maanantai 29. huhtikuuta 2019

Väestörakenne ei ole ongelma, hölmö talouspolitiikka on


Harvoin kuluu montaa päivää ilman, että joku ilmoittaa ihmisten loppuvan kesken Suomesta ja on ryhdyttävä synnytystalkoisiin, työllisyysastetalkoisiin, työajanpidennystalkoisiin, vyönkiristystalkoisiin, jne. koska huoltosuhde heikkenee. Erkki Virtanen Ylellä ei petä tässä suhteessa: ”Julkisen taloutemme kestävyysvaje heiluu edelleen kymmenen miljardin euron tienoilla. Ja juuri ennen vaaleja julkitulleiden laskelmien mukaan vaje vain syvenee muun muassa yhä surkeammaksi menevän väestörakenteemme takia.” Tämän takia kaikki paitsi leikkaaminen on oletetusti epärealistista. Väestörakennetarinassa on niin paljon ongelmia, ettei tiedä mistä aloittaa.

Olennaisin on tämä: väestönkasvulla on parhaimmillaankin vain marginaalinen rooli kansakunnan vaurauden kasvattamisessa (BKT/henkilö) ja syy siihen, miksi emme enää elä hirsimökeissä lantaa lapioimassa, ei ole väestörakenne tai työllisyysaste, vaan työn tuottavuuden kasvu. Tuottavuuden kasvu tarkoittaa, että sama määrä palveluja/tuotteita (BKT) pystytään tuottamaan pienemmällä määrällä työntekijöitä tai suurempi määrä BKT:a pystytään tuottamaan samalla työmäärällä. Esim. sodanjälkeisenä aikana työkoneet maataloudessa korvasivat paljon työvoimaa (kasvattivat tuottavuutta), mikä syrjäytti ihmisiä maatiloilta, mutta koska valtio harjoitti ekspansiivista teollisuuspolitiikkaa, saivat nämä ihmiset korkeamman tuottavuuden (ja palkan) töitä teollisuusalalta, mikä kasvatti BKT:a lisää, mikä mahdollisti lisää ekspansiota. Tämä aspekti jättää demografiset seikat täysin varjoonsa.


Katsaus tuottavuuden kehitykseen 2008-2018 näyttää kuitenkin synkältä: nousua on tapahtunut vain 0,1%/vuosi (esim. 1995-2007 kasvu n. 2,6%/vuosi). Ensimmäinen syy tähän on, että tuottavuus seurailee suhdanteita, eli romahtaa finanssikriisin myötä 2009, nousee elvytyksen seurauksena 2010 ja romahtaa jälleen talouskurin myötä 2011. Virheellisen talouspolitiikan seurauksena Eurooppa onkin ajautunut pysyvään riittämättömän kysynnän tilaan, mikä pitää myös tuottavuuden kehityksen alhaalla (yritysten ei kannata tehostaa tuotantoa, koska kysyntää ei ole). Tämä johtaa suoraan toiseen syyhyn: koko ajan vaaditut tarjontapuolen reformit riittämättömän kysynnän tilanteessa johtavat tuottavuuden laskemiseen entisestään. Näin siksi että työn tarjonnan lisääminen ohjaa yrityksiä käyttämään halpatyövoimareserviä tuottavuuden parantamisen sijaan (jos yrityksille on vaikeaa/kallista saada työvoimaa, kannustin parantaa tehokkuutta on suuri). Väestörakenteesta vonkujat ovat käsittäneet asiat täysin päinvastoin ja olennaisempaa kuin lisätä työn tarjontaa ja osallistua leikkausolympialaisiin on pitää työmarkkinat kireinä ja kasvattaa taloutta nopeammin.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti