Viime hallituskauden sote-sekoilun ja lähiaikojen
vanhustenhoitoskandaalien jälkeen on aina mielenkiintoista nähdä ihmisiä, jotka
edelleen puolustavat sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämistä. Näin tekee
Tekniikan Maailman päätoimittaja Reijo Ruokanen Ilta-Sanomissa ja viittaa yhteen
(1) mitä ilmeisimmin onnistuneeseen sairaalan ulkoistamiseen Kemissä kutsuen
tältä pohjalta yksityistämisen kannattamista järjeksi ja päinvastaista
näkemystä politiikaksi. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että Ruokasen viittaus
on ns. anekdoottinen todiste (yksittäistapaus, josta vedetään yleinen johtopäätös).
Tiedän että julkisessa keskustelussa rakastetaan vedota näihin, koska niitä
löytyy joka lähtöön ja niillä jokainen voi sitten perustella oman näkökantansa
(mikä se sitten onkaan) voitokkaasti. Koska rationaalisesta näkökulmasta anekdoottisten
todisteiden arvo on kuitenkin lähes olematon, katsotaanpa miltä oikeasti järkevä argumentti näyttäisi.
Koska julkisten palvelujen yksityistäminen on 1980-luvulta
lähtien ollut suosittua puuhaa ympäri maailman, löytyy sen tiimoilta huomattavan
paljon empiiristä tutkimusta liittyen eri järjestelytapojen tehokkuuteen – tämä
on siis ensimmäinen paikka, mistä tulisi aloittaa. Tutkimuskatsauksessa
Saksasta, Yhdysvalloista, Taiwanista ja Etelä-Koreasta 5 tutkimusta löysi julkisen
ja kolmannen sektorin sairaalat yksityistä sektoria tehokkaammiksi, 1 tutkimus
päätyi päinvastaiseen ja 2 ei löytänyt eroja (Sibbel & Nagarajah 2012).
Britanniassa 33 tutkimuksen katsaus terveyspalvelujen ulkoistamisesta
yksityiselle löysi 18 tapauksessa negatiivisia vaikutuksia palveluiden laatuun
ja 4 tapauksessa positiivisia (Lethbridge 2012). WHO:n raportti julkisen ja
yksityisen sektorin terveyspalvelujen tuottamisen tehokkuudesta viittaa 317
tutkimuksen katsaukseen, jossa yksityisen sektorin tehokkuudeksi saadaan 80,1%,
kolmannen sektorin 82,5% ja julkisen sektorin 88,1% (Hsu 2010). Voisin luetella
enemmänkin, mutta enpä viitsi.
Tämä ei siis tarkoita, etteivätkö esim. yksityisen sektorin
sairaalat tai ulkoistetut palvelut voisi toimia yhtä tehokkaasti kuin julkisen
sektorin tuottamat terveyspalvelut (ne voivat), mutta se tarkoittaa, että empiirisen aineiston perusteella terveydenhuollon alueella julkinen sektori nyt vain sattuu olemaan keskivertona tehokkaampi
tuottaja ja siirtyminen päinvastaiseen suuntaan tarkoittaa siis suurempaa riskiä
palveluiden heikkenemisessä. Tämä myös tarkoittaa, ettei terveyspalveluiden
yksityistämistä voi yleisesti ottaen perustella järjellä, vaan ainoastaan politiikalla ja että
Ruokanen on onnistunut laittamaan konseptit päälaelleen. Vaikka tosin mitäpä
minä tiedän – Ruokanen kuitenkin esitti yhden anekdootin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti