Poltettu Maa: Sote ja luottoluokitus

Nyt kun sote on kaatunut kunnian kentillä ja saatettu maan multiin, on mitä ilmeisimmin tullut aika laulaa kaipaavia itkuvirsiä vainajan haudan äärellä. Yhden erikoisemmista elegioista esittää Kauppalehti, jonka mukaan sote-tarinan kaatuminen tarkoittaa Suomelle ongelmia kansainvälisten luottoluokittajien kanssa, koska se samalla merkitsee soteen liitettyjen 3 miljardin säästöjen katoamista: ”Antti Rinteen – tai kuka seuraavaa hallitusta johtaakaan – pitää rakentaa uusi uskottava tarina kansainvälisiä luottoluokittajia varten. Nämä Suomen kansantalouden jättimäistä velkaa ja kustannustaakkaa työkseen pohtivat tahot ovat entistä skeptisempiä Suomen kyvystä uudistaa ruostuneita rakenteitaan.”

Vaikka jättäisimmekin sivuun ”jättimäisen velan ja kustannustaakan” (kumpikaan ei ole jättimäinen tai edes suuri), ongelma tässä on se, että koko kirjoituksessa ei muutenkaan ole mitään järkeä. Suomi on tällä hetkellä luottoluokittajien sijoituksissa toisiksi korkeimmalla pykälällä (AA+), minne kaikki kolme suurinta luottoluokittajaa (Moody’s, S&P ja Fitch) pudottivat sen 2014-2016. Jos haluaa argumentoida, että Suomen talouspolitiikan päätehtävä on oltava joko sijoituksen nostaminen takaisin tai vähintään sen alenemisen estäminen (kaikki luottoluokittajat arvioivat Suomen talouden tulevaisuuden näkymät joko vakaiksi tai positiivisiksi, mutta ei anneta tämän pilata tarinaa), on luonnollisesti ensin kysyttävä, mitä tapahtui kun se putosi pois korkeimmasta luokasta? Vastaus: ei mitään. Suomen korkokustannusten suhde bkt:en on jatkanut putoamistaan ja esim. Fitchin 11.3.2016 tapahtunut pudotus ei vaikuttanut Suomen joukkovelkakirjojen korkoon millään lailla. Tämä johtuu siitä, että luottoluokitusten vaikutus korkotasoon A-ryhmän yläpäässä (AAA, AA+, AA, AA-, A+, A) on minimaalinen (ks. esim. Aizenman, Bicir, & Hutchison 2013). Näin ollen Suomen nousu tai lasku parilla pykälällä on itse asiassa triviaalia puhumattakaan siitä, että sen pitäisi jotenkin ensisijaisesti ohjata seuraavaa hallitusta.

Mahdollisesti suurempi ongelma luottoluokitustarinan kannalta on tietenkin, etteivät soten oletetut 3 miljardin säästöt perustuneet yhtään mihinkään, vaan todennäköisemmin uudistus olisi itse asiassa kasvattanut kustannuksia – näin ollen mitä tahansa lähes olemattomia hyötyjä Suomi olisi saanutkin luottoluokituksen suhteen, ne olisivat olleet lyhytaikaisia. Mutta, hei, koska velkahysterian lietsominen on alun alkaenkin perustunut irrationalismiin, miksi vaihtaa levyä nyt?