Poltettu Maa: Velkahysteerikkojen pitäisi hoitaa ongelmaansa jossain muualla kuin julkisilla areenoilla

Etlan Aki Kangasharju ei liene ikinä tavannut keppiä, jolla ei haluaisi lyödä sekä työllisiä että työttömiä persauksille ja sitä hän ehdottaa haastattelussa tälläkin kertaa: palkkoja pitää laskea, kodinhoidontukea leikata, jne. Tämä on kuitenkin normaalia Kangasharjua, eikä siitä sen enempää tällä kertaa. Koska Kangasharju haluaa yleensä olla väärässä useammalla tasolla yhtä aikaa, niin tarkastellaanpa sen sijaan tätä toteamusta: ”Odotamme nyt sitä, että Fed laskee korkoja jos kauppasota vielä pahenee. Euroopassa korkoja on vähän vaikea laskea kun ne jo ovat nollassa. Sitten pitää vain alkaa painaa rahaa lisää.” Ymmärtääkseen mikä tässä on vikana, on jälleen otettava lyhyt katsaus historiaan.

Toisen maailman sodan jälkeisessä kysyntäpuolen talousregiimissä makroekonomisen vakauden säätelystä vastasi valtion finanssipolitiikka (alamäessä valtio lisää menoja stimuloidakseen taloutta; ylikuumenemisen estämiseksi se vähentää niitä). Kun tämä regiimi tuli tiensä päähän 1980-1990-luvuilla ja vaihtui uusliberaaliin tarjontapuolen regiimiin, myös vakausmekanismi vaihdettiin ja tilalle tuli itsenäisten keskuspankkien korkopolitiikka (korkeammilla koroilla vähennetään kysyntää, matalammilla lisätään). Ottamatta kantaa kumpi mekanismeista on parempi, niillä on joka tapauksessa yhdistävänä tekijänä suhteellinen luotettavuus, eli sekä finanssipolitiikan asennon että korkojen säätäminen varsin ennakoitavasti hidastaa/kiihdyttää taloutta toivotulla tavalla.

Sama ei päde ”rahan painamiseen”, eli keskuspankkien toteuttamiin arvopaperien osto-ohjelmiin, koska näiden toimien vaikutukset eivät mene suoraan kysyntään. Osto-ohjelmien on siis tarkoitus kaataa lisää rahaa pankkeihin (lisätä likviditeettiä) ja saada ne lainaamaan enemmän, mutta tämän tapahtumisesta ei varsinaisesti ole mitään takeita; tämän seurauksena näitä toimia tulisi käyttää ainoastaan viimeisenä keinona. Ongelmallista tässä onkin, että Kangasharju jättää yhden askeleen välistä ja on suoraan menossa tähän viimeiseen keinoon. Toisin sanoen, korkopoliittisen vakausmekanisminkin aikana valtioiden tulisi automaattisesti siirtyä takaisin finanssipoliittiseen elvytykseen korkojen laskun muututtua mahdottomaksi (nollakorkorajoite). Jos näin ei tapahdu, pyöritetään taloutta vajaa teholla ja ihmiset ovat työttöminä ilman mitään erityistä syytä samalla kun rahaa heitetään viemäriin menetetyssä kasvussa. Tai onhan siihen syy: Kangasharju & kump. eivät ideologisista syistä pidä tästä vaihtoehdosta. Heidän neuroosiensa paijaileminen kuitenkin pitäisi olla viimeinen huolenaiheemme.