Etlan Aki Kangasharju ei liene ikinä tavannut keppiä, jolla
ei haluaisi lyödä sekä työllisiä että työttömiä persauksille ja sitä hän
ehdottaa haastattelussa tälläkin kertaa: palkkoja pitää laskea, kodinhoidontukea leikata, jne.
Tämä on kuitenkin normaalia Kangasharjua, eikä siitä sen enempää tällä kertaa.
Koska Kangasharju haluaa yleensä olla väärässä useammalla tasolla yhtä aikaa,
niin tarkastellaanpa sen sijaan tätä toteamusta: ”Odotamme nyt sitä, että Fed
laskee korkoja jos kauppasota vielä pahenee. Euroopassa korkoja on vähän vaikea
laskea kun ne jo ovat nollassa. Sitten pitää vain alkaa painaa rahaa lisää.”
Ymmärtääkseen mikä tässä on vikana, on jälleen otettava lyhyt katsaus
historiaan.
Toisen maailman sodan jälkeisessä kysyntäpuolen
talousregiimissä makroekonomisen vakauden säätelystä vastasi valtion
finanssipolitiikka (alamäessä valtio lisää menoja stimuloidakseen taloutta; ylikuumenemisen
estämiseksi se vähentää niitä). Kun tämä regiimi tuli tiensä päähän
1980-1990-luvuilla ja vaihtui uusliberaaliin tarjontapuolen regiimiin, myös
vakausmekanismi vaihdettiin ja tilalle tuli itsenäisten keskuspankkien
korkopolitiikka (korkeammilla koroilla vähennetään kysyntää, matalammilla
lisätään). Ottamatta kantaa kumpi mekanismeista on parempi, niillä on joka tapauksessa
yhdistävänä tekijänä suhteellinen luotettavuus, eli sekä finanssipolitiikan
asennon että korkojen säätäminen varsin ennakoitavasti hidastaa/kiihdyttää
taloutta toivotulla tavalla.
Sama ei päde ”rahan painamiseen”, eli keskuspankkien
toteuttamiin arvopaperien osto-ohjelmiin, koska näiden toimien vaikutukset
eivät mene suoraan kysyntään. Osto-ohjelmien on siis tarkoitus kaataa lisää
rahaa pankkeihin (lisätä likviditeettiä) ja saada ne lainaamaan enemmän, mutta
tämän tapahtumisesta ei varsinaisesti ole mitään takeita; tämän seurauksena näitä
toimia tulisi käyttää ainoastaan viimeisenä keinona. Ongelmallista tässä onkin,
että Kangasharju jättää yhden askeleen välistä ja on suoraan menossa tähän viimeiseen
keinoon. Toisin sanoen, korkopoliittisen vakausmekanisminkin aikana valtioiden
tulisi automaattisesti siirtyä takaisin finanssipoliittiseen elvytykseen
korkojen laskun muututtua mahdottomaksi (nollakorkorajoite). Jos näin ei
tapahdu, pyöritetään taloutta vajaa teholla ja ihmiset ovat työttöminä ilman mitään
erityistä syytä samalla kun rahaa heitetään viemäriin menetetyssä kasvussa. Tai
onhan siihen syy: Kangasharju & kump. eivät ideologisista syistä pidä tästä
vaihtoehdosta. Heidän neuroosiensa paijaileminen kuitenkin pitäisi olla
viimeinen huolenaiheemme.
Euroopan Keskuspankin ohjauskorko on jo vuosia ollut nollassa ja vielä pidempään melkein nollassa. |
Tässä tilanteessa julkisten investointien pitäisi nousta; sen sijaan niiden osuus on euroalueella laskenut. |
http://www.cbrates.com/eurozone/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti