Hiljaisin lakkovuosikymmen sitten 1930-luvun

Tilastokeskus julkaisi taannoin vuotuisen katsauksensa työtaisteluista, jonka mukaan näiden seurauksena menetettyjen työpäivien määrä kasvoi vuodesta 2017 (menetettyjä päiviä 23 000) huomattavasti vuoteen 2018 (menetettyjä päiviä 214 000). Tämän seurauksena Elinkeinoelämän keskusliitto haluaa Helsingin Sanomien sivuilla tuttuun tapaansa rajoittaa lakko-oikeutta todeten erityisesti poliittisista lakoista että ”niiden vuoksi yksityisellä sektorilla työtaisteluihin osallistuneiden työntekijöiden määrä ja työaikamenetykset yli kymmenkertaistuivat verrattuna edellisvuoteen. Tuotannon menetyksiksi arvioitiin kymmeniä, jopa satoja miljoonia euroja.” Koska suhteellisuuden taju tässä asiassa on päässyt kirpoamaan yhtä pahasti kuin Paavo Väyrysen ote todellisuudesta, tehdäänpä muutama olennainen huomio.

Ensiksi, kuten Helsingin Sanomat mainitsee, lakkoilu (poliittinen tai muuten) on todellakin Ruotsissa huomattavasti harvinaisempaa kuin Suomessa. Mitä HS ei kuitenkaan mainitse, on että lakkojen takia menetetyt työpäivät/1000 työntekijää ovat sekä Norjassa että erityisesti Tanskassa selkeästi Suomea korkeammalla. Pohjoismaisittain Suomi ei siis ole mitenkään erityisen lakkoherkkä (enemmänkin päinvastoin) ja OECD-maidenkin keskuudessa ainoastaan hieman keskitason yläpuolella. Toiseksi, lakkojen takia menetettyä työaikaa tulee itse asiassa kaikissa OECD-maissa erittäin niukasti ja tilastojohtaja Ranskankin kohdalla ainoastaan n. tunti/työntekijä vuodessa (Suomessa n. 20 minuuttia). Samaan aikaan kiky kasvatti työaikaa 30 minuuttia *viikossa*, minkä seurauksena esim. pelkästään teknologiateollisuuden käyttöön on laskennallisesti tullut 840 000 lisätyöpäivää vuodessa.

Mistä puolestaan pääsemmekin kolmanteen pointtiin, eli siihen, että 1990-luvun puolivälin jälkeen lakkoilu on itse asiassa romahtanut kaikissa teollisuusmaissa ja esimerkiksi koko itsenäisen Suomen historiassa ainoastaan 1930-luvulla työpäiviä menetettiin keskiarvona vähemmän kuin 2010-luvulla – näin siis jopa 1910-luvulla, jolloin Suomi oli itsenäinen vain kaksi vuotta. Millään rationaalisilla meriiteillä on siis erittäin vaikea perustella aika ajoin toteutuvaa hampaiden kiristelyä ja tuhkan ripottelua hiuksiin lakkojen pohjalta, mutta toisaalta lakkohelvettitarinat tuovat mukavaa vaihtelua normaaliin velkahysterian lietsontaan ja valitteluun oletusta työvoimapulasta.

Lakkoilun kulta-aikana 1980-luvulla työtunteja menetettiin keskiarvona n. 820 000 vuosittain.

2010-luvulla lakkoilun seurauksena menetetyt päivät ovat keskiarvona enää vain hieman päälle 100 000 vuosittain.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006087524.html

https://www.stat.fi/til/tta/2018/tta_2018_2019-04-29_tie_001_fi.html

https://www.stat.fi/til/tta/2017/tta_2017_2018-04-27_tie_001_fi.html

https://www.stat.fi/tup/suomi90/elokuu.html

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/240720-suomiko-hurja-lakkomaa-sak-julkaisi-oman-kuvansa-taidan-arvata-miksi-ekn-kuvassa-ei

https://www.oecd.org/els/emp/Industrial-disputes.pdf