maanantai 21. tammikuuta 2019

72 %, rakennetyöttömyys ja mitä minä sanoin


Kuten odottaa saattaa, ovat hallituspuolueet viime aikoina taputelleet itseään selkään tavoitellun 72 % työllisyysasteen saavuttamisen johdosta. Koska Saku Timonen on jo useampaan otteeseen osoittanut, [1] että vain alle puolet syntyneistä työpaikoista on itse asiassa jatkuvaa kokoaikatyötä (loput siis osa- tai määräaikaisia), niin en lähde tätä asiaa sen enempää perkaamaan, kuin toteamalla että uusimmat tilastot näyttävät tarkentavan lukuja hallituksen kannalta huonompaan suuntaan siinä missä Timosen joulukuisissa kaavioissa osa-aikaisten osuudeksi kaikista työllisistä todetaan 15 %, niin Tilastokeskuksen uusimpien tietojen mukaan tämä luku näyttäisi olevan todellisuudessa 17,7 %. [2] Vilkaistaanpa joka tapauksessa kehitystä sitten pitemmällä aikavälillä:
Lähde [3]
































Osa-aikaisten vuosituhannen alun alle 12 % osuus on siis muuttunut 17,7 % osuudeksi ja kuten näkyy, vaikka kyseessä onkin pitkäaikainen trendi Suomen politiikassa, niin Sipilän hallituksen kauteen myös epäilemättä sijoittuu kohtalainen piikki ensin vuoden 2015 aikana ja sittemmin suurempi vuonna 2018 (jota siis ei tässä vuoteen 2017 päättyvästä kaaviosta vielä näy).

Huomion arvoista on myös se, että 25-30 % (n. 100 000 henkeä) osa-aikaisista ikäryhmässä 15-64 -vuotiaat oli vuonna 2017 osa-aikaisia vastentahtoisesti, eli toisin sanoen he ottaisivat mielellään kokoaikatyötä vastaan, jos sellaista olisi tarjolla. Tämä on erityisen mielenkiintoista sikäli, että jatkuvasti saa lukea puheenvuoroja siitä, kuinka Suomen talous pyörii jo täydellä kapasiteetilla ja talousruuvia tulee kiristää ylikuumenemisen estämiseksi - näin siis vaikka 100 000 henkilöllä olisi tarjota lisää työpanostaan, jos heille vain annettaisiin siihen mahdollisuus (puhumattakaan 134 000 piilotyöttömästä, [4] jotka myös kuuluvat työvoimareserviin). Kapasiteetin aliarvioiminen ja rakennetyöttömyyden yliarvioiminen tuntuukin käyvän melkeinpä työstä monille.

Tässä hengessä muistelkaammekin hetki menneitä. Vähän päälle vuosi sitten Juhana Vartiainen ilmoitti Helsingin Sanomien haastattelussa, [5] että todellinen työvoimareservi (henkilöt, jotka voivat työllistyä ilman rakenneuudistuksia) Suomessa on ainoastaan 40 000, arvio jonka hän perusti sen hetkisen kausitasoitetun työttömyysasteen (8,7 %) ja OECD:n rakennetyöttömyysarvion (7,4 %) erotukseen. [6] Minä puolestani totesin, ettei tämä näkemys pidä paikkaansa, vedoton mm. edellä mainittuihin alityöllistettyihin ja piilotyöttömiin osana käytettävissä olevaa reserviä. Koska kausitasoitettu työttömyyden trendi on nyt 7,1 % eikä pohjainflaatio ole nousussa (tällä hetkellä edelleen 0,4 %), voimme ihan ensiksi todeta sekä Vartiaisen että OECD:n olleen objektiivisesti väärässä - reserviä oli enemmän käytössä ilman merkittäviä inflaatiopaineita. Rakennetyöttömyys tarkoittaa siis sitä pistettä työttömyydessä, jonka alle ei oletetusti voida mennä ilman, että kasvava kysyntä työvoimasta aiheuttaa palkkojen nousun kautta hallitsematonta nousua inflaatiossa. Tämä määritelmä on hyvä pitää mielessä tulevaisuutta varten, kun muistamme Vartiaisen myös todenneen samassa haastattelussa, että "nykyisellä sosiaaliturvalla ja yleissitovuudella" ei ole mahdollista päästä alle 7 % työttömyysasteen. Jälleen joudun olemaan eri mieltä; jos/kun työttömyysaste tänä vuonna putoaa alle 7 % (kuten on jo ennustettu [7]), se ei edelleenkään laukaise hallitsematonta nousua pohjainflaatiossa.

Tämä johtuu ensiksikin edellä mainituista seikoista liittyen työvoimareservin todelliseen kokoon ja todella käytettävissä olevaan työpanokseen. Toinen asiaan vaikuttava seikka on pitkään jatkunut investointilama yhdistettynä yritysten huomattavasti kasvaneisiin nettosäästöihin (käytettävissä oleva pääoma, verojen, osinkojen, yms. jälkeen). Jälkimmäistä voimme tarkastella seuraavasta kuviosta:
Lähde [8]
























Kuten näkyy, nettosäästöt ovat kasvaneet vuoden 2013 3 miljardista vuoden 2017 13 miljardiin ja palanneet ennen finanssikriisiä vallinneelle tasolle, mikä yhdistettynä matalaan investointiasteeseen tarkoittaa, että yrityksillä olisi sekä resursseja että mahdollisuuksia tuotavuuden parantamiseen investoimalla, jos niillä olisi tarvetta tai kannustimia tähän. Tämä on olennaista rakennetyöttömyyden kannalta siksi, että kiristyvien työmarkkinoiden mukanaan tuomat palkankorotukset voivat olla kansantaloudelle ongelma vain, jos ne siirtyvät merkittävässä määrin hintoihin. Nykytilanteessa tämä puolestaan tarkoittaa, että inflaatiopaineet suhteessa palkkoihin ovat arvioitua matalammalla. Näin siksi, että palkkojen nousua ei pääsääntöisesti kannata siirtää hintoihin, jos menetyksen voi korvata parantamalla tuottavuutta (hintojen nostaminen samalla, kun kilpailijat käyttävät tuottavuuden nostamista heikentää kilpailuasemaa markkinoilla).

Se että minä olen ollut tässä asiassa enemmän oikeassa kuin monet virallisemmat tahot, ei johdu siitä, että minulla olisi jotain salaista tietoa, vaan yksinkertaisesti siitä, että tilastojen valossa työmarkkinat näyttävät edelleen varsin heikoilta (mistä mm. osa-aikaisuusien kasvu todistaa), mikä tarkoittaa, että työntekijöiden neuvotteluvoima on matalalla, mikä puolestaan tarkoittaa, että palkkavaatimukset todennäköisesti pysyvät suhteellisen matalina. Kirjoitusteni vakituiset lukijat tietävät oman linjaukseni asiasta - harjoitetaan varovaisesti laajentavaa talouspolitiikkaa siihen asti, kunnes pohjainflaatiossa näkyy selkeitä kasvamisen merkkejä. Tämä kertoo meille rakenteellisen työttömyyden todellisen rajan ilman tarvetta nojautua kenenkään ideologisiin fantasioihin asiassa.




[1] https://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2018/12/25/aiheesta-viela/; https://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2018/12/23/puolet-kaunista-kaaretta/
[2] https://www.stat.fi/til/tyti/2018/11/tyti_2018_11_2018-12-21_tau_012_fi.html
[3] http://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2018/vastentahtoiset-osa-aikatyot-yleistyneet-2010-luvulla/
[4] http://tilastokeskus.fi/til/tyti/2018/11/tyti_2018_11_2018-12-21_tie_001_fi.html
[5] https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005454334.html
[6] https://juhanavartiainen.fi/2017/tyovoimavirrat-ja-rakenteellinen-tyottomyys/
[7] https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005826439.html
[8] https://www.stat.fi/til/vtp/2017/vtp_2017_2018-07-12_kat_001_fi.html