Muistellaanpa jälleen lyhyesti menneitä nykytilanteen paremmin ymmärtämiseksi. Vuonna 2017 Perussuomalaisten puheenjohtajakisan aikana Jussi Halla-aho totesi että ”Yhteiskunnalla on
perustehtävät, kuten turvata kansalaistensa ulkoinen ja sisäinen turvallisuus.
Sen lisäksi on luksustoimintoja, kuten työttömyysturva ja sosiaaliturva. Sitten on sellaisia tehtäviä, jotka minun mielestäni eivät lainkaan kuulu valtion ja veronmaksajien toimialueeseen, kuten esimerkiksi rahan siirto Etelä-Eurooppaan tai vielä kauemmaksi maailmaan.” Tällä
hetkellä harvempi todennäköisesti ilmoittaisi työttömyysturvan ja
sosiaaliturvan olevan luksustoimintoja, mutta olennaista tietenkin on, etteivät
ne ole sellaisia normaaleissa oloissakaan niiden käyttäjille. Tämä on siis määritelmällinen kysymys. Jos elämäntilanteesta johtuen tarvitsee selviytyäkseen
sosiaali- tai työttömyysturvaa, kyseessä ei ole luksustoiminto, vaan jotain
mitä kyseinen henkilö tarvitsee – tällä hetkellä koronan takia tarvitsijoita vain sattuu
olemaan normaalia enemmän. Yksittäisen henkilön näkökulmasta työttömyysturva on
siis käytännössä vakuutus työttömyyttä vastaan (kuten sairausvakuutus on
vakuutus sairautta vastaan), joka takaa selviytymisen myös tässä tilanteessa. Vakuutukset
luonteensa mukaisesti puolestaan tasaavat riskiä kaikkien vakuutuspoolissa
olevien kesken ja helposti näyttävät hyödyttömiltä kulueriltä paitsi silloin
kun ne aktivoituvat – auton vakuuttaminen oli täysin hyödytön sijoitus kunnes
naapurin Pena lainasi tulitikkua nähdäkseen tankin sisälle.
Tähän voi tietenkin todeta, ettei mitään tällaisia vakuutuksia
pitäisi olla olemassakaan ja että aina voi mennä metsään tekemään risusavottaa
tai pesemään Juhana Vartiaisen ikkunoita. Nämä ovat luonnollisesti hoopoja
esimerkkejä (mitä valitettavasti jotkut esittävät tosissaan), mutta tässä
mielessä kysymys on itse asiassa subjektiivinen – jos katsoo työttömien
tukemisen työttömyysvakuutuksen kautta olevan moraalisesti sietämätöntä, niin
tämä on mielipide siinä missä mikä tahansa muukin. Asiaan liittyy kuitenkin
myös objektiivinen kansantaloudellinen puoli. Taloustieteellisessä jargonissa
työttömyysturvaa ym. tukia kutsutaan automaattisiksi vakauttajiksi, koska
niiden on tarkoitus estää taloutta romahtamasta yhtäkkisessä kysyntäshokissa
pitämällä työttömäksi joutuvien ostovoimaa osittain yllä automaattisesti
aktivoituvien tukien kautta, jotka siis tukevat kulutusta. Työttömyys- ja sosiaaliturvan on siis tarkoitus
kansantaloudellisesti vakuuttaa itseään vahvistavaa sykliä vastaan, jossa
kysynnän putoaminen johtaa työttömyyteen, mikä puolestaan johtaa entistä
voimakkaampaan kysynnän laskemiseen ja niin edelleen. Kaikkien vakuutusten
tapaan tämä näyttää joidenkin mielestä normaaleina aikoina hyödyttömältä rahan
haaskaukselta, mutta sen tarkoitus on taata koko ajan valmiina oleva
taloudellinen infrastruktuuri poikkeustilanteita varten, joka aktivoituu
tarvittaessa ilman erillistä käskyä ja sellaiseen liittyviä ad hoc
-järjestelyjä. Makrotaloudellisesti tätä ei kutsuta luksukseksi – sitä
kutsutaan rationaaliseksi tavaksi suojautua odottamattomilta
shokeilta.
Työttömyysturvan kaltaiset turvaverkot vakuuttavat yksilöitä ja kansantaloutta sekä yllättäviä shokkeja vastaan (kuten 1990-luvun lamassa) että poliitikkojen hölmöyttä vastaan (kuten talouskurikokeilussa 2010-luvulla). |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti