys (enemmän kysyntää työvoimalle
kuin tarjontaa) ohjaa työnantajia hyväksymään myös vähemmän optimaalisia
työnhakijoita (joitain aikoja sitten tästä oli esim. New York Timesissa juttu), mikä auttaa paitsi vaikeasti työllistettäviä niin myös suurinta
osaa muusta väestöstä parantamalla heidän neuvotteluvoimaansa ja vakauttamalla
sitä kautta työelämää. Asiantuntijat todennäköisesti eivät kirjoita niin kuin
Koskinen, koska näin sekavilla analyyseilla saa töitä vain harvoista paikoista,
joiden nimi ei ole Iltalehden toimitus.
Toinen mahdollisuus on tietenkin, että Koskinen toivoo
tukien alentamisen pakottavan ottamaan vastaan myös matalammin palkattua työtä,
josta kilpailu on matalaa ja jonka tarjoaminen olisi kustannusten alentamisen
seurauksena siis työnantajalle kannattavaa. Tämä työ on määritelmällisesti
äärimmäisen matalan tuottavuuden työtä (muunlaiseen palkkaaminen olisi
mahdollista ilman kustannusten alentamistakin), mikä siis tarkoittaa että
Koskinen toivoo valtion tarkoituksella ohjaavan yhteiskunnan resursseja
mahdollisimman matalan tuottavuuden toimintaan. Koska tuottavuus on
kansantalouden kasvun kannalta kepeästi olennaisin komponentti, on tämä
pähkähullu ehdotus ja jälleen päinvastainen on suositeltavaa: työmarkkinoiden
kiristäminen ohjaa kasvattamaan tuottavuutta, koska työvoiman tarjonnan ollessa
niukempaa on toimintaa organisoitava tehokkaammin. Mainittakoon myös, että
osaltaan työelämästä syrjäytymisessä on kyse ns. hystereesi-ilmiöstä, eli kun
viime vuosikymmenellä suuressa huudossa ollut talouskuripolitiikka piti kymmeniä
tuhansia ihmisiä tarpeettomasti vuosikausia työttömänä, muodostui
väliaikaisesta ongelmasta lopulta pysyvä syrjäytymisen kautta. IL ja Koskinen
ovat tietenkin olleet talouskurin eturivin kannattajia ja on aina fantastista
katsella, kun tämän katastrofin aiheuttajat myhäillen syyttävät uhrejaan.
Toisaalta talouskurisekoilijoiden irrationaalisuus on tietenkin hyvinvointivaltiomme
nurja puoli, josta asiantuntijat ja poliitikot mielellään vaikenevat.
https://www.nytimes.com/2018/07/28/us/politics/trump-truck-driver-shortage.html?rref=collection%2Fsectioncollection%2Fbusiness&action=click&contentCollection=business®ion=rank&module=package&version=highlights&contentPlacement=1&pgtype=sectionfront
https://www.statista.com/statistics/328297/unemployment-rate-in-finland/
https://www.statista.com/statistics/328297/unemployment-rate-in-finland/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti