Timo Soinin taannoinen kirjanjulkaisu toi mieleen vanhan
kansanviisauden ”missä Soini, siellä ongelma”, kun ex-ulkoministeri onnistui
vielä kerran haaskaamaan kaikkien aikaa puhumalla pari päivää siitä, kuinka
fantastinen hän on. Mielenkiintoisemmin tapaus kuitenkin muistutti, kuinka
surullista sakkia Sinisen tulevaisuuden ex-ministerit nykyään ovat. Ylen jutun
mukaan jokainen heistä näyttää olevan käytännössä työtön ja nostaa
kansanedustajan sopeutumisrahaa, mutta ainakin entinen sosiaali- ja
terveysministeri Pirkko Mattila on sentään viitsinyt edes hakea työtä
Siikalatvan kunnanjohtajana. Kysymys kuuluukin, minkälaisia syntejä
siikalatvalaiset ovat tehneet ansaitakseen Mattilan. Mattila muistetaan
mahdollisesti parhaiten aktiivimallista ja sen valmistelusta, joka ainakin
teknisesti oli hänen ministeriönsä vastuulla, mutta jonka sisällöstä ministeri
itse ei näyttänyt tietävän juuri mitään, minkä seurauksena sen puolustaminen ja
selittely julkisuudessa jouduttiinkin lopulta laittamaan käytännössä kokonaan
työministeri Lindströmin hartioille. Mattila myös esitteli täysistunnossa
eduskunnalle väärän lain (laki liikenne- ja potilasvahinkolautakunnasta vs.
potilasvakuutuslaki), puhui kyselytunnilla indeksien jäädytyksestä kun
kysyttiin kansaneläkeindeksin laskentaperusteista ja ehdotti jo voimassa olevan
lain säätämistä (kotihoidontuesta kertyy jo eläkettä). Ex-puolustusministeri
Niinistö toteaakin Ylelle että ”näytöt on hänen mukaansa annettu”. Tästä lienee
kaikki voivat olla samaa mieltä. Mahdollisesti ministereitä tulisikin auttaa työllistymään
antamalla heille tuntuvasti keppiä, etteivät raukat passivoidu sohvalle kaljaa
kittaamaan. Jos tämä metodi oletetusti toimii kaikkiin muihin, toimii se
silloin ministereihinkin ja minullakin olisi täällä esim. ikkunoita pestävänä.
Että ei muuta kun Sampo Terholle haalarit jalkaan vaan.
Tiedän että vitsit sinisistä kirjoittavat käytännössä
itsensä, mutta asiaan liittyy vakavakin pointti. Olen usein todennut pyöröoven toimivan niin, että kun julkisen viran haltijat ajavat
yksityisille pääomakeskittymille hyödyllisiä linjauksia, he voivat odottaa
palkkioksi joko siirtymistä korkeampaan virkaan julkisella sektorilla (esim.
Jyrki Katainen, Alexander Stubb, Jutta Urpilainen) tai vaihtoehtoisesti paremmin palkattuun työhön yksityisellä
sektorilla (esim. Anne Berner, Mikael Jungner, Touko Aalto). Näin ei kuitenkaan ole käynyt sinisten kohdalla
– miksi? Syy on se, että siniset myivät käytännössä kaiken mitä heillä oli
kulhollisesta hernekeittoa, mitä sitten syötiin se 4v. Toisin sanoen heillä ei
ole mitään valtaan kytkeytyvää verkostoa takanaan, vaan he polttivat kaikki
puolueyhteytensä (mikä siis tekee heistä hyödyttömiä lobbareina) ja samalla
nöyryyttivät itseään niin perin pohjaisesti, ettei heillä myöskään ole
mahdollisuutta päästä takaisin valtaan. Koska suuri osa kansalaisista vihaa
heitä, ovat he lähes mille tahansa työnantajalle itse asiassa imagohaitta.
Soinia tuskin erityisesti kiinnostaa, koska hän on jo suhteellisen lähellä
eläkeikää, mutta tämän muun porukan ymmärtämättömyys on hämmästyttävää. Vai
onko? Englannin kielessä sininen on synonyymi surulliselle, joten siltä
pohjalta puolueen nimeksi taipuukin itse asiassa profeetallinen Surullinen
tulevaisuus. Tosin vaihtoehtoja ei lienee juuri ollut – Jussi Halla-aho oli jo
varannut Valkoisen tulevaisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti