tiistai 22. marraskuuta 2016

(Rahalla) Siunattu hulluus

Tuskin kuluu päivääkään, että TV-ruudussa tai lehtien palstoilla Jari Sarasvuo, Kari Stadigh tai joku muu miljonääri valittelee, kuinka Suomessa ei saa yrittää tai menestyä ja rikkaat ovat jatkuvan ajojahdin kohteena. Samaan aikaan Björn Wahlroos kerkesi taas viime kuun lopulla ilmoittamaan, että matalapalkkatyötä on lisättävä, jotta voidaan torjua köyhälistön syntyä.[1] Samoilla linjoilla on esimerkiksi Perheyritystenliiton toimitusjohtaja Liisa Mörttinen,[2] jonka mukaan palkkojen lasku lisää työllisyyttä ja Kokoomus luonnollisesti peräänkuuluttaa tuloerojen kasvattamista, koska se luo hyvinvointia. [3] Logiikka on siis, että jos annetaan miljonääreille enemmän ja samalla lasketaan muiden palkkoja sekä lisätään niiden määrää, jotka tekevät matalapalkkatöitä, niin torjutaan köyhälistön syntyä ja lisätään hyvinvointia.

Oli päättelyn pätevyydestä mitä mieltä tahansa, niin näillä linjoilla on kyllä jo hyvän aikaa tallattu. Työehtosopimusten piirissä matalinta palkkaa maksetaan maaseutuelinkeinojen aloittelevalle työntekijälle 8,16 euron edestä. Sopimuksettomilla aloilla tilanne on tietysti turvattomampi ja itse asiassa suomalaisen katsotaan olevan lain mukaan töissä, jos palkka on 6,82 euroa tunnissa ja 1173 kuukaudessa.[4] Noin 40 000 työntekijää työskenteleekin alle 10 euron tuntipalkalla.[5] Tämäkään ei toki riitä ja juuri viime viikolla tuli ilmi, että juristifirmat teetättävät opiskelijoilla ilmaisia töitä ja uhkailevat heidät hiljaisiksi.[6] Palkatonta työtä tekevätkin itse asiassa jo kymmenet tuhannet suomalaiset kuntouttavan työtoiminnan nimikkeellä.[7] Toimivaa talouslinjaa on ehditty jo toteuttaa siinä määrin, että 12 % suomalaisista on suhteellisessa köyhyydessä ja 8 %, eli noin 440 000 elää alle minimibudjetin.[8] Itsenäisyyttä suunnittelevat skotit kerkesivät jo kauhistua Helsingin leipäjonoista todeten, että tästä voi oppia kuinka asioita ei kannata tehdä.[9]

Samalla yritysjohtajien palkat nousivat taas tänä vuonna uuteen ennätykseen ja toimitusjohtajan palkka on tällä hetkellä noin 26-kertaa suurempi kuin keskiverto rivityöläisen.[10] Koska palkalla, bonuksilla ja optioilla ei kuitenkaan tule toimeen, niin onneksi valtio sentään harjoittaa sosialismia rikkaille ja esimerkiksi Suomen rikkain mies Antti Herlin sai viime vuonna maataloustukia 304 306 euroa ja Björn Wahlroos puolestaan noin 240 000 euroa.[11] Koneen pääomistajana Herlin sai myös viime vuonna osinkoja yrityksestään 160,7 miljoonaa euroa, mutta yritysjärjestelyjen ansiosta maksoi näistä veroa vain 7,5 miljoonaa euroa, eli käytännön veroprosentiksi muodostui 4,7.[12] Mutta mikään ei riitä, rikkaat tarvitsevat lisää verohelpotuksia ja kaikki muut vyön kiristystä. Valopilkkuna työttömien meressä näkyykin se seikka, että miljonäärien määrä on sentään edelleen jatkanut kasvuaan taantumasta huolimatta ja esimerkiksi siinä missä vuonna 2009 täällä oli miljonäärejä 22 400,[13] niin vuonna 2015 heitä olikin jo 49 200, eli kasvua oli noin 55 %. Rahaa siis ilmeisesti kyllä on, mutta kyse on vain siitä, kenelle se ohjataan. Kiinnostuneille kerrottakoon vielä, että yli 24-metristen luksusjahtien myynti nousi myös vuonna 2015 kaikkien iloksi 40 % edellisvuodesta.[14]

Samalla siis kun työläisiä ja työttömiä kepitetään lain voimalla esimerkiksi lyhentämällä ansiosidonnaisen kestoa,[15] niin pääministeri Sipilä on puolestaan yritysjohtajien kohdalla valinnut päinvastaisen lähestymistavan ja pyytelee näiltä, että josko viitsisivät vapaaehtoisesti alentaa omia palkkojaan.[16] Kaikille yllätyksenä Sipilän huutoihin vastaa ehkä korkeintaan kaiku ja syytä tähän voi jokainen miettiä omalla kohdallaan, mutta yhden sellaisen antaa uusi Australialainen tutkimus, jonka mukaan 21 % yritysjohdosta on psykopaatteja. Jälleen kerran tämä ei siis tietenkään tarkoita, että paikallisen kyläkioskin pitäjä on psykopaatti, vaan vihjaa siihen suuntaan, että kyläkioskinpitäjä on kyläkioskinpitäjä eikä suuryrityksen johtaja juuri siksi, ettei hän omaa oikeanlaisia ”arvoja” sekä mielenlaatua noustakseen huipulle. Toki myös 21 % on vähemmistö, mutta se antaa kuvan siitä millaiset luonteenpiirteet ovat instituutionaalisella tasolla hyödyllisiä yritysmaailmassa, sillä perusväestön kohdalla psykopaattien osuus on vain 1 %.[17] Valtiotakin pitäisi kuulemma nykyään hoitaa niin kuin yritystä ja mainittakoon tähän loppuun vielä ihan kuriositeettina, että esimerkiksi istuvassa hallituksessa löytyy useampia pitkän linjan yritysmaailman edustajia korkeista asemista. Maailma on täynnä outoja sattumia.



[1] http://yle.fi/uutiset/3-9246332
[2] http://yle.fi/uutiset/3-9221255
[3] https://www.uusisuomi.fi/raha/163014-susanna-koski-sanoo-suoraan-tvssa-suuremmat-tuloerot-suomeen
[4] http://yle.fi/uutiset/3-9239696
[5] http://www.hs.fi/kotimaa/a1475035156167
[6] http://yle.fi/uutiset/3-9282738
[7] https://longplay.fi/single/ilmaista-tyota-tarjolla
[8] http://yle.fi/uutiset/3-9255173
[9] https://povertyalliance.wordpress.com/2016/10/18/food-aid-in-finland-learning-from-a-nordic-welfare-state/
[10] http://www.hs.fi/talous/a1459488690318
[11] http://www.mtv.fi/uutiset/talous/artikkeli/antti-herlinin-maataloustukisumma-pompsahti-wahlroosin-tuki-ennallaan/4897784
[12] http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/07/8-miljardin-porssiosingoista-veroja-alle-400-miljoonaa
[13] http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-2000001715894.html?posted=1&n=4#messageSent
[14] http://www.hs.fi/talous/a1457233345895
[15] http://yle.fi/uutiset/3-9296006
[16] http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/paaministeri-vetosi-kovapalkkaisiin-johtajiin-alentakaa-palkkojanne-kikyn-hengessa/6058638
[17] http://www.telegraph.co.uk/news/2016/09/13/1-in-5-ceos-are-psychopaths-australian-study-finds/

tiistai 15. marraskuuta 2016

Guggenheim ja Perussuomalaisten nöyryytys

Helsinkiin ajettava Guggenheim-museo on keretty haudata jo kahdesti, mutta ilmeisesti aina kun silmä välttää, niin joku käy sen kaivelemassa maan mullista takaisin kansakuntaa riivaamaan rahankerjäyshuudoillaan. Pääasiallisena lapiomiehenä toimii Guggenheim Helsingin Tukisäätiö, joka kertoo nyt uudesta suunnitelmastaan, jossa ei paljoa veronmaksajan rahoja tarvittaisi. Paitsi että tarvittaisiin.

Guggenheimin rakentamiskustannuksiksi arvioidaan 120-140 miljoonaa euroa, josta Tukisäätiön mukaan on jo 66,4 miljoonaa kasassa yksityiseltä puolelta ja Helsingin kaupungin olisi tarkoitus osallistua projektiin korkeintaan 80 miljoonalla.[1] 80 miljoonaa julkiselta sektorilta on toki pitkä penni, mutta onhan 66,4 miljoonan kerääminen yksityiseltä puolelta myös aika vaikuttavaa, eikö? Paitsi ettei ole. Ensinnäkin Tukisäätiön esityksessä on mielenkiintoisesti listattu yksityisiksi rahoittajiksi myös valtion kokonaan omistama Finavia ja valtion 55 %:sti omistama Finnair, joiden rahat ovat tietenkin kansalaisten rahoja, eivät yksityisiä. Lisäksi valtionyhtiöiden likoon laittamia rahasummia ei suostuta tuomaan julki, mikä pistää epäilemään niiden olevan kohtuullisen suuria.[2] Toiseksi, yksityiseen rahoitukseen on laskettu mukaan valtion takaama 35 miljoonan euron laina, joka siis kaatuu veronmaksajan hoidettavaksi, jos Guggenheim ei menestykään.[3] Tämä puolestaan on täysin mahdollista, sillä suunnitellun kaltainen design- ja arkkitehtuurimuseo ei ole missään erityinen vetonaula[4] ja esimerkiksi Helsingissä jo sijaitsevan Arkkitehtuurimuseon kävijämäärä oli vuonna 2014 alle 22000.[5] Tätä taustaa vasten odotetut 550000 kävijämäärät tuntuvat lähinnä absurdeilta.

Näin ollen suuri osa rahoituksesta uudessakin suunnitelmassa tulee todellisuudessa veronmaksajalta, eikä tämä asia muuksi muutu, vaikka ajanhengelle ominaiseen tapaan sanojen merkitykset käännetään päälaelleen ja julkinen yhtäkkiä muuttuukin yksityiseksi. Tämän lisäksi seuraavan 20 vuoden aikana Helsingin kaupungille koituisi suorien ja epäsuorien kulujen kautta vielä 120 miljoonaa ylimääräisiä kustannuksia esimerkiksi tontin vuokrakulujen menetyksen muodossa.[6] Veronmaksaja siis polttaisi Guggenheimissa rahaa vailla huolta huomisesta, mutta kuka tästä turhuuksien roviosta sitten hyötyisi, jos kukaan?

No, ensimmäisenä yhdysvaltalainen Guggenheim-säätiö tietenkin. Itse asiassa Helsingin kaupunki tilasi jo vuonna 2011 1,75 miljoonan euron arvoisen selvityksen Guggenheim-säätiöltä itseltään kannattaako Helsinkiin rakentaa Guggenheim-museo.[7] Oikeasti. Kaikkien suureksi yllätykseksi säätiö tuli siihen tulokseen, että kyllä kannattaa. Kuten jo edellä todettiin, Suomen puolella projektia ajaa vahvasti Guggenheim Helsingin Tukisäätiö, johon epäilemättä kuuluu varakkaita mesenaatteja, joilla on aito kiinnostus taiteeseen, mutta kuuluu siihen muutakin. Tukisäätiön perustajajäseninä ovatkin esimerkiksi matkailu- ja ravintola-alan sekä rakennusteollisuuden työnantajaliitot,[8] mikä selittääkin jo paljon: rakennusteollisuuden työnantajat toivovat pääsevänsä veronmaksajan rahapussille, kun projektia sanahelinästä huolimatta kustannetaan julkisista varoista ja matkailu- ja ravintola-alan vastaavat toivovat veroeurojen polttamisen tuovan Helsinkiin lisää turismia. Eli normaali linja: kulut julkisia, voitot yksityisiä.

Poliittisella puolella Guggenheim on alusta asti ollut Kokoomuksen lempilapsi ja vaikka uusimmasta ehdotuksesta päätetään Helsingissä vasta marraskuun lopulla, niin tällä hetkellä museota avoimesti kannattavista kymmenestä Helsingin kaupunginvaltuutetusta neljä oli kokoomuslaisia.[9] Valtiollisella tasolla ulkoministeri Timo Soini tietenkin totesi jo elokuussa,[10] ettei Guggenheimille heru senttiäkään valtion rahaa, minkä hän myös toisti marraskuun alussa[11]. Tähän kulttuuri- ja opetusministeri Sanni Grahn-Laaksonen (kok.) puolestaan totesi, että tuleepas sittenkin nimittäin museoille vuosittain annettavista valtionosuuksista, joista päättäminen kuuluu opetus- ja kulttuuriministeriön toimivaltaan ja niitä voidaan antaa jo ennen kuin museo olisi toiminnassa (tai edes rakennettuna).[12]

Koska Grahn-Laaksonen ei kuitenkaan voi tehdä tulevia hallituksia sitovia päätöksiä museoiden valtionosuuksista, niin hänen toiminnalleen voidaan esittää ainakin kaksi motiivia. Ensimmäinen on tietenkin ajatus siitä, että kunhan projekti saadaan alulle ja hyväksytyksi Helsingin kaupunginvaltuustossa, niin kyllä veronmaksaja sen sitten lopulta kuitenkin loppuun asti kustantaa, kävi miten kävi. Toisena on mahdollisuus, että Kokoomus ja Grahn-Laaksonen haluavat tehdä kannatusmittauksissa 8,5 %:ssa kyntäville Perussuomalaisille selväksi,[13] että he eivät anna käskyjä tässä hallituksessa, vaan ottavat niitä vastaan. Vaikka Soini on tehnyt Guggenheimista jo ison numeron, niin lienee turha odottaa, että hän oikeasti asettuisi poikkiteloin, jos Kokoomus Keskustan tuella haluaa taas jakaa vähän lisää kansalaisten rahoja tukijoilleen yksityisellä sektorilla. Tämä siksi, että alistuminen vallalle on osa Soinin ja liian monien muiden Perussuomalaisten luontoa; he potkivat kyllä kovaa alaspäin, mutta kun pitäisi haastaa oikeasti vaikutusvaltaisia tahoja, niin ei sitä energiaa sitten enää löydykään. Perussuomalaiset työväenpuolueena tuntuukin olevan osuva kuvaus vain siitä näkökulmasta, että he näyttäisivät olevan hierarkkisessa suhteessa omistajiinsa Keskustassa ja Kokoomuksessa ja isännän saappaat kyllä putsataan aina kun käsky käy. Periaatteessa minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Helsinkiin rakennetaan uusi museo, mutta jos siitä nimikyltistä saataisiin pudotettua pois se sana ”Guggenheim”, niin kummasti taas säästyisi veronmaksajan rahoja, jotka kuulemma ovat niin tiukalla nykyään, että ihmisten on seisottava leipäjonoissa. Muutoin koko projekti voitaisiin lopultakin haudata siihen samaan paikkaan, minne Perussuomalaisten itsekunnioitus on kuopattu, sillä sitä ei näytä kukaan enää löytävän edes kissojen ja koirien kanssa.



[1] http://yle.fi/uutiset/3-9269555
[2] https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/207646-osan-guggenheimin-yksityisesta-rahoituksesta-maksavatkin-valtionyhtiot-summia-ei
[3] https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/207691-valtuutettu-wille-rydman-loysi-outouksia-guggenheim-papereista-veronmaksajien
[4] http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/guggenheim-helsinki-kiistellyn-hankkeen-salatut-taustat-ja-piilovaikuttajat/
[5] http://www.visithelsinki.fi/sites/default/files/legacy_files/files/Tilastot/FI/helsinginmatkailuntilastoraportti2014.pdf
[6] https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/207653-arhinmaen-guggenheim-laskelma-julkista-rahaa-tarvitaankin-98-112-miljoonaa
[7] Ks. viite 4.
[8] http://www.hs.fi/kulttuuri/a1401850689888
[9] http://yle.fi/uutiset/3-9273159
[10] https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/202312-timo-soini-linjaa-guggenheimille-ei-tule-rahaa-toivottavasti-tuli-nyt-selvaksi
[11] http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/soini-guggenheimille-ei-tule-valtion-rahaa-talla-vaalikaudella/6150364
[12] http://yle.fi/uutiset/3-9271643
[13] http://www.hs.fi/politiikka/a1478140126193

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Postmoderni 1930-luku

Donald Trump voitti Yhdysvaltain presidentinvaalit, vaikka hänen ei pitänyt voittaa. Brexit tapahtui, vaikka sen ei pitänyt tapahtua. Syyllisiä etsitään kuumeisesti ja valtavirtamedia sekä poliitikot ovat jo valinneet helpoimman mahdollisen selityksen: rasismi.

Niin kutsutun eliitin tuntuu olevan mahdotonta ymmärtää, miksi Hillary Clintonia vihataan niin paljon. Tämä on ymmärrettävää sikäli, että mainitun tahon näkökulmasta asiathan menevät vähintään ihan kohtuullisen hyvin, eikä status quoa jatkavassa Clintonissa voi siis olla mitään ainakaan kovin oleellista vikaa. Tästä katsantokannasta vallitsevaa tilannetta horjuttamaan pyrkivät ilmiöt kuten Donald Trump, Brexit tai Perussuomalaiset näyttävät täysin irrationaalisilta, joten niiden pohjaksi esitetään myös pelkästään täysin irrationaalinen ajatusmaailma, eli rasismi. Ei siinä, etteikö rasistinen elementti olisi täysin todellinen; esimerkiksi Trumpin kannattajista 16 % yksinkertaisesti uskoo valkoisten olevan muita rotuja parempi[1] ja Perusuomalaisten kannattajien joukosta löytyy myös selvästi muita suomalaisia puolueita enemmän tähän suuntaan taipuvaisia ihmisiä[2]. Näin ollen, vaikka esimerkiksi Trumpin neuvonantaja Rudy Giuliani toteaakin, ettei ketään voi enää kutsua rasistiksi,[3] niin järkevien ihmisten maailmassa kyllä voi; rasistit ovat rasisteja eikä asia muuta väittämällä siitä muutu.

Liian helposti analyysi sitten jätetäänkin tähän, vaikka itse asiassa ollaan vasta parhaimmillaankin puolessa välissä. Syy tähän on, että jatkaminen voisi johtaa ikävään peiliin tuijotteluun ja se puolestaan saattaa aina paljastaa myös epämiellyttäviä totuuksia itsestä. Esimerkiksi Britanniassa Brexitin puolesta äänestäjät olivat pääsääntöisesti köyhiä;[4] samoin Republikaanien esivaaleissa valkoihoiset työväenluokan edustajat olivat Trumpin kannatuksen kulmakivi[5]; myös Perussuomalaisten kannatuksesta tuli (ainakin ennen romahdusta) 40 % työväenluokasta[6]. Kyseessä ovat siis ihmiset, jotka ovat olleet kärsivinä osapuolina kuristuspolitiikassa, leikkauksissa, palkkojen jäädytyksissä, vapaakauppasopimusten (jotka ovat täysin väärin nimettyjä; ne ovat yritysten/investoijien suojelusopimuksia) mukanaan tuomissa töiden ulkoistamisessa ja niin edelleen. Kun näille ihmisille tarjoutuu mahdollisuus näyttää keskisormea vihaamalleen eliitille, suuri osa heistä myös tekee niin.

Tässä ei tietenkään pitäisi sikäli olla mitään yllättävää, sillä kun ihmisiä potkitaan tarpeeksi kauan päähän, niin jossain vaiheessa heille tulee mitta täyteen. Olennaista onkin minkälainen reaktio tästä seuraa ja mistä ongelmia sekä ratkaisuja etsitään. Esimerkiksi siinä missä Hillary Clinton on yhtä kuin status quo, niin toisaalta Trump edustaa vain yhdenlaisia ratkaisuja ongelmiin. Toisenlaisia ratkaisuja puolestaan edustaa esimerkiksi Demokraattien esivaaleissa yllättävän niukasti Clintonille hävinnyt senaattori Bernie Sanders, jonka kampanjan Demokraattien oma puoluekoneisto tarkoituksella sabotoi halutessaan mieluummin pääasiassa rikkaidenetuja edustavan Clintonin.[7] Mikä Trumpin ja Sandersin ero siis on? Trump ja hänen kannattajansa löytävät ongelman juuren maahanmuuttajista ja ratkaisun muurin rakentamisesta Meksikon rajalle[8] sekä muslimien maahantulokiellosta[9]. Eli toisin sanoen ongelmien juuri ovat ihmiset yhteiskunnan pohjalla, joilla ei ole käytännössä minkäänlaista poliittista tai taloudellista vaikutusvaltaa ja ratkaisuksi esitetään heidän kimppuunsa käymistä. Sandersin ja hänen kannattajiensa näkemystä kuvaa vastaus, jonka mies antoi pankkiiri Lloyd Blankfeinille tämän todettua Sandersin olevan vaarallinen: ”Hän on oikeassa, minä olen vaarallinen: Wall Streetille.”[10] Tästä näkökulmasta yhteiskunnan suunta määrätään siis sen huipulta, ei pohjalta, ja jos on vakavissaan asioiden muuttamisesta parempaan suuntaan, on pakko kiinnittää huomio ryhmiin, jotka omistavat yhteiskunnan ja sitä kautta sanelevat sen tahdin. Loogisen ajattelun pohjalta jälkimmäinen ratkaisu lienee ainoa uskottava vaihtoehto.

Tämän jälkeen aletaankin olla asian ytimessä. Kun valtavirtamedia ja poliitikot eivät halua juuri keskustella vallitsevan talouskonsensuksen epäonnistumisesta ja tämän ennalta-arvattavista seurauksista, niin tilaa jää muukalaisvastaisille demagogeille, jotka tarjoavat sentään edes jonkinlaisia selityksiä ja ratkaisuja olkoonkin sitten, että ne ovat täysin irrationaalisia. Solidaarisuuden tuhoaminen ja alemmissa yhteiskuntaluokissa sijaitsevien ryhmien usuttaminen toistensa kimppuun on tietenkin aina vallanpitäjien etu ja tuo mieleen vanhan vitsin rikkaasta, keskiluokkaisesta ja työläisestä, jotka tilaavat pitsan. Rikas ottaa pitsasta yhdeksän palaa ja lähtiessään pöydästä kuiskaa keskiluokkaiselle, että työläinen aikoo millä hetkellä hyvänsä napata viimeisen palan. Samaan lankaan tunnutaan myös menevän joka kerta uudelleen ja ongelmien aiheuttajia kaivetaan työttömistä, kerjäläisistä, maahanmuuttajista, matalapalkkaisista, yksinhuoltajaäideistä, jne.; mistä tahansa muualta paitsi niistä paikoista, missä todelliset päätökset tehdään.

Olennaista on, että uusliberalistista talouspolitiikkaa edustavat tahot ensin tuhoavat kelvollisen elämän ehdot ainoastaan varakkaita suosivilla linjauksillaan, minkä seurauksena muukalaisvihamielisille opportunisteille tarjoutuu mahdollisuus syyttää vaikeuksista vähemmistöjä. Tästä syystä myös Kokoomuksella ja Keskustalla ei ole juuri sanottavaa Perussuomalaisten tekemisiin tai sanomisiin, koska heitä kiinnostaa pääasiassa rahan kaataminen rikkaiden taskuihin ja jos Perussuomalaiset sitten haluavat mukavasti edesauttaa tätä politiikkaa syyttämällä siitä ulkomaalaisia, eikä politiikan arkkitehtejä, niin mikä ettei.

Opitaanko Trumpin voitostakaan sitten mitään? Tuskin. Valtavirtamedia ja poliitikot syyttävät asiasta Bernie Sandersia sekä rasismia ja siihen se sitten jääkin. Atlantin tällä puolen nyökytellään hyväksyvästi ja EU jatkaa tuhoisaa linjaansa taloudellisen ja poliittisen vallan keskittämisessä niiden ihmisten johdolla, jotka toivat meille vuoden 2008 talousromahduksen. Kun he sitten saavat aikaan seuraavan romahduksen, aletaankin olla jo aika kypsiä postmoderniin versioon 1930-luvusta.



[1] http://www.complex.com/life/2016/02/31-percent-trump-supporters-say-whites-superior-race
[2] http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/joka-seitsemas-suomalainen-on-rasisti-tassa-tuntomerkit/?shared=290251-b425ad99-4
[3] http://www.mediaite.com/online/giuliani-not-only-is-trump-not-a-racist-nobody-is-a-racist/
[4] http://www.spectator.co.uk/2016/07/brexit-voters-are-not-thick-not-racist-just-poor/
[5] http://www.theatlantic.com/politics/archive/2016/03/trumps-revolution-from-within/473430/
[7] http://www.nytimes.com/2016/07/25/us/politics/debbie-wasserman-schultz-dnc-wikileaks-emails.html
[8] https://www.donaldjtrump.com/policies/immigration
[9] https://www.washingtonpost.com/news/post-politics/wp/2016/07/24/donald-trump-is-expanding-his-muslim-ban-not-rolling-it-back/
[10] https://www.youtube.com/watch?v=XsfOJtC65rw

tiistai 1. marraskuuta 2016

Tulevaisuus kaupan

Elinkeinoelämän keskusliitto, talousnobelisti Bengt Holmström ja professori Sixten Korkman ovat vain muutamia tahoja, jotka ovat ehtineet kritisoida hallituksen ajamia leikkauksia korkeakoulutukseen. Ilmeisesti ainakin osittain kritiikin seurauksena hallitus on nyt sitten päättänyt heitellä muutamia pennejä yliopistoille, jotta nämä ymmärtäisivät olla hiljaa. Järkevin ratkaisu olisi tietenkin leikkausten peruminen taskurahojen jakamisen sijaan, mutta tästä aiheesta on jo kirjoitettu eri tahoilla, eikä siitä siksi sen enempää.[1] Tämän kirjoituksen aiheena on sen sijaan luvattujen pennosten lähde, eli yksityistäminen.

Siis samaan aikaan, kun hallitus saarnaa, ettei voi ottaa enempää velkaa, kun mitä tuottaa, niin sillä ei ole mitään vaikeuksia myydä pois Suomen kansalaisten omistamaa tuottavaa omaisuutta (esimerkiksi valtionyhtiöitä). Rahaa tuottavan omaisuuden poismyynti pitkän tähtäimen tulojen kasvattamiseksi näyttäisi loogiselta ristiriidalta, muttei itse asiassa sitä välttämättä ole, jos tekee tiettyjä ennakko-oletuksia. Valtion omistamien yritysten tuotot siirtyvät tietenkin suoraan nettona valtion kassaan, mutta on toki mahdollista argumentoida, että yksityinen sektori toimii niin paljon tehokkaammin, että valtio saa suuremmat tuotot yksityisten yritysten verottamisen ja mahdollisten muiden tätä kautta talouteen syntyvien positiivisten vaikutuksien seurauksena. Joka tapauksessa koska siirrytään pois tilanteesta, jossa 100 % voitoista tulee valtiolle (valtionyhtiö) tilanteeseen, jossa vain selkeästi pienempi osa siirtyy valtion kirstuun (yksityinen yritys) on perusoletuksen oltava, että yksityistäminen tuottaa huomattavia tehokkuuden lisäyksiä.

Koska pelkät oletukset tuskin ketään kiinnostavat, on olennaista tietenkin katsoa saatavilla olevaa empiiristä todistusaineistoa. Onko yksityinen sektori siis julkista tehokkaampi? Vaikka vuosikymmeniä on toista väitetty, niin vastaus on itse asiassa ei.[2] Esimerkiksi Ruotsissa 1990-luvun alussa toteutettu koulujen yksityistäminen on johtanut tilanteeseen, jonka kuvaamiseen sana ”katastrofi” ei välttämättä ole liioittelua, sillä maan PISA-tulokset ovat ainakin matematiikassa ehtineet pudota jo Venäjänkin alapuolelle.[3] Samoin esimerkiksi Yhdysvaltain yksityistetty terveydenhuoltojärjestelmä on tunnetusti teollisuusmaiden kallein veronmaksajalle tuottaen samalla varsin heikkotasoista ulosantia.[4] Ja niin edelleen.

Tämä sanottuna on kuitenkin toki tuotava esiin myös kolikon toinen puoli, eli onko julkinen sektori sitten tehokkaampi kuin yksityinen? Vastaus on jälleen ei.[5] Saatavilla olevan empiirisen aineiston ja siitä tehdyn tutkimuksen perusteella ei näyttäisi olevan johdonmukaista linjaa siinä, että yksityinen tai julkinen sektori olisivat sisäsyntyisesti toista tehokkaampia. Tämän perusteella voimme päätellä, että yhtiöiden tehokkuuden tai tehottomuuden syyt sijaitsevat jossain muualla, kuin niiden omistuksen luonteessa, kuten esimerkiksi yhteiskunnan yleisen korruption tasossa sekä sen sijoittumisessa ja mainittakoon tässä nyt sivumennen, että ainakin Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksen mukaan Suomessa korruptio on selvästi yleisempää yritystoiminnassa kuin julkisella sektorilla.[6] Joka tapauksessa koska taloudellista tehokkuutta ei ole propagandan ulkopuolella todistettu suuntaan tai toiseen, niin kysymys on pääasiassa loppujen lopuksi ideologinen.

Tämän pohjalta voimmekin sitten todeta mahdollisesti ainoan asiaan liittyvän itsestäänselvyyden. Vaikka taloudellisen tehokkuuden näkökulmasta julkisen ja yksityisen ero voi olla hämärä, niin päivänselvää on, että yksityistäminen syö toimivaa demokratiaa sisältä käsin. Julkiset omistukset ovat parlamentaarisessa järjestelmässä potentiaalisesti (tietyssä määrin reaalisestikin) demokraattisen päätöksenteon ulottuvilla, kun taas yksityiset imperiumit eivät ole sitä juuri millään lailla. Tämä ei tietenkään tarkoita, että mummon ja papan kyläkauppa pitää kansallistaa, mutta yhteiskunnallisesti välttämättömien toimintojen (kuten terveydenhuolto, liikenneyhteydet, energiahuolto jne.) yksityistäminen aina olennaisesti kaventaa kansalaisten mahdollisuutta osallistua yhteiskunnan suunnan muokkaamiseen demokraattisen prosessin kautta.

Edellä esitetyn pohjalta voimme jälleen vetää muutamia johtopäätöksiä. Ensimmäinen on se, että jos minä maallikkona tiedän, ettei yksityisen sektorin tehokkuudelle löydy yleistettävää empiiristä todistusaineistoa, niin kyllä sen tietää Suomen hallituskin. Toisin sanoen, vaikka päätökset esitetään näennäisesti taloudellisen rationaalisuuden pohjalta, niin ne ovat itse asiassa ideologisia. Tämän ideologisen puolen voi sitten puolestaan jakaa kahteen eri aspektiin, joista ensimmäinen on se tuttu markkinafundamentalismi, eli sokea usko markkinoiden ihmeelliseen toimivuuteen ja tehokkuuteen, jopa silloinkin kun konkreettinen todellisuus todistaa tätä uskomusta vastaan. Toinen aspekti on itse asiassa ehkä vielä huolestuttavampi ja liittyy edellä todettuun demokratian kuihduttamiseen tarkoituksella. Kansanedustaja Elina Lepomäki näyttää esimerkkiä miljonääri Risto Siilasmaan kanssa: "Siilasmaalla oli kaksi radikaalia ideaa, joihin molempiin Elina Lepomäki suhtautui positiivisesti. Toinen Siilasmaan ilmoille heittämä ajatus koskee Singaporen mallin tuomista Suomeen. Siilasmaan mukaan Singaporessa pääministerin palkka muodostuu kolmen eniten tienaavan pörssiyhtiöjohtajan palkkojen keskiarvosta. Samalla pääministerin asema on turvaton, kun hänet voi erottaa helposti."[7] Suomeksi käännettynä tämä tarkoittaa sitä, että pääministerin edut ovat suoraan sidottuna suuryritysten johtajien etuihin ja että jos hän harhoissaan sattuisi alkaa ajamaan muiden etuja (esim. kansalaisten) hänelle voi nopeasti sitten antaa kenkää. Kyseessä on siis demokratian myyminen lopullisesti miljonääreille, mikä ilmeisesti on ainakin Lepomäen mielestä hieno idea.

Ei toki siinä, että demokratialla menisi erityisen hyvin tälläkään hetkellä, sillä edellä kuvatut prosessit ovat olleet meneillään jo hyvän aikaa. Perusuomalaisten Antti Joutsenlahti näyttää tästä esimerkkiä: ”Nuori, nätti ja sen lisäksi vaalea nainen on potentiaalinen ehdokas. Esimerkiksi puolueemme Laura Huhtasaari tulee saamaan 10 000 ääntä.”[8] Niinpä niin, kun demokratia on imuroitu sisällöstä ja päätöksenteko ulkoistettu pilvenpiirtäjäsviitteihin, jätetään lavalle Laura Huhtasaaret ja Alexander Stubbit, jotka voivat näyttää näteiltä ja tyylikkäiltä, mutta todellista sisältöä heistä saa kaivaa kiviporan kanssa. Sitten voidaankin hurrata demokratiaa edustajien kanssa, jotka edustavat ihan muita tahoja ja äänestää äänestyksissä, joissa ei päätetä mitään.



[1] Esim. http://yle.fi/uutiset/3-9236154; http://tapasuomenruotsalainen.blogspot.fi/2016/10/lisaa-rahaa-lisaa-arvostusta.html
[2] Esim.http://www.undp.org/content/undp/en/home/librarypage/capacity-building/global-centre-for-public-service-excellence/efficiency.html; http://www.epsu.org/sites/default/files/article/files/efficiency.pdf
[3] http://www.reuters.com/article/sweden-schools-idUSL4N0JK32620131210
[4] http://www.commonwealthfund.org/publications/press-releases/2015/oct/us-spends-more-on-health-care-than-other-nations
[5] Ks. viite 2.
[6] http://yle.fi/uutiset/3-9069170
[7] https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/199061-suomen-paaministerille-helpommin-potkut-risto-siilasmaa-ja-elina-lepomaki-ideoivat
[8] http://yle.fi/uutiset/3-9139472