Työvoimapulauutisointi palaa normaalille tasolleen

Maailma muuttuu, uutisointi työvoimapulasta ei. Niinpä Iltalehti kirjoittaa ravintola-alasta jotta ”Alalla on ollut haasteita rekrytoinnin kanssa aiemminkin, mutta korona on muuttanut tilanteen entistä hankalammaksi […] Ympäri Suomea on tarvetta ravintola-alan ammattilaisille, mutta pahin työntekijäpula on alueilla, joissa rekrytointiongelmia on ollut jo ennen koronaa.” Ensin on jälleen syytä todeta, että jos markkinajärjestelmässä on puutetta jostain, niin silloin siitä joutuu maksamaan enemmän – kysynnän ja tarjonnan laki on minkä tahansa markkinasysteemin peruspilari ja oikeaan markkinaehtoiseen työvoimapulaan oikea markkinaehtoinen ratkaisu on tarjota työvoimasta suurempaa hintaa (eli palkkaa). Tässä tapauksessa asia on kuitenkin vielä enemmän totta, koska käytännössä missä tahansa paikassa on enemmän kuin yksi ravintola/baari/tms., mikä tarkoittaa että työvoimaa on itse asiassa aina saatavilla suoralta kilpailijalta. Näin ollen jos yritys A tarjoamalla suurempaa palkkaa ostaa työntekijöitä pois kilpailevalta yritykseltä B, tämä tarkoittaa että ennemmin tai myöhemmin B alkaa menettää kykyään palvella asiakkaitaan, mikä puolestaan antaa A:lle absoluuttisen edun – A pystyy suorittamaan sille tulleita tilauksia samaan aikaan kun B ei, minkä seurauksena jossain vaiheessa B menee konkurssiin. Tämä on ikävää B:lle, mutta näin markkinataloudessa on tarkoituskin käydä: käytössä olevia resursseja paremmin organisoivat yritykset ajavat huonommin johdetut konkurssiin, mikä parantaa talouden tuottavuutta ja sitä kautta koko kansantalouden tilaa. Jostain syystä tätä kutsutaan nykyään työvoimapulaksi.

 

Asia on myös sikäli olennainen, että tuottavuuden heikko kehitys on vaivannut Suomea käytännössä koko ajan vuodesta 2008 eteenpäin (tuottavuus on pitkällä aikavälillä olennaisin tekijä talouskasvussa). Tähän liittyen homman ydin on tässä: työvoiman niukka saatavuus pakottaa yrityksiä organisoimaan toimintaansa paremmin, investoimaan uusiin laitteisiin, kouluttamaan työntekijöitään ja toteuttamaan muita tuottavuutta parantavia toimia, koska työvoimaresurssien rajallisuus on pystyttävä kompensoimaan jollain muulla tavalla. Sen sijaan halpatyövoimareservin ylläpito tekee päinvastaista, eli ohjaa kansantaloutta työvoimaintensiiviseen matalan tuottavuuden toimintaan kuten puhelinmyyntiin, pizzan kuljetukseen, feissaukseen tai siihen aina vaadittuun risusavottaan. Näin ollen oikea markkinaehtoinen työvoimapula pidemmällä aikavälillä olisi oikeastaan ihan hyvä asia, mutta sellaista ei ole ainakaan lukujen valossa viimeiseen 13 vuoteen näkynyt. Toisaalta tietenkin jos odottaa löytävänsä järkevää kommentaaria, niin Iltalehti on todennäköisesti erittäin huono paikka sellaisen etsimiseen.

Työn tuottavuus on edelleen käytännössä samalla tasolla kuin vuonna 2008.