Harvoin
kuluu montaa päivää ilman, että joku ilmoittaa ihmisten loppuvan kesken
Suomesta ja on ryhdyttävä synnytystalkoisiin, työllisyysastetalkoisiin,
työajanpidennystalkoisiin, vyönkiristystalkoisiin, jne. koska huoltosuhde
heikkenee. Erkki Virtanen Ylellä ei petä tässä suhteessa: ”Julkisen taloutemme
kestävyysvaje heiluu edelleen kymmenen miljardin euron tienoilla. Ja juuri
ennen vaaleja julkitulleiden laskelmien mukaan vaje vain syvenee muun muassa
yhä surkeammaksi menevän väestörakenteemme takia.” Tämän takia kaikki paitsi
leikkaaminen on oletetusti epärealistista. Väestörakennetarinassa on niin
paljon ongelmia, ettei tiedä mistä aloittaa.
Olennaisin
on tämä: väestönkasvulla on parhaimmillaankin vain marginaalinen rooli
kansakunnan vaurauden kasvattamisessa (BKT/henkilö) ja syy siihen, miksi emme
enää elä hirsimökeissä lantaa lapioimassa, ei ole väestörakenne tai työllisyysaste,
vaan työn tuottavuuden kasvu. Tuottavuuden kasvu tarkoittaa, että sama määrä
palveluja/tuotteita (BKT) pystytään tuottamaan pienemmällä määrällä
työntekijöitä tai suurempi määrä BKT:a pystytään tuottamaan samalla
työmäärällä. Esim. sodanjälkeisenä aikana työkoneet maataloudessa korvasivat
paljon työvoimaa (kasvattivat tuottavuutta), mikä syrjäytti ihmisiä maatiloilta,
mutta koska valtio harjoitti ekspansiivista teollisuuspolitiikkaa, saivat nämä
ihmiset korkeamman tuottavuuden (ja palkan) töitä teollisuusalalta, mikä
kasvatti BKT:a lisää, mikä mahdollisti lisää ekspansiota. Tämä aspekti jättää
demografiset seikat täysin varjoonsa.
Katsaus
tuottavuuden kehitykseen 2008-2018 näyttää kuitenkin synkältä: nousua on tapahtunut
vain 0,1%/vuosi (esim. 1995-2007 kasvu n. 2,6%/vuosi). Ensimmäinen syy tähän
on, että tuottavuus seurailee suhdanteita, eli romahtaa finanssikriisin myötä
2009, nousee elvytyksen seurauksena 2010 ja romahtaa jälleen talouskurin myötä
2011. Virheellisen talouspolitiikan seurauksena Eurooppa onkin ajautunut
pysyvään riittämättömän kysynnän tilaan, mikä pitää myös tuottavuuden
kehityksen alhaalla (yritysten ei kannata tehostaa tuotantoa, koska kysyntää ei
ole). Tämä johtaa suoraan toiseen syyhyn: koko ajan vaaditut tarjontapuolen
reformit riittämättömän kysynnän tilanteessa johtavat tuottavuuden laskemiseen
entisestään. Näin siksi että työn tarjonnan lisääminen ohjaa yrityksiä
käyttämään halpatyövoimareserviä tuottavuuden parantamisen sijaan (jos
yrityksille on vaikeaa/kallista saada työvoimaa, kannustin parantaa tehokkuutta
on suuri). Väestörakenteesta vonkujat ovat käsittäneet asiat täysin päinvastoin
ja olennaisempaa kuin lisätä työn tarjontaa ja osallistua
leikkausolympialaisiin on pitää työmarkkinat kireinä ja kasvattaa taloutta
nopeammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti