torstai 27. huhtikuuta 2017

Riihi palaa

Hallituksen puoliväliriiheen liittyen Nordeassa kerettiin jo etukäteen surkuttelemaan sitä, että maailmantalouden (ja sitä kautta Suomen talouden) paremmat näkymät vähentävät painetta kansalaisten kepittämiselle.[1] Mahdollisesti tämä ja/tai Perusuomalaisten tuleva puheenjohtajan vaihdos riiheen vaikuttivatkin, mutta ei Wahlroosin ja kumppaneiden kuitenkaan täysin suru puserossa tarvitse olla, sillä odotusten mukaisesti sekä Keskusta että Perussuomalaiset söivät jälleen lupauksensa siitä, ettei lisäleikkauksia tule (Kokoomus sentään on johdonmukaisesti vaatinut jatkuvasti lisää kepitystä ei ihme että vaalivoitto tuli).

Asumistukeen tulee siis leikkauksia, mutta ei riittävästi, ainakaan jos kysytään Elinkeinoelämän Keskusliiton johtajalta Ilkka Oksalalta, joka toteaa: Meidän mielestämme olisi pitänyt pystyä päättämään selkeästi asumismenojen omavastuun lisäämisestä niin asumistuen kuin toimeentulotuen puolella,[2] mikä tarkoittaisi siis leikkauksia kaikkein vähätuloisimmille. Linja on EK:n peruskauraa ja viime kuussahan liiton puheenjohtaja Veli-Matti Mattila kerkesi jo ilmoittamaan, että suomalaisten palkatkin ovat 10-15 % liian korkeat.[3] Normiajatuskaavan mukaisesti köyhät ovat liian rikkaita ja rikkaat liian köyhiä.

Työttömyysturvaa myös alennetaan aktiivimallin kautta, jossa työttömän saamaa rahamäärää leikataan yhden päivän verran kuukaudessa, jos hän ei tee 65 päivän aikana viikon verran töitä tai osallistu viideksi päiväksi työllisyyspalveluihin, mistä jälkimmäinen tarkoittaa siis palkatonta työtä. [4]  Vaikka kuinka vihaisi työttömiä ja pitäisi heitä laiskoina sohvaperunoina, niin jokainen omien intressiensä eteen ymmärtävä työntekijä tajuaa, että palkattomien työntekijöiden tuominen työmarkkinoille on äärimmäisen haitallista myös kaikille jo työssä oleville, koska jos työnantajan täytyy valita palkallisen ja palkattoman työvoiman välillä, hän luonnollisesti valitsee aina jälkimmäisen.

Näiden toimien on siis ainakin periaatteessa tarkoitus nostaa työllisyysastetta, mihin on helppo sanoa (totuudenmukaisesti), että eivät ne nosta, koska työpaikkoja on paljon vähemmän tarjolla kuin mitä hakijoita on työmarkkinoilla ja esimerkiksi helmikuussa suhdeluvut olivat 57 000 avointa työpaikkaa 332 000 työtöntä varten. Paljon kuitenkin riippuu myös siitä, miten hallitus haluaa luvuilla pelata ja jos esimerkiksi viisi päivää kuukaudessa palkattomassa työssä ollut siirtyykin näin työttömän statuksesta osa-aikaisen työntekijän statukseen, niin luvut alkavat heti näyttää paremmilta. Eihän toimenpiteellä mitään oikeasti korjattu, mutta peruspolitiikassa optiikka korvaa aina substanssin.

Menoleikkausten julkilausuttu pointti on tietenkin saattaa julkisen talouden tulot ja menot tasapainoon, minkä pohjalta onkin mielenkiintoista, että uuteen hävittäjähankintaan upotetaan samalla 7-10 miljardia euroa, eli tuplasti se, mitä tähän mennessä on leikkauksilla saatu ja luonnollisesti tämä siis rahoitetaan sillä paljon pelätyllä velkarahalla.[5] Investointia voi tietenkin pitää oleellisena Suomen turvallisuuden kannalta, mutta tämä on mahdollista ainoastaan, jos on myös sitä mieltä, että veli venäläinen oli kyllä tulossa vierailulle, mutta kuultuaan Suomen uusista hävittäjistä menetti uskonsa koko projektiin. Koska kulutusjuhla hävittäjien kanssa siis vaikuttaa lähinnä hallituksen satiirilta omista toimistaan, niin ehkä kiinnostavampaa ovatkin jossain vaiheessa tulevaisuudessa saapuvat lisärahat poliisille. Tämä siksi, ettei niiden määrää tai kohdetta ole vielä ilmoitettu, mutta tarkimmat saattavat muistaa hallituksen aikeet leikata 6,4 miljoonaa euroa harmaan talouden torjuntaohjelmasta 2015 syksyllä.[6] Leikkaukset kaatuivat julkisen painostuksen alla, mutta tämän pohjalta voi tuskin odottaa, että poliisia laitetaan nytkään pamputtamaan miljonäärejä ja heidän yrityksiään, jotka ryöstävät rahaa suomalaiselta veronmaksajalta, vaan lantit suunnataan jonnekin ihan muualle.

Hallitus itse ainakin näyttää uskovan pääsevänsä asetettuun 10 miljardin euron säästötavoitteeseensa, mikä on sikäli mielenkiintoista, että osa lukuun sisällytetyistä oletetuista säästösummista on täysin mielivaltaisia. Esimerkiksi sote-uudistuksen lasketaan pienentävän kuluja 3 miljardin edestä, mutta tähän summaan päästään laskemalla, että kulut kasvavat 3 miljardia vähemmän kuin ilman sotea.[7] Toisin sanoen, asiaa ei voi todistaa oikeaksi tai vääräksi nyt, tulevaisuudessa tai oikeastaan ikinä; se nyt vain on jotain, mitä hallitus on päättänyt todeta. Tämä tietenkin myös huolimatta siitä, että sisäministeri Paula Risikko (kok.) kerkesi siis jo ilmoittamaan, että kustannukset soten myötä itse asiassa nousevat.[8] Hallintokustannuksista pitäisi myös säästyä 1 miljardi, mutta mielenkiintoisesti tämä on siis tarkoitus saavuttaa samaan aikaan, kun hallitus perustaa tarpeettoman kerroksen valtion byrokratiaa maakuntahallinnon muodossa. Byrokratiaa siis lisätään, vaikka sitä piti vähentää ja säästöjä odotetaan, vaikka samalla myönnetään, että kulut kasvavat. Tilanne voi näyttää irrationaaliselta, mutta ei sitä välttämättä ole, jos unohdetaan julkilausutut tavoitteet ja suhtaudutaan asiaan realistisemmin. Sote on tarkoitettu Kokoomukselle, jonka taustaryhmille veronmaksaja alkaa kaatamaan rahaa sen toteutumisen myötä ja useampia kokoomuslaisia onkin jo ehtinyt hypätä politiikasta yksityisen terveydenhuoltobisneksen tuottoisammille vesille. Keskusta saa maakuntahallinnon, joka lisää sen suhteellista paikkamäärää valtakunnan alueella, sillä sen kannatus on suurinta juuri maakunnissa. Mitä saa Perussuomalaiset? Ei juuri mitään konkreettista, sillä heidän ystävänsä” hallituksessa jatkuvasti raahaavat Perussuomalaisia mudassa, mikä jälleen näkyy riihen yhteydessä toteutetussa ministerisalkkujen uudelleen jaossa. Oikeusministeri Kokoomukselle, kulttuuri- ja liikuntaministeri Perusuomalaisille jokainen voi itse pohtia, kumpi on painavampi salkku.

Todetaan vielä loppuun, että vaikka kuinka haluaisin toivoa toisin, niin talous ei ole korjaantumassa Suomessa eikä Euroopassa, vaan kasvussa on kyse pääasiassa suhdannevaihtelusta ja samoissa luvuissa itse asiassa pyörittiin vuoden 2011 tienoilla. Tämä siksi, että kyseessä on rakenteellinen ongelma, mutta ei siinä mielessä kuten termiä yleensä julkisuudessa käytetään, eli että köyhillä on liikaa rahaa, työntekijöillä liikaa etuja jne. Eurooppa (ja hieman pienemmässä määrin Yhdysvallat) on ajautunut ns. sekulaariin stagnaatioon. Sekulaari stagnaatio tarkoittaa tilannetta, jossa kriisistä tulee uusi normaali ja kasvu taloudessa jää pysyvästi matalaksi. Tilanne johtuu siitä, että raha ei kierrä taloudessa, mikä puolestaan johtuu siitä, että ei ole kysyntää. Euroopan hallitusten samanaikainen säästökuuri pahentaa tilannetta leikkaamalla kysyntää entisestään, mikä puolestaan johtaa ainoastaan uusiin leikkauksiin. Samalla odotetaan ratkaisua markkinavoimilta, vaikka ne lähtökohtaisesti eivät voi ongelmaa ratkaista, koska kenenkään ei ole järkevää sijoittaa tai perustaa yritystä, jos tuotteille tai palveluille ei ole kysyntää, sillä se johtaa yksinkertaisesti konkurssiin. Tämän takia potentiaalisten sijoittajien näkökulmasta on järkevämpää pitää nollakorkojenkin aikana rahoja pankissa (tai vielä parempaa, veroparatiisissa) tekemässä ei mitään, kuin haaskata niitä sijoittamalla tuotantoon tai toimintaan, jolle ei ole kysyntää. Tämän takia myöskään verohelpotukset rikkaille tai suuryrityksille eivät luo investointeja, vaan ainoastaan lisää voittoja ja lihavampia pankkitilejä mikä tietenkin voi olla se ainoa tarkoituskin.



[1] https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3693760-suomen-nousu-harmittaa-nordeaa-uudistukset-jaavat-tekematta
[2] http://yle.fi/uutiset/3-9581819
[3] http://www.hs.fi/talous/art-2000005123826.html
[4] https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3710128-hallitus-jatkaa-tyottomien-kepittamista
[5] http://yle.fi/uutiset/3-9575687
[6] http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3438072-kansanedustaja-aimistyi-kuuden-miljoonan-saastolla-15-miljoonan-vahinko
[7] http://yle.fi/uutiset/3-9575687
[8] https://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/risikko_valinnanvapaus-60913