Ajatus aktiivimallin purkamisesta on nostanut kritiikkiä
erityisesti siltä pohjalta, että sen työllisyysvaikutuksista ei oletetusti ole
tietoa. Näillä linjoilla on esim. Suomen Yrittäjien Mika Kuismanen Kauppalehdessä: ”En pidä
viisaana päätöksenä. Emmekä pidä hirveän hyvänä politiikkana sitä, että
aktiivimallia lähdetään noin vain purkamaan, Malli ei ole ollut riittävän kauan
voimassa eikä sen vaikutuksista ole vielä tietoa.” En tiedä mikä olisi
”riittävän kauan”, mutta Kuismasen ja muiden helpotukseksi voin todeta, että
asiasta on kyllä tietoa ja esim. sekä Työ- ja elinkeinoministeriö että Kela
ovat julkaisseet aktiivimallista tilastoihin perustuvat raportit. Vilkaistaanpa
lyhyesti niitä.
Omassa raportissaan TEM löytää, että osallistuminen
käsipäivää-kursseihin kyllä kasvoi (”Eniten kasvoi lyhyisiin juuri
aktiivimallin ehdot täyttäviin viisi päivää kestäviin palvelujaksoihin
osallistuminen”), mutta kasvaneen työnteon tai työttömyydestä poistumisen
kohdalla vaikutuksia ei ole havaittavissa. Kela puolestaan toteaa seuraavaa:
”Aktiivimallin keskeisin ajatus on, että se kannustaa työttömiä täyttämään
aktiivisuusehdon, jotta he välttyvät työttömyysetuuden alentamiselta. Kuitenkin
tilastojen valossa vaikuttaa siltä, että aktiivisuusehdon täyttäminen tai sen
täyttämättä jättäminen toistuu pitkälti samanlaisena tarkastelujaksosta
toiseen.” Kelan mukaan aktiivimallin keskeisin mekanismi ei siis toimi. Jos
haluaa sanoa, että asiasta pitää odottaa *lisää* tietoa, niin mikäpä
siinä, mutta sen sanominen, ettei tietoa ole on yksinkertaisesti väärin ja se
että aktiivimallin kannattajien näkökulmasta tämä tieto osoittaa väärään
suuntaan ei tee siitä olematonta.
Todettakoon vielä, että kaikki edellä mainittu itse asiassa antaa
aktiivimallille enemmän legitimiteettiä, kuin mitä se ansaitsee, koska tässä on
hyväksytty (erittäin kyseenalainen) ajatus aktiivimallin potentiaalisesta
hyödyllisyydestä. Aktiivimallin kautta toteutetun tuen laskemisen pointti on siis
saada työtön hyväksymään työtä myös pienemmällä palkalla ja synnyttää uusia
työpaikkoja sitä kautta. Tämän seurauksena ainoat mahdolliset syntyvät
työpaikat ovat äärimmäisen matalan tuottavuuden ja palkan töitä (muunlaiset
olisivat syntyneet jo ilman reformia). Tuottavuus on kepeästi olennaisin
kansantaloutta ajava moottori, minkä seurauksena aktiivimallin kaltaiset toimet
ovat itse asiassa haitallisia, sillä ne ohjaavat resursseja matalan
tuottavuuden toimintaan, eikä optimaaliseen käyttöön. Tämä kuitenkin ilmeisesti
jää tärkeysjärjestyksessä kepin antamisen taakse.
Pieni palkkio ois voinu toimia paremmin kuin rangaistus
VastaaPoistaNiinpä.
Poista