Lakot, demokratia ja menetetyt työpäivät

Näin kirjoitti Juhana Vartiainen (kok) viime kuussa liittyen hallituksen irtisanomislakia vastustavaan lakkoiluun: "Tästä uudistuksesta taitaa nyt tulla uusi sisällissota. Ei tietenkään väkivaltainen. Ei kutsuta sitä vapaussodaksi. Mutta henkinen vapautuminen kylmän sodan maailmasta. Tuodaan glasnost tännekin. Kutsutaan sitä vaikkapa vapautumisen sodaksi. Henkisen vapautumisen sodaksi. Henkinen vapautuminen pitkästä viime vuosisadasta, jolloin ensin väkivaltaiset kollektivistiset liikkeet, ensin maailmansodassa ja sitten kylmässä sodassa, uhkasivat liberaalia demokratiaa." [1] Ylellä Jari Ehrnrooth puolestaan toteaa: "Suomalaisessa politiikassa on kaksi voimatekijää, jotka elävät parlamentaarisen kontrollin ulkopuolella: Tasavallan presidentti ja työväen ammattiyhdistysliike." [2] Ja viimeksi eilen Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies halusi jälleen kieltää poliittiset lakot, koska "Suomesta on tullut hyvin lakkoherkkä kilpailijamaihinsa verrattuna". [3] Pari noottia näistä näkemyksistä. Ensinnäkin koska Vartiainen ei liene tosissaan vertaa ay-liikettä natseihin ja bolsevikkeihin, niin Suomen kontekstissa hänen kommentteihinsa ei voi muuta todeta, kuin että kansalaisten yhteenliittymät (kollektivistiset liikkeet) ovat itse asiassa demokratian olennainen osa, eivät uhka sille tai sen vastakohta. Toiseksi vaikka Ehrnrooth (ja yllättävän moni muu) näyttää niin luulevan, ay-liike ei ole parlamentaarisen kontrollin ulkopuolella eikä säätämässä Suomen lakeja. Ylimmän lainsäädäntövallan käyttäjänä Eduskunta voi säätää lakeja, vaikka ay-liike kuinka lakkoilisi - samaan aikaan ay-liike voi lakoilla ilmaista mieltään suunniteltuja lakeja vastaan. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Poliittiset lakot halutaan luonnollisesti kieltää, koska ne ovat voimallisia keinoja mielen ilmaisuun, mutta tämä ei tee niistä millään tavalla epädemokraattisia. Sen sijaan ajatus siitä, että Suomeen valitaan aina neljäksi vuodeksi kerrallaan kuninkaat, joiden tahtoa ei saa merkittävällä tavalla vastustaa kuvastaa varsin autoritaarista mielenlaatua.

Mutta katsotaanpa tarkemmin noita Häkämiehen väitteitä Suomen lakkoherkkyydestä, tai kuten hän itse asian toteaa: "Missä oli näiden toimenpiteiden suhteellisuus?" Otetaan ensiksi menetetyt työpäivät 2000-luvulla:

Lähde [4]

Kuten näkyy, lukuun ottamatta vuotta 2005 suomalaisten oletettu lakkoherkkyys on itse asiassa ollut varsin vaisua tällä vuosituhannella. Tämä korostuu entisestään, jos venytämme aikajanaa pitemmälle menneisyyteen:

Lähde [5]

Tästä näemme, että lakkoilu on todellisuudessa romahtunut 1990-luvun puolivälin jälkeen ja historiallisessa kontekstissa katsottuna vuoden 2005 pylväskin näyttää itse asiassa varsin vaatimattomalta. Mutta entäpä se Häkämiehen esittämä vertailu kilpailijamaihin? Sitä voimme tarkastella seuraavasta kuviosta:

Lähde [6]

Suomi on siis menetetyissä työpäivissä kyllä Häkämiehen mainitsemia Ruotsia ja Saksaa edellä, mutta toisaalta Pohjoismaista Norja ja erityisesti Tanska ovat kaukana edellä - tämä ei kuitenkaan ole onnistunut tuhoamaan näiden maiden taloutta, kilpailukykyä tai mainetta investointikohteena. Kaikkein olennaisin seikka tässä kuviossa on kuitenkin se, että muutettuna menetetyiksi tunneiksi työntekijää kohden per vuosi päädytään johtavien maidenkin (Ranska ja Tanska) kohdalla ainoastaan noin yhden tunnin menetykseen. Siis vuodessa. Suomen kohdalla tämä tarkoittaa noin 20 minuutin menetystä. Samaan aikaan kiky-sopimus pidensi suurimmalle osalle työntekijöitä työaikaa 30 minuuttia *viikossa*. Toimien suhteellisuudesta herää tässä todellakin monenlaisia kysymyksiä ja näitä asioita voi jokainen itsekseen mietiskellä, kun seuraava uutissykli lapsia ja vanhuksia nälkään tappavista lakkolaisista pyörähtää käyntiin. Samalla voi myös miettiä, kuinka paljon Vartiaisen, Ehrnroothin ja Häkämiehen näkemyksissä on kyse intohimosta demokratiaa kohtaan ja kuinka paljon standardeista tarjontapuolen työvoimapoliittisista näkemyksistä, jotka sattumalta myös heikentävät työläisten neuvotteluvoimaa ja sitä kautta heidän mahdollisuuksiaan vaatia osuuttaan tuotetusta kansantulosta.

---

[1] https://juhanavartiainen.fi/2018/kuulkaas-ay-liike/

[2] https://yle.fi/uutiset/3-10460925

[3] https://www.verkkouutiset.fi/ekn-jyri-hakamies-poliittisia-lakkoja-on-rajoitettava/

[4] https://www.stat.fi/til/tta/2017/tta_2017_2018-04-27_tie_001_fi.html

[5] https://www.stat.fi/tup/suomi90/elokuu.html

[6] https://twitter.com/tapio_bergholm/status/958385651589828608/photo/1?ref_src=twsrc%5Etfw%7Ctwcamp%5Etweetembed%7Ctwterm%5E958385651589828608&ref_url=https%3A%2F%2Fwww.uusisuomi.fi%2Fkotimaa%2F240720-suomiko-hurja-lakkomaa-sak-julkaisi-oman-kuvansa-taidan-arvata-miksi-ekn-kuvassa-ei