Suomen Yrittäjien työmarkkinajohtaja Janne Makkula kirjoitti taannoin, kuinka kolmikannasta pitäisi päästä eroon, paikallista sopimista lisättävä ja työnsuojelua heikennettävä. Pari noottia kirjoituksesta. Makkula toteaa että ”useissa keskitetyn työmarkkinajärjestelmän maissa myös työllisyysaste on matala ja
työttömyys kohtuullisen korkea”, minkä jälkeen hän linkittää OECD:n tilastoihin lähteenään. Ongelma tässä on se, ettei Makkula näytä itse asiassa lukeneen
mainittua tilastoa. OECD lukee siis Suomen keskitetyn työmarkkinajärjestelmän maihin ja tämän hetkinen työllisyysasteen trendi täällä on 72,6%. Hajautetun työmarkkinajärjestelmän OECD-maita, joissa on
tätä pienempi työllisyysaste ovat
Yhdysvallat, Puola, Latvia, Unkari, Irlanti, Slovakia, Israel, Kolumbia, Etelä-Korea, Luxemburg, Chile, Turkki, ja Meksiko – jos haluaa väittää, että kolmikanta ja Suomen oletetusti liian jäykkä työmarkkinajärjestelmä vaikuttavat
negatiivisesti työllisyysasteeseen, niin tämän pohjalta sitä ei ainakaan voi tehdä ja omituisesti Makkula ei vetänyt tästä johtopäätöstä, että esim. Yhdysvaltojen
itse asiassa tulisi ottaa käyttöön Suomen järjestelmä, koska se selkeästi tuottaa korkeamman työllisyysasteen.
Yksi Makkulan
olennaisimmista pointeista kirjoituksessa on, että työmarkkinat ovat
nimenomaan markkinat. Hän toteaa: ”Mitä korkeammaksi työllisyysaste saadaan
nostettua ja työttömyysaste painettua alas (toisin sanoen myös vähän koulutetut ihmiset
saadaan töihin) sitä parempi on kaikkien työntekijöiden ja työttömien neuvotteluasema suhteessa työnantajiin.” Tämä on erittäin hämmentävä toteamus, sillä se näyttäisi viittaavan siihen,
ettei Makkula ymmärrä työmarkkinoiden perusteita. Näin siksi, ettei työntekijöiden neuvotteluvoimaa suhteessa työnantajiin määritä työttömyysaste sinällään, vaan kuinka kaukana se
on rakenteellisen työttömyyden pisteestä, mikä siis puolestaan määrittää sen, kuinka kireät työmarkkinat ovat ja kuinka
vaikeaa työnantajien on oikeasti saada työvoimaa. Koska Makkulan ehdotukset nimenomaan pyrkivät pudottamaan työttömyysastetta heikentämällä työvoiman laillista suojelua
ja sitä kautta alentamaan rakennetyöttömyyttä, ne eivät millään tavalla vaikuta työntekijöiden neuvotteluvoimaan
(paitsi heikentämällä sitä, jos työttömyysaste ei toimien seurauksena laskekaan) – jos työttömyysastetta pudotetaan
heikentämällä työntekijöiden neuvotteluvoimaa, niin silloin heikennyksestä seurannut mahdollinen pudotus
ei määritelmällisesti tätä neuvotteluvoimaa lisää. Joskus sitä ihmettelee, eikö Makkulalla tms. asemissa
olevilla henkilöillä ole varaa puolella palkalla toimivaan harjoittelijaan, joka kävisi läpi heidän kirjoituksensa, ennen
kuin ne lähetetään julkisuuteen.
https://www.tilastokeskus.fi/til/tyti/2019/01/tyti_2019_01_2019-02-26_tie_001_fi.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti