Poltettu Maa: Budjetin tasapainottajat ja alijäämä

Puolueitten leikkaus/veronkorotuspreferensseistä on keretty jo kirjoittamaan kaikenlaista, mutta ikävä kyllä edelleen näyttää usein pätevän professori Pertti Haaparannan vuonna 2015 toteama maksiimi: ”Suomen talouspuhe on täysin epä-älyllistä.” Näin koska keskustelun lähtökohdaksi otetaan automaattisesti oletus budjetin tasapainottamisen hyveellisestä vaikutuksesta, minkä Ylekin tekee: ”Pitääkö talous laittaa kuntoon kasvattamalla tuloja vai pienentämällä menoja?” Järkevää vastausta ei voi antaa, koska kysymys on järjetön.

Selitetäänpä jälleen perusasioita. Talouden tilanne ei ole koskaan vakaa, vaan joskus ollaan alamäessä ja joskus ylämäessä. Talouden ylijäämän/alijäämän pyörittämisen järkevyys määräytyy perustasolla tämän mukaan ja ihmiset, jotka jatkuvasti ilmoittavat, että he aikovat ”tasapainottaa budjetin” yksinkertaisesti ilmoittavat, että he eivät ymmärrä mistään mitään ja kuuluvat jonnekin muualle, kuin päättämään asioista. Periaatteessa alamäessä valtion tulee lisätä kysyntää (pyörittää alijäämää) ja ylämäessä estää ylikuumeneminen (pyörittää ylijäämää). Tämä on kuitenkin sikäli harhaanjohtavaa, ettei ylämäki sinällään määritä kiristyksen/elvytyksen hyveellisyyttä, vaan sen tekee talouden kapasiteetin (työvoima, koneet, jne.) käyttöaste. Niin kauan, kun ollaan täyden käyttöasteen alapuolella, valtion *tulee* pyörittää alijäämää kasvun vauhdittamiseksi ja jokainen päivä, kun näin ei tehdä, tarkoittaa rahan viskomista kaivoon menetetyssä kasvussa ja ihmisiä työttöminä vailla syytä. Kysymys ei siis ole budjetin tasapainotuskeinoista, vaan siitä onko kapasiteetti tapissa.

Minä sanon, ettei ole (vaikka muutakin väitetään). Näin koska arviot rakennetyöttömyydestä (Suomen Pankin mukaan edelleen yli 8%) ovat jo vuosia olleet päin honkia ja työttömyysprosentti (tällä hetkellä trendi 6,4%) pudonnut selkeästi näiden alapuolelle ilman merkittäviä inflaatiopaineita. Jos työvoimasta on pulaa (kapasiteetti täyskäytössä), se tarkoittaa markkinoiden peruslakien mukaan, että hinnat nousevat (kysyntä ylittää tarjonnan). Tämän voimme puolestaan tarkistaa pohjainflaatiosta, joka oli helmikuussa edelleen vain 0,7% – tämän pitäisi minimissään tuplautua, että voisimme harkita ajatusta kapasiteetin täyskäytöstä. En haluaisi lällätellä, että minä olin oikeassa ja muut väärässä, mutta totuus on, että alijäämävinkujien ja rakennetyöttömyyden yliarvioijien toimien seurauksena kymmenet tuhannet ovat turhaan olleet vailla työtä ja jotkut elämät pysyvästi tuhoutuneet samaan aikaan kun näiden linjausten kannattajat itkevät oletettua huoltaan työttömyydestä.