torstai 16. huhtikuuta 2020

Työttömyys- ja sosiaaliturva eivät ole "luksustoimintoja"


Muistellaanpa jälleen lyhyesti menneitä nykytilanteen paremmin ymmärtämiseksi. Vuonna 2017 Perussuomalaisten puheenjohtajakisan aikana Jussi Halla-aho totesi että ”Yhteiskunnalla on perustehtävät, kuten turvata kansalaistensa ulkoinen ja sisäinen turvallisuus. Sen lisäksi on luksustoimintoja, kuten työttömyysturva ja sosiaaliturva. Sitten on sellaisia tehtäviä, jotka minun mielestäni eivät lainkaan kuulu valtion ja veronmaksajien toimialueeseen, kuten esimerkiksi rahan siirto Etelä-Eurooppaan tai vielä kauemmaksi maailmaan.” Tällä hetkellä harvempi todennäköisesti ilmoittaisi työttömyysturvan ja sosiaaliturvan olevan luksustoimintoja, mutta olennaista tietenkin on, etteivät ne ole sellaisia normaaleissa oloissakaan niiden käyttäjille. Tämä on siis määritelmällinen kysymys. Jos elämäntilanteesta johtuen tarvitsee selviytyäkseen sosiaali- tai työttömyysturvaa, kyseessä ei ole luksustoiminto, vaan jotain mitä kyseinen henkilö tarvitsee – tällä hetkellä koronan takia tarvitsijoita vain sattuu olemaan normaalia enemmän. Yksittäisen henkilön näkökulmasta työttömyysturva on siis käytännössä vakuutus työttömyyttä vastaan (kuten sairausvakuutus on vakuutus sairautta vastaan), joka takaa selviytymisen myös tässä tilanteessa. Vakuutukset luonteensa mukaisesti puolestaan tasaavat riskiä kaikkien vakuutuspoolissa olevien kesken ja helposti näyttävät hyödyttömiltä kulueriltä paitsi silloin kun ne aktivoituvat – auton vakuuttaminen oli täysin hyödytön sijoitus kunnes naapurin Pena lainasi tulitikkua nähdäkseen tankin sisälle.

Tähän voi tietenkin todeta, ettei mitään tällaisia vakuutuksia pitäisi olla olemassakaan ja että aina voi mennä metsään tekemään risusavottaa tai pesemään Juhana Vartiaisen ikkunoita. Nämä ovat luonnollisesti hoopoja esimerkkejä (mitä valitettavasti jotkut esittävät tosissaan), mutta tässä mielessä kysymys on itse asiassa subjektiivinen – jos katsoo työttömien tukemisen työttömyysvakuutuksen kautta olevan moraalisesti sietämätöntä, niin tämä on mielipide siinä missä mikä tahansa muukin. Asiaan liittyy kuitenkin myös objektiivinen kansantaloudellinen puoli. Taloustieteellisessä jargonissa työttömyysturvaa ym. tukia kutsutaan automaattisiksi vakauttajiksi, koska niiden on tarkoitus estää taloutta romahtamasta yhtäkkisessä kysyntäshokissa pitämällä työttömäksi joutuvien ostovoimaa osittain yllä automaattisesti aktivoituvien tukien kautta, jotka siis tukevat kulutusta. Työttömyys- ja sosiaaliturvan on siis tarkoitus kansantaloudellisesti vakuuttaa itseään vahvistavaa sykliä vastaan, jossa kysynnän putoaminen johtaa työttömyyteen, mikä puolestaan johtaa entistä voimakkaampaan kysynnän laskemiseen ja niin edelleen. Kaikkien vakuutusten tapaan tämä näyttää joidenkin mielestä normaaleina aikoina hyödyttömältä rahan haaskaukselta, mutta sen tarkoitus on taata koko ajan valmiina oleva taloudellinen infrastruktuuri poikkeustilanteita varten, joka aktivoituu tarvittaessa ilman erillistä käskyä ja sellaiseen liittyviä ad hoc -järjestelyjä. Makrotaloudellisesti tätä ei kutsuta luksukseksi – sitä kutsutaan rationaaliseksi tavaksi suojautua odottamattomilta shokeilta.

Työttömyysturvan kaltaiset turvaverkot vakuuttavat yksilöitä ja kansantaloutta sekä yllättäviä shokkeja vastaan (kuten 1990-luvun lamassa) että poliitikkojen hölmöyttä vastaan (kuten talouskurikokeilussa 2010-luvulla).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti