tiistai 13. syyskuuta 2016

Joka vitsaa säästää…

Matalapalkkatyötä on lisättävä, eli tuloeroja kasvatettava sanoivat muun muassa Valtiovarainministeriön ylin virkamies Martti Hetemäki ja Sammon konsernijohtaja Kari Stadigh elokuussa (sivuhuomiona Stadigh sai palkkaa ja bonuksia viime vuonna 4,3 miljoonaa euroa).[1] Syy tähän kannanottoon on mitä ilmeisimmin herrojen palava rakkaus vähäosaisia kohtaan, koska heidän mukaansa talous ja työllisyys eivät ilman mainittuja toimia parannu. Väite ei ole uusi, mutta ennen kuin käsitellään sitä yleisemmin, niin vilkaistaanpa hieman ensin miesten argumentoinnin tarkempia perusteita. Hetemäelle vallitsevan politiikan ja tuloerojen kasvun oikeuttaa se, että ”meillä on pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, sen etuudet ja palvelut, mutta työllisyysaste on eteläeurooppalainen.” Paitsi ettei ole: Suomen työllisyysaste on 68,5 %, EU:n keskiarvo 64 %, Espanjan 58% ja Italian 56%.[2] Yli kymmenen prosentin heitto jäi sattumalta huomaamatta – mahdollisesti vahingossa, mahdollisesti pelottelutarkoituksessa, jotta haluttua politiikkaa voidaan estoitta jatkaa ”pakon edessä”. Joka tapauksessa harhaanjohtavaa argumentointia. Tämä ei silti tietenkään muuta sitä seikkaa, että Suomen talous ei ole kunnossa, mutta jos julkisuudessa esittää itsevarmana vahvoja näkemyksiä erityisesti virkamies asemasta käsin, niin kannattaa joko ensin selvittää edes asiaan liittyvät perusfaktat tai vaihtoehtoisesti jättää kertomatta liian helposti tarkastettavia valheita. Tosin ei sillä nyt suurta väliä ole, sillä on erittäin epätodennäköistä, että Hetemäki asiasta mitään sanktioita saa. Tämä siis huolimatta siitä, että hän on korkea-arvoinen virkamies, joka johtaa julkisesti kansalaisia harhaan. Ei se ketään kiinnosta.

Stadighin tapaus on toisaalta tavanomaisempi ja toisaalta mielenkiintoisempi. Tavanomainen se on siksi, että mies toistaa väitteelleen normiperustelun siitä, että investointeja ja työpaikkoja tulee, jos rikkaille annetaan lisää ja muille vähemmän. Koska argumentti on ala-arvoinen ja olen sitä jo aikaisemmin käsitellyt, niin ei siitä sen enempää. Mielenkiintoinen puoli tulee vastaan miehen puhuessa tarkemmin palkkaeroista, jotka Stadigh varsin asiallisesti toteaa Suomessa verrannollisesti katsoen suhteellisen pieniksi, vaikka tässäkin asiassa hajonta on kyllä kasvanut viimeisen 20 vuoden aikana, eli keskipalkkaisten määrä on laskenut iso- ja pienipalkkaisten määrän kasvaessa.[3] Joka tapauksessa pienet palkkaerot osaltaan perustelevat Stadighin käsityksessä niiden kasvattamista.

Olennaistahan tässä onkin juuri sanavalinta, eli puhuminen palkkaeroista, eikä tuloeroista (tai varallisuuseroista) joiden kasvu puolestaan on Suomessa viime vuosikymmeninä ollut teollisuusmaiden suurinta luokkaa johtuen pääasiassa vuoden 1993 verouudistuksesta, joka jakoi tuloveron ansiotuloihin ja pääomatuloihin.[4] Ansiotulovero on progressiivinen, pääomatulovero taas (melkein)[5] tasavero, eli siinä missä esimerkiksi 1500e/kk palkan veroprosentti on ensi vuonna 15,6 % ja 7500e/kk palkan 42,9 %,[6] niin tuhannen euron osingosta maksetaan 30 % veroa ja miljoonan euron osingosta vain 34 %. Pääomatuloveron olematon progressio kannustaa varakkaita muuttamaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat tulot pääomatuloiksi, koska sitä kautta pystyy kätevästi kiertämään veroja ja tätä on myös varsin hartaasti tehty. Tuloerojen kasvu kuitenkin pysähtyi 2000-luvun alkupuolella, mutta sen sijaan varallisuuserojen kasvu sen kuin jatkuu. Varallisuuteen kuuluvat siis esimerkiksi talot, autot, osakkeet, talletukset sekä muut vastaavat ja siinä missä kolmen ylimmän tulokymmenyksen varallisuus kasvoi vuosina 2009-2013 11,8 %, niin muissa tuloryhmissä se puolestaan pieneni yhteensä noin 1,5 %. Kuten myös odottaa saattaa, niin ylimmän kymmenyksen varallisuuden kasvu oli täysin omaa luokkaansa.[7] Stadighin puheet palkkaeroista kelpaavat siis toiminnan perusteluiksi ainoastaan mielikuvitusmaailmassa, jos sielläkään.

Se että valtaa pitävien ryhmien edustajat ja heidän papukaijamaiset komissaarinsa käyttävät argumentteja ja perusteluja, joiden kytkentä todelliseen maailmaan on parhaimmillaankin hatara ei liene yllätä ketään (asiaa voi havainnoida lähes joka kerta kun julkisuudessa puhutaan Suomen valtionvelasta), mutta tämä ei tietenkään sinällään kumoa alkuperäistä pointtia siitä, että talous korjaantuu tuloeroilla. No, korjaantuuko se? Ei, mutta tuskinpa sekään ketään erityisesti kiinnostaa. OECD – ei siis mikään erityinen radikaalimarxistien tukikohta – löytää tutkimuksessaan, että tuloerojen kasvu on itse asiassa haitallista taloudelliselle kasvulle ja että esimerkiksi Suomessa tämä on leikannut lähes yhdeksän prosenttiyksikköä maan talouskasvusta. Lisäksi olennaista ei ole pelkästään varsinaisen köyhyyden ehkäisy, vaan sen varmistaminen, että yhteiskunnan alin 40 % ei putoa kelkasta pois – eli toisin sanoen juuri se ryhmä, jota hallitus uudella budjetillaan aikoo kepittää.[8] Kääntäen tutkimus puolestaan toteaa, että kunhan ne on suunniteltu oikein, niin verot ja sosiaalietuudet puolestaan eivät ole haitallisia taloudelle – eli toisin sanoen ne asiat budjetissa, joiden kimppuun hallitus innokkaasti hyökkää.[9] Musta on valkoista, ylhäällä on alhaalla, sota on rauhaa ja orjuus vapautta.

Mitä tästä sitten voi oppia? Ainakin sen, että julkisuudessa ei joudu enää naurunalaiseksi, vaikka laukoisi minkälaisia älyttömyyksiä tahansa, kunhan sanomisesi vain toimivat yhteiskunnan omistajien palveluksessa. Miljonäärit ja heidän juoksupoikansa antavat ”neuvoja”, jotka omituisen sattuman kautta päätyvät toteutuessaan hyödyttämään juuri miljonääriluokkaa. Sen verran täytyy kuitenkin todeta, että tietyssä mielessä mainittu ohjeistaminen on kyllä oikeastaan turhaa työtä. Jaa, miten niin? No, pääministerin pallillahan istuu jo miljonääri – tuskin hän erityisiä neuvoja asiassa kaipaa.




[1] http://www.hs.fi/talous/a1459488690318; http://www.hs.fi/kotimaa/a1470717307811; http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2016/08/10/sammon-stadigh-on-hetemaen-linjoilla-aiempaa-useampien-pitaisi-tehda-toita-pienella-palkalla/20168386/12
[2] http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomessa-etela-euroopan-tyollisyysaste-brotherus-hetemaelle-ei-nyt-aivan/TFSWw5n4
[3] http://www.stat.fi/artikkelit/2014/art_2014-05-26_002.html?s=0
[4] https://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/j52.pdf sivut 43-44.
[5] Vuosina 1993-2011 täysin tasavero, sen jälkeen kaksi luokkaa joiden veroprosentit 30 ja 32-34. http://www.taloussuomi.fi/verotus/ansiotulo-vai-paaomatulo
[6] http://yle.fi/uutiset/veroale_tulee__nain_se_nakyy_kukkarossasi/9130536
[7] http://blogit.utu.fi/tita/wp-content/uploads/sites/45/2016/09/policybrief-niemela-jousilahti.pdf
[8] http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2014/12/09/nain-tuloerot-vaikuttivat-suomen-talouskasvuun/201416998/12
[9] http://www.oecd.org/newsroom/inequality-hurts-economic-growth.htm

lauantai 3. syyskuuta 2016

Tuskan parahdus

Lievittääkseen kilpailukykysopimuksen tuskaa hallitus on luvannut 515 miljoonan tuloverohelpotukset, mutta kenen tuskaa tässä lievitetään ja miksi? Ensimmäiseksi on hyvä huomioida, että julkisen sektorin työntekijät, eli 24 % työvoimasta,[1] jäävät lomarahaleikkausten takia verohelpotusten jälkeenkin selkeästi miinukselle entiseen verrattuna. Esimerkiksi lähihoitajien palkka laskee 600e/vuosi ja koulunkäynninavustajien 480e/vuosi, minkä seurauksena nämä ja vastaavat ammattikunnat ovat siis automaattisesti pois kokonaishyötyjien joukosta.[2] Toiseksi, vaikka hallitusohjelmassa oli vielä tarkoitus painottaa pieni- ja keskituloisten verokevennyksiä,[3] niin nyt sitten päädyttiinkin veroasteen laskemiseen tasaisesti kaikissa veroluokissa 0,6 prosenttiyksiköllä, mutta sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistaa. Halutessaan muutoksen voisi tulkita hallituksen haluksi olla tasapuolinen, mutta itse asiassahan valittu verokevennysmalli suosii varakkaita köyhien kustannuksella ja esimerkiksi siinä missä 1500e/kk tienaavan ostovoima kasvaa 0,5 % niin 7500e/kk tienaavalla se kasvaakin jo 0,9 %.[4] Kolmanneksi mainittakoon budjettiesityksen 0,85 % leikkaus lähes kaikkiin etuuksiin, mikä kaikkien yllätykseksi iskee kovimmin juuri pienituloisiin. 30 prosentilla kotitalouksista tulot vähenisivät 11–50 euroa vuodessa ja noin 25 prosentilla 51–100 euroa.[5]

Neljänneksi opintorahaa leikataan 50-87e/kk (tällä hetkellä maksimissaan 250,28e/kk) ja ansiosidonnaista työttömyysturvaa lyhennetään sadalla päivällä.[6] Viidentenä tulee ehkä mielenkiintoisin ”uudistus” eli päätös patistaa työttömiä työvoimatoimiston haastatteluihin kolmen kuukauden välein. Sitä kuinka 366 000 työtöntä saadaan mahtumaan 75 000 avoimeen työpaikkaan haastattelemalla, ei ole selvennetty, mutta koska projekti on ilmeisesti tarkoitus pääasiassa yksityistää ja siihen on varattu 17 miljoonaa euroa, niin saapahan siitä ainakin jokin hyvät suhteet omaava yritys mukavan kasan veronmaksajan rahaa taskuunsa.[7] Menettelyn kustannuksista työttömille (esimerkiksi arvioidut matkustuskustannukset) ei ole tietoa, eikä se ilmeisesti ketään kiinnostakaan. Lopuksi otattakoon esille vielä asiaan liittyvä rakenteellinen ongelma, jonka varsinaisia kustannuksia on kuitenkin etukäteen vaikea arvioida. Eli kun valtion tulot laskevat verojen pudottamisen seurauksena, eikä korvaavia tuloja ole ennustusten mukaan saapumassa, se tarkoittaa myös joko julkisten palvelujen hintojen korottamista tai niiden laadun laskemista. Ja ketkä käyttävät julkisia palveluja? Ei yksikään joka ajaa limusiinissa. Mitä kaikesta tästä siis jää käteen? Käytännössä yhteiskunnan alemmalle puolikkaalle parhaimmillaankin noin +-0 ja kohtuullisen suurelle osalle puolestaan suoranainen potku hampaisiin.

Ei ole kuitenkaan syytä masentua, sillä pyramidin huipulla sen sijaan aurinko sattumalta paistaa ja esimerkiksi mainittuun tuloveronalennukseen on mahdollista lisätä myös viiden prosentin yrittäjävähennys. Pienyrittäjien kohdalla tämä ei ole kuin 50-150e/vuosi, mutta suurempien yritysten kohdalla se voi nousta jopa 2900 euroon. Lienee tätäkin voisi jälleen perustella tutulla ”se lisää investointeja” –mantralla, mutta mielenkiintoisempi muutos on itse asiassa perintö- ja lahjaveron alentaminen erityisesti suurien omaisuuksien kohdalla, johon mainittua selitystä ei ole edes vaivauduttu soveltamaan. Sen sijaan tätä veronalennusta on perusteltu sillä, että se helpottaa sukupolven vaihdosta yrityksissä, mitä on aika vaikea tulkita millään muulla tavalla, kuin että aikaisemmin nämä ihmiset eivät uskaltaneet kuolla pelätessään joutuvansa maksamaan siitä liikaa veroa.[8] Onneksi ongelma on nyt korjattu ja raukat voivat levollisin mielin siirtyä autuaammille veronkiertomaille, mutta saivartelija saattaa ainakin edellä esitetyn työttömien kepityksen seurauksena väittää havainneensa kaksoisstandardin. Eli siinä missä laiska työtön on patistettava töihin sanktioilla ja potkimisella, niin miljonäärien lapsille puolestaan on taattava oikeus, että heille sataa ilmaista rahaa mahdollisimman paljon taivaalta heidän vanhempiensa kuoltua ja ettei heidän tämän seurauksena tarvitse tehdä päivääkään töitä elämässään. Kyseessä on kuitenkin vain yksi standardi ja se on se sama vanha: rikkaille on annettava lisää rahaa tai he eivät tee mitään; kaikille muille on annettava vähemmän rahaa tai he eivät tee mitään.

Mistä pääsemmekin siihen, mikä ei toteutunut, eli investointivaraukseen. Mikä on investointivaraus? Investointivarauksen seurauksena yritys saisi siirtää esimerkiksi 25 % tuloksestaan verottomana sivuun, minkä se voisi sitten käyttää investointeihin tai maksaa veroa siitä muutaman vuoden päästä. Valtiovarainministeriön itse tilaaman selvityksen mukaan varauksen investointivaikutus olisi kuitenkin vähäinen, minkä lisäksi se toisi mukanaan potentiaalisesti uusia mahdollisuuksia verosuunnitteluun, mutta tästä huolimatta erityisesti pääministeripuolue Keskusta sitä kovasti hinkuaa (elinkeinoministeri Olli Rehn lupaili sitä jo ensi vuodeksi).[9] Miksi? No, verosuunnitteluhan on jo itsessään positiivinen asia, sillä johtuen käytettävissä olevista todellisista resursseista se on ainoastaan varakkaiden yksinoikeus. Tästä nyt tuskin kuitenkaan on silti kysymys, vaan todennäköisin syy on juuri investointivarauksen suuri lyhyen tähtäimen hinta, joka saattaa nousta jopa miljardiin euroon. Mitä hyötyä tästä sitten muka on? Yksinkertaista: se oikeuttaa lisäleikkauksia ”pakon edessä”, koska budjettivaje sen kun kasvaa. Se että ”pakko” on itse aiheutettua, tulee tuskin ketään erityisesti häiritsemään ja sama lopputulos (tosin pienemmässä mittakaavassa) saadaan tietenkin muillakin keinoilla, kuten uudella yhteisöveron alennuksella. Toivon olevani tässä väärässä, mutta joka tapauksessa ennustan lähivuosina siis lisää vyönkiristyksiä (paitsi varakkaille) ja sen seurauksena myös todennäköisesti lisää hirttosilmukoiden kiristyksiä.



[1] http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/%20sipila%20virhe%20julkinen%20sektori%20osuus%20bkt-27331
[2] http://yle.fi/uutiset/veroalesta_huolimatta_lahihoitaja_menettaa_600_euroa_vuodessa/9128238
[3] https://www.pamlehti.fi/uutiset/uutinen-pam-lehti/2016/08/kannustinloukut-eivat-katoa-palkkoja-alentamalla.html
[4] http://yle.fi/uutiset/veroale_tulee__nain_se_nakyy_kukkarossasi/9130536
[5] http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/2767248/Kelan+tutkija+laski+kenen+kukkarosta+hallitus+leikkaa
[6] http://yle.fi/uutiset/tasta_hallitus_ottaa_ja_tassa_se_antaa_-_yle_kerasi_kukkaroosi_vaikuttavat_budjettimuutokset/9140895
[7] http://yle.fi/uutiset/hallitus_lykkaa_vaikeat_paatokset_tyollistamisesta_eteenpain/9138697
[8] http://www.suomenmaa.fi/?app=NeoDirect&com=6/3/132121/66a3516a13
[9] http://www.kauppalehti.fi/uutiset/investointivaraus-ei-mahdu-ministerion-budjettiesitykseen/cZVpT6Kv; http://yle.fi/uutiset/hallituksen_veroale_ei_toisi_juuri_lisainvestointeja__uudistus_voisi_avata_mahdollisuuksia_verosuunnitteluun/9055332