Poltettu Maa: Juhana Vartiainen jatkaa väärässä olemista myös tällä vuosikymmenellä

Vuosikymmenet muuttuvat, Juhana Vartiainen ei. Blogissaan hän ilmoittaa, että ”talous on nyt suunnilleen suhdannetasapainossa” ja että ”läpi talouden raportoidaan nyt pulaa työvoimasta”, minkä seurauksena työn tarjontaa on lisättävä. Hän toteaa myös, että ”keinoista markkinataloudessa tiedetään jo suunnilleen se, mitä tarvitsee tietää” ja suosittelee asian lähestymistä ”yleissitovuutta rajaamalla tai se purkamalla sekä helpottamalla irtisanomista”. Listalla on myös, että ”työttömyysturvan kestoa alennetaan tai sen tasoa lasketaan”. Ja niin edelleen. Erikoista tässä on se, että jos markkinataloudessa tiedetään jo suunnilleen se, kuinka työmarkkinoihin tulisi suhtautua, niin Vartiainen itse näyttää nukkuneen tämän oppitunnin läpi.

Olennaista tässä on katsoa markkinoiden perusteita, ei ladella näennäisrationaalisia latteuksia, mitä Vartiaisen blogi on täynnä. Jos talous todella on suhdannetasapainossa, tarkoittaa tämä siis ettei työttömyys voi enää laskea koska vastaan on tullut rakennetyöttömyyden raja (Nairu). Nairu tarkoittaa siis sitä pistettä, jonka alle työttömyys ei voi oletetusti laskea ilman työmarkkinoiden kiristymistä niin, että työntekijöiden kasvanut neuvotteluvoima palkoista alkaa työntää inflaatiota vaarallisesti ylöspäin (työvoiman kysyntä ylittää tarjonnan). Tämä ei ole minun mielipiteeni, vaan määritelmällinen kysymys ja jotkut saattavat muistaa Vartiaisen ilmoittaneen jo 2017 että ”Itse en usko, että nykyisellä sosiaaliturvalla ja yleissitovuudella on mahdollista päästä [työttömyydessä] alle 7 prosenttiin, mutta olen oikein mielelläni väärässä”. Koska Suomi on ollut jo reippaasti yli vuoden alle 7% työttömyydessä, voin Vartiaisen mieliksi ilmoittaa, että hän todellakin oli koko ajan väärässä.

Mutta koska markkinoilla oletetusti on pulaa työvoimasta ja kysyntä ylittää tarjonnan, täytyy käynnissä joka tapauksessa olla siis hallitsematon inflaatiospiraali. Itse asiassa työmarkkinoiden kireyttä mittaava pohjainflaatio on Suomessa ollut alle 1% jo 3v putkeen käyden vuonna 2018 historiallisessa 0,0%:ssa ja ollen edelleen viime kuussa hämmästyttävän matala 0,4%. Tämä kertoo siis jatkuvasta työvoiman ylitarjonnasta suhteessa kysyntään ja jos ongelma ei ole tarjontapuolella ei tarjonnan lisääminen voi sitä myöskään ratkaista. Tiedän ettei Vartiainen ole yksin väitteidensä kanssa ja huolestuttavaa onkin ettei ilmoituksia työmarkkinoiden oletetusta kireydestä tarvitse enää perustella millään muulla kuin kirjoittajan omilla fiiliksillä tai eri tahoilta kuulluilla äänillä. Tämä voi silitellä jonkun ideologisia preferenssejä, mutta vakavamielisempien ihmisten keskuudessa nämä ovat lääketieteellisesti ottaen ns. ”rektaalilähtöisiä argumentteja” ja niiden esittäjiin pitäisi suhtautua sen mukaisesti. Järkevämpää on katsoa varsinaista markkinadataa.