Keskusta haluaa jo ennakkoon sipilöidä työllisyyspolitiikasta järjen ulos

Urbaanisanakirja määrittelee sipilöinnin olevan ”hutiloinnin aiheuttamaa vatulointia” tai yksinkertaisemmin vain ”tohelointia”. Nimikkomiehenä ex-pääministeri itse kerkesi jo toteamaan valtiovarainministerin mahdollisesta pestistä, että tehtävät ”kansakunnan kusitolppana” eivät enää kiinnosta (hänen aikakaudellaan se lorottelu saattoi kyllä mennä enemmänkin päinvastaiseen suuntaan), mutta sipilöinnin kulttuuri näyttää ainakin viime aikojen perusteella juurtuneen Keskustaan laajemminkin. Paavo Väyrynen ei ole sentään vielä kerennyt ilmoittamaan saapuvansa (jälleen) pelastamaan Keskustaa, mutta nurmijärveläisen lautakasan takaa viimein löytyi vakaa käsi Valtiovarainministeriön ruoriin. Tai näin ainakin oletetusti, sillä Matti Vanhasen aloitus ei lupaa erityisen hyvää. Taloudellisista linjauksista hän siis toteaa että ”Kestävyystiekartta laaditaan budjettiriihen yhteydessä, ja työllisyyttä vahvistavat toimet ovat sen keskeinen osa. Tavoittelemme tilannetta, jossa työn riittämätön kysyntä ei rajoita työllisyyden kasvua” mihin Valtiovarainministeriön tiedote puolestaan jatkaa toteamalla asiasta että "Siksi tarvitaan myös työn tarjontaa vahvistavia uudistuksia.” Puretaanpa tätä jargonia hieman.

Työn tarjontaa lisäävät reformit ovat siis usein sellaisia, joiden tarkoitus on heikentää työttömien taloudellista asemaa ja neuvotteluvoimaa (aktiivimalli jne.), jotta he ottaisivat vastaan myös heikommin palkattua/huonommilla työehdoilla varustettua työtä ja lisäisivät työllisyyttä sitä kautta. Koska tarkoitus on luoda uusia työpaikkoja alentamalla työntekijäkustannuksia, voivat syntyneet työt olla määritelmällisesti ainoastaan äärimmäisen matalan tuottavuuden ja palkan töitä, mikä tekee niistä erityisen huonon kohteen johon ohjata resursseja, mutta fantastisesti tämä irrationaalisuus ei ole tässä tapauksessa edes ehdotusten suurin ongelma. Työntarjontaa lisäävät reformit voivat toimia edes mitenkään järkevästi, jos työmarkkinoilla on pulaa tarjonnasta eikä kysynnästä, mutta tässä tapauksessa sekä Vanhanen että VM jo etukäteen myöntävät ettei näin ole (tai edes tule olemaan). Tämän seurauksena suunnitelluilla linjauksilla on myös 0%:n mahdollisuus toimia mitenkään järkevästi, koska ne ilmeisen tiedostetusti on suunnattu väärään suuntaan – kiinnostus tätä seikkaa kohtaan yksinkertaisesti näyttää vain loppuneen. Samaa linjaa kokeiltiin itse asiassa koko viime vuosikymmenen ajan ja huonosti se toimi silloinkin, mutta toisaalta jos on jo yli kymmenen vuotta sitten päättänyt etukäteen olevansa oikeassa, mitäpä sitä enää mieltään muuttamaan. Asian voi jokainen mielensä mukaan arkistoida joko peräänantamattomaksi sisuksi tai vaihtoehtoisesti hulluksi pakkomielteeksi, joka on toki sipilöitynyt paljon laajemmallekin alueelle kuin vain Matti Vanhaseen, Keskustaan tai edes Valtiovarainministeriöön.

Etla ohjeistaa Keskustaa kasvattamaan työttömyyttä

Jos haluaa kuulla huonoja ideoita, Etlan Aki Kangasharju harvoin pettää. Jari Korkin haastattelussa hän toteaa työllisyysasteesta: ”Hyvässä lykyssä hallitus voi hurrata, että 75% on saavutettu, mutta sitten hallitus hajoaa siihen, että julkisen talouden tasapainotavoitetta ei saavuteta” ja ohjeistaa erityisesti Keskustaa sanomalla että ”Keskustan on näillä kannatusluvuilla oman uskottavuutensa tähden pakko pitää kiinni julkisen talouden tasapainottamisesta.” Tämä on sen verran sekavaa ajattelua, että lienee jälleen syytä selittää perusasioita. Valtion talouden kannalta alijäämä (budjetin epätasapaino) on ongelma, koska se kasvattaa velkaa ja velka puolestaan on (potentiaalisesti) ongelma, koska se kasvattaa kustannuksia (käytännössä korkojen muodossa). Jos kansantalouden arvo (BKT) kuitenkin kasvaa nopeammin kuin velasta aiheutuva kustannus, on velan ottaminen itse asiassa hyödyllistä, koska kustannuksen suhde arvoon jatkuvasti laskee – olennainen kysymys on siis kuinka paljon valtionvelka aiheuttaa kustannuksia. Asioita seuraavat saattavat muistaa, että valtion sekä 10-vuotisen että 30-vuotisen velkakirjan korko siirtyi velkamarkkinoilla viime vuonna negatiiviseksi (5-vuotinen teki näin jo 2016), minkä lisäksi EKP uudelleen aloitti syksyllä velkakirjojen osto-ohjelmansa. Osto-ohjelma siis tarkoittaa, että euroalueen keskuspankit (Suomen tapauksessa Suomen Pankki) ostavat kotivaltioidensa liikkeelle laskemaa velkaa ja tämä puolestaan tarkoittaa, että Suomen valtio siis velkaantuu pääasiassa itselleen ja tekee vielä niin negatiivisilla koroilla. Tässä tilanteessa hyvinkin matalilla kasvuluvuilla BKT:n arvo kasvaa jatkuvasti nopeammin kuin korkokustannukset.

Tähän voi tietenkin todeta, että kyllä korot jossain vaiheessa nousevat. Todennäköisesti, mutta ihmisiltä näyttää unohtuneen millaisessa tilanteessa näin tapahtuisi ja käytännössä korkojen nousu tapahtuu silloin, kun EKP päättää niitä nostaa. EKP:n korkojen noston pointti puolestaan on estää euroalueen taloutta ylikuumenemasta vähentämällä kysyntää, mikä puolestaan määritelmällisesti tarkoittaa talouden olevan voimakkaassa nousukiidossa – ennen vanhaan tässä skenaariossa avattiin samppanjapullot, ei ranteita. Joka tapauksessa Kangasharju siis ilmoittaa, että hallituksen on vähennettävä työvoiman kysyntää markkinoilla (tätä budjetin tasapainottaminen tarkoittaa), mikä puolestaan tarkoittaa työttömyyden kasvamista ja sitä kautta jotenkin Keskustan uskottavuuden säilymistä. Oli hallituksesta mitä mieltä tahansa, niin ajatus sen kaatumisesta ellei Keskusta käytännössä huvin vuoksi vaadi työttömyyden lisäämistä on sen verran hurja, että tavalliselle ihmiselle sen hyväksyminen vaatii liiman haistelun tuntuvaa lisäämistä. On tietenkin aina mahdollista, että Keskustan johto on menettänyt järkensä, mutta vähintään yhtä mahdollista on, että niin on käynyt Aki Kangasharjulle.

Velkakirjamarkkinoiden mukaan Suomen valtionvelan korko pysyy äärimmäisen matalana niin kaus kun silmä siintää, mikä tarkoittaa huomattavankin matalalla BKT:n nimellisellä kasvulla arvon nousevan nopeammin kuin korkokustannusten.

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/nyt-tuli-pysayttava-arvio-naista-syista-hallitus-kaatuu/8b4ea48f-1ab3-4be7-8b20-ca17586bc1ea

https://www.suomenpankki.fi/fi/Tilastot/arvopaperitilastot/kuviot/arvopaperit-kuviot-fi/viitelainojen_korot_fi/

https://blogs.helsinki.fi/talouttajahistoriaa/2019/06/12/tasapainoilua/

Sääntöjen muuttaminen suosimaan rikkaita haittaa kaikkia

Harvoin kuluu montaa päivää ilman jonkun tahon ilmoitusta, että palkkoja ei voi nostaa koska siihen ei ole varaa, ilmaiseksi tehtäviä kiky-tunteja ei voi poistaa koska siihen ei ole varaa ja työllisyyttä on parannettava antamalla keppiä, koska muuhun ei ole varaa. Samaan aikaan Björn Wahlroos tunnetusti ilmoitti, että omistus- ja yritysveroja tulisi keventää huomattavasti. Perussuomalaisten ”Tampereen Trumpin” Veikko Vallinin mukaan itse asiassa nykymuotoinen yritysvero pitäisi kokonaisuudessaan heittää mäkeen. Samoin hallituksessa Keskusta ja RKP blokkaavat veroedun poistamista, jonka seurauksena listaamattomien yritysten osingoista maksettu efektiivinen veroprosentti on 150000 euroon asti ainoastaan 7,5.

Oletetusti näiden toimien/vaatimusten perusteena on, että ne lisäävät/pitävät yllä investointeja parantamalla yritysten rahoitusasemaa (mitään muuta kansantalouden kannalta järkevää syytä on vaikea keksiä). Tämä on mielenkiintoinen oletus, koska kuten PwC:n Kauko Storbacka Talouselämälle ilmoittaa ”vuosien [rahallisen] elvytyspolitiikan seurauksena valtavasti rahaa etsii markkinoilta edelleen sijoituskohteita” ja jatkaa toteamalla yrityskauppoihin liittyen että ”markkinoilla on niin paljon rahaa liikkeellä, että pakko sitä on jonnekin tunkea.” Näkemystä rahoituksen suoranaisesta ylitarjonnasta markkinoilla tukee myös se, että yritysten rahoitustulos (se rahamäärä, joka on käytössä yrityksen velkojen lyhentämiseen, investointeihin ja voitonjakoon) on noussut vuoden 2013 n. 21 miljardista vuoden 2017 n. 42 miljardiin ja esim. teollisuuden kohdalla on jo palattu finanssikriisiä edeltäviin lukuihin. Vaikka investoinnit eivät olekaan seuranneet perässä, on minulle kuitenkin kerrottu, että jos esim. yritysveroa alennetaan entisestään, alkaa homma jossain vaiheessa toimia. Selitetäänpä miksi ei ala.

Markkinat koostuvat sekä kysynnästä että tarjonnasta ja jos joudutaan ongelmiin (kuten investointien hiljaisuuteen), on olennaista katsoa kummalla puolella vika on. Edellä esitetyt toimet ovat kaikki tarjontaan suunnattuja ratkaisuja ja voivat edes potentiaalisesti toimia, jos ongelma on tarjonnassa – historiallisen matalat korot ja valtava määrä pääomaa markkinoilla viittaavat kuitenkin päinvastaiseen. Jos ongelma sen sijaan on riittämättömässä kysynnässä kuten esim. pysyvästi matala inflaatio vihjaa (hinnat eivät nouse, koska kysyntää ei ole tarpeeksi verrattuna tarjontaan), ovat yllä kuvatut toimet itse asiassa haitallisia. Näin siksi, että ne ohjaavat enemmän vaurautta ylöspäin (esim. pörssiosakkeista varakkain kymmenys omistaa 84% ja listaamattomien yritysten osakkeista 90%) ja varakkaat kuluttavat tuloistaan vähemmän kuin muut, mikä vähentää kysyntää entisestään. Asiaan voisi puuttua lakkaamalla muuttamasta sääntöjä rikkaita suosiviksi ja puuttumalla jo olemassa oleviin epäkohtiin (kuten listaamattomien yritysten porsaanreikään), mutta tässä on tietenkin se ongelma, että rikkaat pitävät itseään suosivista säännöistä (siksi niitä on sellaisiksi muutettu) ja heidän äänensä kuuluu huomattavasti lujempaa kuin kaikkien muiden. Henkeä ei siis kannata pidätellä.

Teollisuuden rahoitustulos on jo palannut vuoden 2007 tasolle.

Investoinnit eivät ole seuranneet yritysten rahoitustuloksen kehitystä.

Vuonna 2013 rahoitustulos oli 21,2 miljardia.

https://www.talouselama.fi/uutiset/yrityskauppasyklin-viimeinen-vaihe-kaynnissa-rahaa-on-niin-paljon-etta-jonnekin-se-pitaa-tunkea/d7f10d43-5c54-46c1-b04c-f13e85c31acb

https://yle.fi/uutiset/3-11029626

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006239335.html

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006266287.html

https://tilastokeskus.fi/til/yrti/2014/yrti_2014_2015-12-18_kat_001_fi.html

https://tilastokeskus.fi/til/yrti/2017/yrti_2017_2018-12-18_kat_001_fi.html

https://www.stat.fi/til/vtutk/2016/vtutk_2016_2018-06-05_kat_003_fi.html

Riihi palaa

Hallituksen puoliväliriiheen liittyen Nordeassa kerettiin jo etukäteen surkuttelemaan sitä, että maailmantalouden (ja sitä kautta Suomen talouden) paremmat näkymät vähentävät painetta kansalaisten kepittämiselle.[1] Mahdollisesti tämä ja/tai Perusuomalaisten tuleva puheenjohtajan vaihdos riiheen vaikuttivatkin, mutta ei Wahlroosin ja kumppaneiden kuitenkaan täysin suru puserossa tarvitse olla, sillä odotusten mukaisesti sekä Keskusta että Perussuomalaiset söivät jälleen lupauksensa siitä, ettei lisäleikkauksia tule (Kokoomus sentään on johdonmukaisesti vaatinut jatkuvasti lisää kepitystä – ei ihme että vaalivoitto tuli).

Asumistukeen tulee siis leikkauksia, mutta ei riittävästi, ainakaan jos kysytään Elinkeinoelämän Keskusliiton johtajalta Ilkka Oksalalta, joka toteaa: ”Meidän mielestämme olisi pitänyt pystyä päättämään selkeästi asumismenojen omavastuun lisäämisestä niin asumistuen kuin toimeentulotuen puolella”,[2] mikä tarkoittaisi siis leikkauksia kaikkein vähätuloisimmille. Linja on EK:n peruskauraa ja viime kuussahan liiton puheenjohtaja Veli-Matti Mattila kerkesi jo ilmoittamaan, että suomalaisten palkatkin ovat 10-15 % liian korkeat.[3] Normiajatuskaavan mukaisesti köyhät ovat liian rikkaita ja rikkaat liian köyhiä.

Työttömyysturvaa myös alennetaan aktiivimallin kautta, jossa työttömän saamaa rahamäärää leikataan yhden päivän verran kuukaudessa, jos hän ei tee 65 päivän aikana viikon verran töitä tai osallistu viideksi päiväksi työllisyyspalveluihin, mistä jälkimmäinen tarkoittaa siis palkatonta työtä. [4]  Vaikka kuinka vihaisi työttömiä ja pitäisi heitä laiskoina sohvaperunoina, niin jokainen omien intressiensä eteen ymmärtävä työntekijä tajuaa, että palkattomien työntekijöiden tuominen työmarkkinoille on äärimmäisen haitallista myös kaikille jo työssä oleville, koska jos työnantajan täytyy valita palkallisen ja palkattoman työvoiman välillä, hän luonnollisesti valitsee aina jälkimmäisen.

Näiden toimien on siis ainakin periaatteessa tarkoitus nostaa työllisyysastetta, mihin on helppo sanoa (totuudenmukaisesti), että eivät ne nosta, koska työpaikkoja on paljon vähemmän tarjolla kuin mitä hakijoita on työmarkkinoilla ja esimerkiksi helmikuussa suhdeluvut olivat 57 000 avointa työpaikkaa 332 000 työtöntä varten. Paljon kuitenkin riippuu myös siitä, miten hallitus haluaa luvuilla pelata ja jos esimerkiksi viisi päivää kuukaudessa palkattomassa työssä ollut siirtyykin näin työttömän statuksesta osa-aikaisen työntekijän statukseen, niin luvut alkavat heti näyttää paremmilta. Eihän toimenpiteellä mitään oikeasti korjattu, mutta peruspolitiikassa optiikka korvaa aina substanssin.

Menoleikkausten julkilausuttu pointti on tietenkin saattaa julkisen talouden tulot ja menot tasapainoon, minkä pohjalta onkin mielenkiintoista, että uuteen hävittäjähankintaan upotetaan samalla 7-10 miljardia euroa, eli tuplasti se, mitä tähän mennessä on leikkauksilla saatu ja luonnollisesti tämä siis rahoitetaan sillä paljon pelätyllä velkarahalla.[5] Investointia voi tietenkin pitää oleellisena Suomen turvallisuuden kannalta, mutta tämä on mahdollista ainoastaan, jos on myös sitä mieltä, että veli venäläinen oli kyllä tulossa vierailulle, mutta kuultuaan Suomen uusista hävittäjistä menetti uskonsa koko projektiin. Koska kulutusjuhla hävittäjien kanssa siis vaikuttaa lähinnä hallituksen satiirilta omista toimistaan, niin ehkä kiinnostavampaa ovatkin jossain vaiheessa tulevaisuudessa saapuvat lisärahat poliisille. Tämä siksi, ettei niiden määrää tai kohdetta ole vielä ilmoitettu, mutta tarkimmat saattavat muistaa hallituksen aikeet leikata 6,4 miljoonaa euroa harmaan talouden torjuntaohjelmasta 2015 syksyllä.[6] Leikkaukset kaatuivat julkisen painostuksen alla, mutta tämän pohjalta voi tuskin odottaa, että poliisia laitetaan nytkään pamputtamaan miljonäärejä ja heidän yrityksiään, jotka ryöstävät rahaa suomalaiselta veronmaksajalta, vaan lantit suunnataan jonnekin ihan muualle.

Hallitus itse ainakin näyttää uskovan pääsevänsä asetettuun 10 miljardin euron säästötavoitteeseensa, mikä on sikäli mielenkiintoista, että osa lukuun sisällytetyistä oletetuista säästösummista on täysin mielivaltaisia. Esimerkiksi sote-uudistuksen lasketaan pienentävän kuluja 3 miljardin edestä, mutta tähän summaan päästään laskemalla, että kulut kasvavat 3 miljardia vähemmän kuin ilman sotea.[7] Toisin sanoen, asiaa ei voi todistaa oikeaksi tai vääräksi nyt, tulevaisuudessa tai oikeastaan ikinä; se nyt vain on jotain, mitä hallitus on päättänyt todeta. Tämä tietenkin myös huolimatta siitä, että sisäministeri Paula Risikko (kok.) kerkesi siis jo ilmoittamaan, että kustannukset soten myötä itse asiassa nousevat.[8] Hallintokustannuksista pitäisi myös säästyä 1 miljardi, mutta mielenkiintoisesti tämä on siis tarkoitus saavuttaa samaan aikaan, kun hallitus perustaa tarpeettoman kerroksen valtion byrokratiaa maakuntahallinnon muodossa. Byrokratiaa siis lisätään, vaikka sitä piti vähentää ja säästöjä odotetaan, vaikka samalla myönnetään, että kulut kasvavat. Tilanne voi näyttää irrationaaliselta, mutta ei sitä välttämättä ole, jos unohdetaan julkilausutut tavoitteet ja suhtaudutaan asiaan realistisemmin. Sote on tarkoitettu Kokoomukselle, jonka taustaryhmille veronmaksaja alkaa kaatamaan rahaa sen toteutumisen myötä ja useampia kokoomuslaisia onkin jo ehtinyt hypätä politiikasta yksityisen terveydenhuoltobisneksen tuottoisammille vesille. Keskusta saa maakuntahallinnon, joka lisää sen suhteellista paikkamäärää valtakunnan alueella, sillä sen kannatus on suurinta juuri maakunnissa. Mitä saa Perussuomalaiset? Ei juuri mitään konkreettista, sillä heidän ”ystävänsä” hallituksessa jatkuvasti raahaavat Perussuomalaisia mudassa, mikä jälleen näkyy riihen yhteydessä toteutetussa ministerisalkkujen uudelleen jaossa. Oikeusministeri Kokoomukselle, kulttuuri- ja liikuntaministeri Perusuomalaisille – jokainen voi itse pohtia, kumpi on painavampi salkku.

Todetaan vielä loppuun, että vaikka kuinka haluaisin toivoa toisin, niin talous ei ole korjaantumassa Suomessa eikä Euroopassa, vaan kasvussa on kyse pääasiassa suhdannevaihtelusta ja samoissa luvuissa itse asiassa pyörittiin vuoden 2011 tienoilla. Tämä siksi, että kyseessä on rakenteellinen ongelma, mutta ei siinä mielessä kuten termiä yleensä julkisuudessa käytetään, eli että köyhillä on liikaa rahaa, työntekijöillä liikaa etuja jne. Eurooppa (ja hieman pienemmässä määrin Yhdysvallat) on ajautunut ns. sekulaariin stagnaatioon. Sekulaari stagnaatio tarkoittaa tilannetta, jossa kriisistä tulee uusi normaali ja kasvu taloudessa jää pysyvästi matalaksi. Tilanne johtuu siitä, että raha ei kierrä taloudessa, mikä puolestaan johtuu siitä, että ei ole kysyntää. Euroopan hallitusten samanaikainen säästökuuri pahentaa tilannetta leikkaamalla kysyntää entisestään, mikä puolestaan johtaa ainoastaan uusiin leikkauksiin. Samalla odotetaan ratkaisua markkinavoimilta, vaikka ne lähtökohtaisesti eivät voi ongelmaa ratkaista, koska kenenkään ei ole järkevää sijoittaa tai perustaa yritystä, jos tuotteille tai palveluille ei ole kysyntää, sillä se johtaa yksinkertaisesti konkurssiin. Tämän takia potentiaalisten sijoittajien näkökulmasta on järkevämpää pitää nollakorkojenkin aikana rahoja pankissa (tai vielä parempaa, veroparatiisissa) tekemässä ei mitään, kuin haaskata niitä sijoittamalla tuotantoon tai toimintaan, jolle ei ole kysyntää. Tämän takia myöskään verohelpotukset rikkaille tai suuryrityksille eivät luo investointeja, vaan ainoastaan lisää voittoja ja lihavampia pankkitilejä – mikä tietenkin voi olla se ainoa tarkoituskin.

---

[1] https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3693760-suomen-nousu-harmittaa-nordeaa-uudistukset-jaavat-tekematta

[2] http://yle.fi/uutiset/3-9581819

[3] http://www.hs.fi/talous/art-2000005123826.html

[4] https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3710128-hallitus-jatkaa-tyottomien-kepittamista

[5] http://yle.fi/uutiset/3-9575687

[6] http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3438072-kansanedustaja-aimistyi-kuuden-miljoonan-saastolla-15-miljoonan-vahinko

[7] http://yle.fi/uutiset/3-9575687

[8] https://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/risikko_valinnanvapaus-60913

Talvivaara ja hyvän sään kapitalistit

Tapahtui viime numerossa: yksityinen kaivosyritys Talvivaara perustaa Kainuuseen nikkelikaivoksen, joka aiheuttaa ympäristökatastrofin ja päätyy tuottamaan ainoastaan jätevettä ja massiivisia tappioita. Yksityiseen projektiin on jo kaadettu satoja miljoonia veronmaksajan rahoja ja siitä pidetään kiinni samalla hymy suussa vakuutellen, että käännös parempaan on jo seuraavan nurkan takana tai vähintään sitä seuraavan. Vaan kun ei ole. Valtio perustaa Terrafame-yhtiön, joka hankkii käytännössä kaikki Talvivaaran omistukset jättäen ainoastaan kuoren jäljelle, joka toimitusjohtaja Pekka Perän johdolla yrittää neuvotella yksityistä lisärahoitusta, vaikka nikkelin hinnan pitäisi käytännössä nousta vähintään kolminkertaiseksi, jotta yritys saataisiin tuottoisaksi.[1] Tämän aikana Perä ja Talvivaaran johto tietenkin nostavat yhteensä 75000 euroa kuukaudessa palkkaa epäsuorasti valtion pussista.[2] Terrafamesta on kuitenkin se hyöty, että sen varjolla Ympäristövakuutuskeskus (koostuu vakuutusyhtiöistä, jotka myöntävät ympäristövakuutuksia) saattoi syyskuussa ilmoittaa, että koska toimintaa on louhoksella jatkettu, niin yksityisten maanomistajien kärsimistä ympäristötuhoista ja niiden korvauksista on todennäköisesti vastuussa Terrafame, mikä päästäisi vakuutusyhtiöt pälkähästä ja pistäisi nämäkin kustannukset kokonaan veronmaksajan piikkiin.[3]

Kaikki tämä herättää tietenkin kysymyksen miksi. Miksi tätä saasteentuottolaitosta rakastetaan niin hartaasti, eikä sen anneta siirtyä keittelemään myrkkyjään taivaan porteille? Ensimmäinen vastaus on ihan normaali laillistettu korruptio ja esimerkiksi Kainuun ELY-keskuksen (Elinkeino- liikenne ja ympäristökeskus; vastuussa monesta asiasta, mutta muun muassa kaivostoiminnan valvonnasta) ylijohtaja Kari Pääkkönen oli aikaisemmin tekemässä Talvivaaraa koskevia malmikokeita Geologian tutkimuskeskuksessa.[4] Mies oli siis alun perin mukana vaikuttamassa koko hankkeen aloittamiseen, minkä seurauksena hänellä on tietenkin ollut henkilökohtainen intressi nähdä se elinkelpoisena myös myöhemmin. Samoin aluehallintovirastossa ja ELY-keskuksissa toiminut Heikki Kovalainen oli aikaisemmin toiminut vuosia Talvivaaran ympäristöpäällikkönä, eli hän oli sittemmin valvomassa niitä, joiden palkoissa oli hetkeä aiemmin ollut.[5] Luonnollisesti hän ei nähnyt asiassa eturistiriitaa.

Korkeammalla tasolla keskustalaisella ex-ympäristöministerillä ja pääministeri Juha Sipilän valtiosihteerillä Paula Lehtomäellä on satojen tuhansien eurojen arvosta Talvivaaran osakkeita (hänen pikkulapsillaankin tuhansien eurojen arvosta; yrittelijäitä penskoja siinä).[6] Olisi Sipilälle tietenkin mukavaa, jos puoluetoverin rahoista saataisiin pidettyä kiinni; jos siinä sivussa poltetaan maat ja mannut vuotaneilla rikkiliuoksilla ja samalla pari miljardia muiden rahaa niin mitä sitten? On se kumma, kun tässä Albaniassa ei yrittelijäitä ihmisiä palkita. Myös toinen keskustalainen ex-ministeri ja nykyinen ympäristöministeriön kansliapäällikkö (eli Suomen korkein ympäristöviran haltija) Hannele Pokka sattuu tämän viran ohella toimimaan myös puheenjohtajana Kestävän kaivostoiminnan verkostossa, joka on pääasiassa kaivosyhtiöiden lobbausjärjestö.[7] Suomessa ilmeisesti mikään ei ole eturistiriita.

Toiseksi täytyy kuitenkin todeta, että vaikka Keskustalla näyttäisi olevan kourat erityisen likaisina, niin itse asiassa kaikki kolme suurinta puoluetta ovat olleet innolla Talvivaaran takana, minkä seurauksena yksikään niistä ei nyt mielellään ottaisi vastuuta koko katastrofin alasajosta. Selkeiden poliittisten motiivien lisäksi taustalla kummittelee kuitenkin myös näiden puolueiden halu tehdä Suomesta uusi Klondike ja kaivostoiminnan ihmemaa – ikävä kyllä seuraus on kuitenkin, että maastamme on tehty kaivostoiminnan kehitysmaa. Tällä tarkoitan sitä, että ulkomaiset yritykset sijoittajineen saapuvat ryöstämään kansalaisten omaisuuden maaperästä, tekevät sen pilkkahintaan ja jättävät tekemänsä tuhot paikallisten korjattavaksi. Jos ajattelet, että tämä oli turhan rankasti sanottu, niin parempi pidellä penkin reunoista kiinni: vuosina 2011-2014 Suomessa toimivista 12 metallikaivoksesta louhittiin noin neljän miljardin euron edestä mineraaleja, mutta toiminnasta maksettiin veroa vain 92 miljoonaa euroa.[8] Jos tämä ei ole pilkkahintaa ja ryöstöä, niin en tiedä mikä sitten.

Kolmanneksi Talvivaarasta haluttaisiin tuottava projekti keinolla millä hyvänsä, koska se on ärsyttävän härski ja osoitteleva esimerkki siitä miten reaalinen kapitalismi toimii – erotettuna siis propagandafantasioista ja norsunluutornien matemaattisista malleista. Sijoittajat, miljonäärit ja kaikenkarvaiset propagandistit kun ovat todellisuudessa markkinaintoilijoita ainoastaan tiettyyn pisteeseen saakka ja sen pisteen raja kulkee näin: voitot ovat yksityisiä, kustannukset julkisia. Tämä on toki ymmärrettävää, koska jos ideologian ja ajatusmaailman perusteet pohjautuvat siihen, että ahneus ja itsekkyys ovat hyveitä, niin luonnollisesti kaikissa tilanteissa ajatuksia sovelletaan niin että itsekkyyden ja ahneuden tarpeet täyttyvät ja muusta viis. Markkinakuria ja vyönkiristystä sinulle; tukiaisia ja protektionismia minulle, kiitos. Jos Talvivaara olisi ollut tuottava, niin ei hätää, sillä voitot olivat automaattisesti yksityisten voitontavoittelijoiden omaisuutta. Nyt kun se on katastrofi, niin ei silti hätää, sillä laskun maksaa Suomen kansa.

Tämän pohjalta voikin vielä lopuksi todeta pari sanaa niin sanotuista norminpurkutalkoista ja on toki kohtuutonta vaatia, että joku edes sivusilmällä viitsii vahtia mitä kaivosyhtiöt ja muut vastaavat puuhaavat. Jos ne vain jätettäisiin rauhaan niin kaikki kääntyisi parhain päin, sillä yksityisten imperiumien mandaatti on huolehtia kansalaisten ja luonnon terveydestä, eikä maksimoida voittoja keinolla millä hyvänsä. Vai kummin päin se nyt oli? Myrkkyjä on vuotanut ympäristöön Talvivaaran lisäksi jo ainakin Kittilässä[9] sekä Orivedellä[10] ja mahdollisesti myös Sodankylässä.[11] Tältä näyttää tulevaisuus ja esimerkiksi Yhdysvalloissa norminpurkutalkoot ovat jo niin pitkällä, että miljoonat ihmiset ilmeisesti juovat myrkyllistä vettä.[12] No, onneksi norminpurkutalkoiden rinnalla kulkee terveyspalveluidenpurkutalkoot, joten mahdollisesti tulevaisuudessa sairastuneet myös ymmärtävät kuolla nopeasti pois kuormittamasta yhteiskuntaa. Kuoleminen ei tietenkään ole itsessään mikään ongelma, kunhan vain ymmärtävät kuolla jonnekin, missä eivät häiritse parempaa väkeä hajullaan.

---

[1] http://www.hs.fi/talous/a1473472944096?jako=e12f8c35d1e78da6fb91ff558c2e3af2&ref=fb-share

[2] http://www.kauppalehti.fi/uutiset/pekka-pera-nostaa-yha-25-000-euron-kuukausipalkkaa-talvivaarasta/MCgLi4JN?ref=facebook:f011

[3] http://yle.fi/uutiset/3-9171314

[4] http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Yle-Ministeri-huolissaan-ELY-keskusten-kaivoskytk%C3%B6ksist%C3%A4/405845

[5] http://areena.yle.fi/1-3179050 Noin 23:30-45.

[6] http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000301585.html

[7] http://yle.fi/uutiset/3-8506494

[8] http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2016/03/01/finnwatch-suomi-luovuttaa-malmit-halvalla-verotuloja-menetetty-49-miljoonaa/20162338/12

[9] http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001027607.html

[10] http://www.hs.fi/kotimaa/a1336975133245

[11] http://yle.fi/uutiset/3-8913041

[12] https://thinkprogress.org/millions-of-americans-may-be-drinking-toxic-water-harvard-study-finds-5778082bf7aa#.sy8nmz76x