Tuskan parahdus

Lievittääkseen kilpailukykysopimuksen tuskaa hallitus on luvannut 515 miljoonan tuloverohelpotukset, mutta kenen tuskaa tässä lievitetään ja miksi? Ensimmäiseksi on hyvä huomioida, että julkisen sektorin työntekijät, eli 24 % työvoimasta,[1] jäävät lomarahaleikkausten takia verohelpotusten jälkeenkin selkeästi miinukselle entiseen verrattuna. Esimerkiksi lähihoitajien palkka laskee 600e/vuosi ja koulunkäynninavustajien 480e/vuosi, minkä seurauksena nämä ja vastaavat ammattikunnat ovat siis automaattisesti pois kokonaishyötyjien joukosta.[2] Toiseksi, vaikka hallitusohjelmassa oli vielä tarkoitus painottaa pieni- ja keskituloisten verokevennyksiä,[3] niin nyt sitten päädyttiinkin veroasteen laskemiseen tasaisesti kaikissa veroluokissa 0,6 prosenttiyksiköllä, mutta sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistaa. Halutessaan muutoksen voisi tulkita hallituksen haluksi olla tasapuolinen, mutta itse asiassahan valittu verokevennysmalli suosii varakkaita köyhien kustannuksella ja esimerkiksi siinä missä 1500e/kk tienaavan ostovoima kasvaa 0,5 % niin 7500e/kk tienaavalla se kasvaakin jo 0,9 %.[4] Kolmanneksi mainittakoon budjettiesityksen 0,85 % leikkaus lähes kaikkiin etuuksiin, mikä kaikkien yllätykseksi iskee kovimmin juuri pienituloisiin. 30 prosentilla kotitalouksista tulot vähenisivät 11–50 euroa vuodessa ja noin 25 prosentilla 51–100 euroa.[5]

Neljänneksi opintorahaa leikataan 50-87e/kk (tällä hetkellä maksimissaan 250,28e/kk) ja ansiosidonnaista työttömyysturvaa lyhennetään sadalla päivällä.[6] Viidentenä tulee ehkä mielenkiintoisin ”uudistus” eli päätös patistaa työttömiä työvoimatoimiston haastatteluihin kolmen kuukauden välein. Sitä kuinka 366 000 työtöntä saadaan mahtumaan 75 000 avoimeen työpaikkaan haastattelemalla, ei ole selvennetty, mutta koska projekti on ilmeisesti tarkoitus pääasiassa yksityistää ja siihen on varattu 17 miljoonaa euroa, niin saapahan siitä ainakin jokin hyvät suhteet omaava yritys mukavan kasan veronmaksajan rahaa taskuunsa.[7] Menettelyn kustannuksista työttömille (esimerkiksi arvioidut matkustuskustannukset) ei ole tietoa, eikä se ilmeisesti ketään kiinnostakaan. Lopuksi otattakoon esille vielä asiaan liittyvä rakenteellinen ongelma, jonka varsinaisia kustannuksia on kuitenkin etukäteen vaikea arvioida. Eli kun valtion tulot laskevat verojen pudottamisen seurauksena, eikä korvaavia tuloja ole ennustusten mukaan saapumassa, se tarkoittaa myös joko julkisten palvelujen hintojen korottamista tai niiden laadun laskemista. Ja ketkä käyttävät julkisia palveluja? Ei yksikään joka ajaa limusiinissa. Mitä kaikesta tästä siis jää käteen? Käytännössä yhteiskunnan alemmalle puolikkaalle parhaimmillaankin noin +-0 ja kohtuullisen suurelle osalle puolestaan suoranainen potku hampaisiin.

Ei ole kuitenkaan syytä masentua, sillä pyramidin huipulla sen sijaan aurinko sattumalta paistaa ja esimerkiksi mainittuun tuloveronalennukseen on mahdollista lisätä myös viiden prosentin yrittäjävähennys. Pienyrittäjien kohdalla tämä ei ole kuin 50-150e/vuosi, mutta suurempien yritysten kohdalla se voi nousta jopa 2900 euroon. Lienee tätäkin voisi jälleen perustella tutulla ”se lisää investointeja” –mantralla, mutta mielenkiintoisempi muutos on itse asiassa perintö- ja lahjaveron alentaminen erityisesti suurien omaisuuksien kohdalla, johon mainittua selitystä ei ole edes vaivauduttu soveltamaan. Sen sijaan tätä veronalennusta on perusteltu sillä, että se helpottaa sukupolven vaihdosta yrityksissä, mitä on aika vaikea tulkita millään muulla tavalla, kuin että aikaisemmin nämä ihmiset eivät uskaltaneet kuolla pelätessään joutuvansa maksamaan siitä liikaa veroa.[8] Onneksi ongelma on nyt korjattu ja raukat voivat levollisin mielin siirtyä autuaammille veronkiertomaille, mutta saivartelija saattaa ainakin edellä esitetyn työttömien kepityksen seurauksena väittää havainneensa kaksoisstandardin. Eli siinä missä laiska työtön on patistettava töihin sanktioilla ja potkimisella, niin miljonäärien lapsille puolestaan on taattava oikeus, että heille sataa ilmaista rahaa mahdollisimman paljon taivaalta heidän vanhempiensa kuoltua ja ettei heidän tämän seurauksena tarvitse tehdä päivääkään töitä elämässään. Kyseessä on kuitenkin vain yksi standardi ja se on se sama vanha: rikkaille on annettava lisää rahaa tai he eivät tee mitään; kaikille muille on annettava vähemmän rahaa tai he eivät tee mitään.

Mistä pääsemmekin siihen, mikä ei toteutunut, eli investointivaraukseen. Mikä on investointivaraus? Investointivarauksen seurauksena yritys saisi siirtää esimerkiksi 25 % tuloksestaan verottomana sivuun, minkä se voisi sitten käyttää investointeihin tai maksaa veroa siitä muutaman vuoden päästä. Valtiovarainministeriön itse tilaaman selvityksen mukaan varauksen investointivaikutus olisi kuitenkin vähäinen, minkä lisäksi se toisi mukanaan potentiaalisesti uusia mahdollisuuksia verosuunnitteluun, mutta tästä huolimatta erityisesti pääministeripuolue Keskusta sitä kovasti hinkuaa (elinkeinoministeri Olli Rehn lupaili sitä jo ensi vuodeksi).[9] Miksi? No, verosuunnitteluhan on jo itsessään positiivinen asia, sillä johtuen käytettävissä olevista todellisista resursseista se on ainoastaan varakkaiden yksinoikeus. Tästä nyt tuskin kuitenkaan on silti kysymys, vaan todennäköisin syy on juuri investointivarauksen suuri lyhyen tähtäimen hinta, joka saattaa nousta jopa miljardiin euroon. Mitä hyötyä tästä sitten muka on? Yksinkertaista: se oikeuttaa lisäleikkauksia ”pakon edessä”, koska budjettivaje sen kun kasvaa. Se että ”pakko” on itse aiheutettua, tulee tuskin ketään erityisesti häiritsemään ja sama lopputulos (tosin pienemmässä mittakaavassa) saadaan tietenkin muillakin keinoilla, kuten uudella yhteisöveron alennuksella. Toivon olevani tässä väärässä, mutta joka tapauksessa ennustan lähivuosina siis lisää vyönkiristyksiä (paitsi varakkaille) ja sen seurauksena myös todennäköisesti lisää hirttosilmukoiden kiristyksiä.

---

[1] http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/%20sipila%20virhe%20julkinen%20sektori%20osuus%20bkt-27331

[2] http://yle.fi/uutiset/veroalesta_huolimatta_lahihoitaja_menettaa_600_euroa_vuodessa/9128238

[3] https://www.pamlehti.fi/uutiset/uutinen-pam-lehti/2016/08/kannustinloukut-eivat-katoa-palkkoja-alentamalla.html

[4] http://yle.fi/uutiset/veroale_tulee__nain_se_nakyy_kukkarossasi/9130536

[5] http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/2767248/Kelan+tutkija+laski+kenen+kukkarosta+hallitus+leikkaa

[6] http://yle.fi/uutiset/tasta_hallitus_ottaa_ja_tassa_se_antaa_-_yle_kerasi_kukkaroosi_vaikuttavat_budjettimuutokset/9140895

[7] http://yle.fi/uutiset/hallitus_lykkaa_vaikeat_paatokset_tyollistamisesta_eteenpain/9138697

[8] http://www.suomenmaa.fi/?app=NeoDirect&com=6/3/132121/66a3516a13

[9] http://www.kauppalehti.fi/uutiset/investointivaraus-ei-mahdu-ministerion-budjettiesitykseen/cZVpT6Kv; http://yle.fi/uutiset/hallituksen_veroale_ei_toisi_juuri_lisainvestointeja__uudistus_voisi_avata_mahdollisuuksia_verosuunnitteluun/9055332

Orpo olo

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (Kok) on jo lupailemassa uusia leikkauksia ensi keväälle jos työllisyystilanne ei parane[1], eikä häntä ilmeisesti häiritse, että vaikka mainittua kuristuspolitiikkaa on harjoitettu Suomessa ja Euroopassa jo vuosia, niin seuraukset ovat olleet pääasiassa lupausten vastakohtia talous- ja työllisyystilanteen luisuessa enemmänkin heikompaan suuntaan. Kuristuksen lisäksi hallitus on esittänyt vastalääkkeeksi erityisesti viennin kasvattamista ja tuskinpa kellään on mitään tätä päämäärää vastaan itsessään, mutta vilkaistaanpa asiaa hieman tarkemmin.

Ensin on hyvä mainita, että Suomen viennistä 85 % on suuryritysten käsissä,[2] mikä siis käytännössä tarkoittaa, että viennin edistäminen esimerkiksi kilpailukykysopimuksella, joka jäädyttää palkkoja on pääasiassa rahan kaatamista näiden yritysten ja niiden omistajien taskuihin. Mutta ehkäpä nämäkin yritykset ovat taloudellisesti heikoilla ja tarvitsevat väliaikaisesti valtion ja työntekijöiden vetoapua päästäkseen taas plussalle? Tuoreimpien tietojen[3] mukaan esimerkiksi vientijättien Kone (1,053 miljardia), Supercell (693,34 miljoonaa) ja Wärtsilä (449 miljoonaa) nettotulokset näyttävät varsin asiallisilta. Sama pätee yleisemminkin, mutta yrityksiä sinällään on vaikea syyttää siitä, että ne vaativat itselleen lisää rahaa, sillä markkinajärjestelmässä yksityisen yrityksen ainoa looginen funktio on tuottaa omistajilleen maksimaalinen määrä voittoa. Tämän seurauksena on luonnollista odottaa, että vaikka esimerkiksi mainitut jättiläiset tekisivät kymmenen kertaa enemmän nettotulosta, niin ne silti ilmoittaisivat tarvitsevansa lisää. Siimaa toki vedetään niin kauan kun sitä annetaan, mutta rationaalisen kansalaisen ja häntä oletetusti edustavan kansanedustajan on syytä suhtautua näihin väitteisiin terveellä epäluulolla.

Rahaa siis taotaan, mutta sitä ei käytetä toiminnanlaajentamiseen tai investoimiseen. Miksi? Tämän selvittämiseksi ei tarvitse olla taloustieteen professori jos vain ymmärtää sen seikan, että investointeja ei tehdä harrastukseksi. Koska yritysten on tarkoitus tuottaa voittoa, niin luonnollisesti investointeja tehdään ainoastaan silloin, jos on syytä odottaa että tuotetuille palveluille tai tuotteille löytyy ostajia. Niin kauan kun ei ole kysyntää, ei kannata pidättää hengitystä odotellessa investointien kasvua, minkä seurauksena esimerkiksi vuoden 2014 yhteisöveron alennus ei tuonut investointeja saati työpaikkoja, vaan lisää budjetin alijäämää, jota sittemmin tietenkin paikkailtiin leikkaamalta heikkotuloisilta.[4] No kuinka kysyntää sitten luodaan? Yksi ilmiselvä ratkaisu olisi tietenkin valtion tuntuva investoiminen esimerkiksi infrastruktuuriin. Tämä lisäisi kysyntää aihealueeseen liittyville tuotteille ja palveluille, mikä toisi kannustimia yrityksille laajentaa toimintaansa kasvavan kysynnän edessä ja sitä kautta tarvetta myös uusille työntekijöille ja lisääntyvä taloudellinen toiminta puolestaan kasvattaisi valtion bruttokansantuotetta ja verotuloja.

Mistä rahat, kysytään. Rummun lyönnistä ja hysteriasta huolimatta totuus on, että Suomen julkisen sektorin nettovelka on maailman seitsemänneksi pienin ja Euroopan Unionissa kaikkein pienin,[5] minkä lisäksi Suomen luottoluokitus on AA+ ja Euroopan keskuspankin korot erittäin matalalla. Lainan ottamisesta on julkisessa keskustelussa saatu varsin tehokkaasti tehtyä kirosana, vaikka jokainen ymmärtää, että olennaista ei ole laina itsessään, vaan kuinka se käytetään. Jos lainan sijoittaa tuottavaan toimintaan, niin se alkaa maksamaan itseään takaisin, mutta jos rahaa puolestaan käyttää kyseenalaisella tavalla, kuten esimerkiksi viljelemällä verohelpotuksia miljonääreille ja suuryrityksille, niin löytää itsensä pian vaikeuksista. Joka tapauksessa pointti oli siis, että periaatteessa halpaa rahaa olisi tarjolla, jos päättäjiä kiinnostaisi lisätä kysyntää ja tuotantoa.

Kuristuspolitiikkaa on nyt jatkettu seitsemän vuotta ja sen positiiviset vaikutukset ovat aina alkamassa ensi vuonna tai vähintään sitä seuraavana. Miksi eivät Orpo tai hänen kollegansa Euroopassa ole kiinnostuneet kokeilemaan toisenlaisia vaihtoehtoja, vaikka valittu linja näyttää jatkuvasti epäonnistuvan julkilausutuissa tavoitteissaan? Yksi vaihtoehto on, että lähes kaikki päättäjät ovat yhtäkkiä tulleet hulluiksi. Kutkuttava ajatus, muttei kovin todennäköinen. Toinen vaihtoehto on, että päättäjien palleilla istuu markkinafundamentalisteja, jotka uskovat ettei kuolevaisten parane puuttua kaikkitietävien markkinoiden toimintaan, sillä ne toimivat täydellisesti. Näitä hurmahenkiä ei kiinnosta esimerkiksi se, että toisen maailman sodan jälkeen varsin vahvan sääntelyn alla Euroopan talouskasvu oli paitsi voimakasta, niin myös tasa-arvoista ja että kun sääntelyä alettiin 1970–80 luvuilla purkaa, ympäri maailmaa alkoi salaperäisesti myös lamakausia ilmaantua noin kerran kymmenessä vuodessa samalla kun kasvu hidastui. Pisteitä on myös mahdoton yhdistää siinä, että tämä deregulaatiomania lopulta johti 2007 pahimpaan talousromahdukseen sitten 1930-luvun. Ikävä kyllä on vielä kolmaskin vaihtoehto: jos joku tekee samaa asiaa 20 kertaa samalla tavalla ja tulokset ovat aina samat, alkaa rationaalinen ihminen epäillä, josko nämä tulokset ovat ne mihin on pyrittykin, vaikka ne samalla olisivatkin ristiriidassa julkilausuttujen pyrkimysten kanssa.

No mitkä ne tulokset sitten ovat? Selkein lienee on hyvinvointivaltion alasajo huonokuntoisen talouden siivellä. Hyvinvointivaltiossa on se ongelma, että se palvelee kansalaisia, eikä miljonäärejä ja jo Adam Smith tiesi 1700-luvulla, että niillä, jotka omistavat yhteiskunnan on taipumus järjestää se palvelemaan omia intressejään.[6] Miksi antaa lantti eläkeläiselle, kun voit antaa sen jollekin, joka vie sen turvaan veroparatiisiin? Auta omaa miljonääriäsi jo tänään.

---

[1] http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/orpo-ensi-kevaana-leikataan-taas-jos-tyollisyys-ei-parane/6019952

[2] http://www.tulli.fi/fi/suomen_tulli/ulkomaankauppatilastot/tilastot/yritykset/

[3] http://www.kauppalehti.fi/5/i/yritykset/menestyjat/vientilista.jsp

[4] http://yle.fi/uutiset/hallitus_uskoi_yhteisoveron_alennuksen_dynaamisiin_vaikutuksiin__haaveeksi_jai/7773569

[5] http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2015/11/11/professori-tassa-velkavertailussa-suomi-on-eun-paras/201514871/12

[6] http://www.econlib.org/library/Smith/smWN18.html IV.8.54