Talouskurittajia huolettaa ettei edellistä talouskurikatastrofia haluta toistaa

Talouskuriporukka on jälleen varoittamassa valtionvelan kaatumisesta tulevien sukupolvien niskaan. Evan johtaja Emilia Kullas kirjoittaa: ”Ongelma on, miten elää kasvavan velkataakan kanssa. Suomi vanhenee Euroopan nopeinta tahtia. Yhä pienemmän joukon työssäkäyviä on omilla verotuloillaan kyettävä kannattelemaan yhä kasvavaa joukkoa eläkeläisiä ja pientä joukkoa vauvoja.” Ajatellaanpa tämä logiikka läpi. Kullas pelkää siis pääasiassa julkisen sektorin tuottamilla terveydenhoidon ym. vanhustenpalveluiden alueella kysynnän kasvavan väestön ikääntymisen seurauksena niin paljon, ettei vähenevä työvoima pysty siihen enää vastaamaan – tämä on siis tarina liian suuresta kysynnästä suhteessa tarjontaan. Ongelmana kuitenkin on, että siinä missä väestön vanhetessa kysyntä edellä mainituilla sektoreilla kyllä kasvaa, niin samaan aikaan heidän henkilökohtainen kulutuksensa putoaa (vanhempi väki ei ole perustamassa perhettä, ostamassa uutta autoa, omakotitaloa, jne.), minkä seurauksena kokonaiskysyntä itse asiassa laskee. Tämä on siis nimenomaisesti päinvastoin kuin mitä talouskuriporukan tarinassa tapahtuu ja heidän vastauksensa putoavaan kysyntään on pudottaa sitä yksinkertaisesti vielä enemmän. Talouden pyörimiseksi mahdollisimman lähellä maksimikapasiteettiaan ja ihmisten pitämiseksi työllistyneinä on yhteiskunnassa aina oltava läsnä tietty määrä kysyntää ja jos sitä ei ole tulossa yksityiseltä sektorilta, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jää julkinen puoli. Tiedän että asia ärsyttää talouskurittajia, mutta sille nyt ei vain voi mitään.

Kirjoitus on myös fantastinen muistutus siitä, kuinka erilaisilla säännöillä ihmiset pelaavat. Kallas toteaa: ”Velkanautiskelijoiden vastapainona ovat talouskonservatiivit, joiden mielestä pitäisi elää enemmän suu säkkiä myöten. Tämä porukka – jota itsekin edustan – tuntuu olevan tällä hetkellä häviöllä.” Jos tarjoilija työssään heittelee lautasia seinille, mätkii sisään tulevia asiakkaita turpiin ja kotiin lähtiessään sytyttää koko ravintolan tuleen, niin hän tuskin kauan enää pystyy toimimaan tarjoilijana. Sen sijaan, kun talouskuriporukka järjestää hellimästään asiasta finanssikriisin jälkeen koko Euroopan mittaisen kokeen ja saa toimillaan aikaan taantuman pitkittymisen useilla vuosilla, miljardien eurojen menetykset menetetyssä kasvussa, ties kuinka monien pitämistä tarpeettomasti työttöminä ja epäilemättä myös useiden elämien pysyvän tuhoutumisen kaiken tämän seurauksena, niin heidät kutsutaan kansalliseen mediaan kolumnisteiksi ilmaisemaan närkästyksensä siitä, ettei heidän anneta pyöräyttää koko kierrosta vielä uudemmankin kerran. Että kaipa tässä tarinassa talouskurittajat ovatkin sitten taas niitä oikeita uhreja.

Työttömyyden kehittyminen euroalueella. Kuten näkyy, jo pelkästään tällä mittarilla vuonna 2010 aloitettu talouskurikokeilu hidasti palautumista taantumasta vähintään puolella vuosikymmenellä...

...Ja täsmälleen sama kehitys tapahtui myös Suomessa. On hienoa, että vaikka elinikäistä oppimista mainostetaankiin nykyään melkein kaikille, niin talouskurittajien ei sentään onneksi tarvitse ikinä oppia mistään mitään.