Kauppalehti ei anna koronan häiritä markkinafantasioita

Koronan alussa maaliskuussa kirjoitin, että samoin kuten finanssikriisissä, myös tällä kertaa hassuimmat kommentaattorit siirrettäisiin todennäköisesti hyllylle noin vuoden ajaksi, koska heidän toteamuksensa muuttuvat liian noloiksi kaiken toimiessa tismalleen päinvastoin kuin heidän sanomisensa. Ainakin Kauppalehdessä vuosi on näköjään koettu liian pitkäksi ajaksi ja normaaliin on palattu jo hyvissä ajoin. Olli Herrala kirjoittaa: ”Liian vähän puhutaan siitä, että pääministeri ymmärtää perin heikosti yritystoimintaa. Pääministerin linjaukset voi tulkita jopa yritysvihamielisyydeksi, koska hallituksen elvytystoimet kohdistuvat yksipuolisesti julkisten menojen kasvattamiseen […] Kaiken kaikkiaan hän kannattaa valtion yhä vahvempaa roolia taloudessa ja elinkeinopolitiikassa. Meillä on kaikesta päätellen pääministeri, joka ei luota yksityisen sektorin arvonluontiin tai kykyyn luoda työpaikkoja.” On aina fantastista katsella, kun valtiot ympäri maailman pitävät sekä yrityksiä että koko markkinajärjestelmää toimillaan pystyssä ja jonkinlaisessa rinnakkaistodellisuudessa tämä sitten tulkitaan yritysvihamielisyydeksi. Koska Herralan ymmärrys markkinoista näyttää muutenkin olevan puutteellinen, selitetäänpä pari asiaa.

 

Käytännössä yritykset tekevät päätöksiä investoimisesta/laajentumisesta/tms. perustuen siihen, voidaanko toimien tuoton arvioida tulevaisuudessa ylittävän niihin laitetut kustannukset riittävällä marginaalilla. Ongelma on, että tällaisten arvioiden tekeminen nykytilanteessa on koronan aiheuttamasta epävarmuudesta johtuen hankalaa/mahdotonta, minkä seurauksena yksityiselle yrityssektorille suunnatut elvytysrahat kanavoituvat erittäin heikosti takaisin kysyntään/kulutukseen investointeina (mikä olisi siis järkevän elvytyksen logiikka). Jälleen tämä ei tarkoita, että toimintakykyisiä yrityksiä kannattaisi päästää konkurssiin huvin vuoksi, mutta ennen koronaepävarmuuden poistumista yksityisistä investoinneista ei kannata odottaa pelastajaa. Tällä ei ole mitään tekemistä yritysvastaisuuden kanssa vaan markkinarealiteettien, mikä jättää sitten muutaman vaihtoehdon a) Kauppalehden toimittaja ei ymmärrä markkinoita ja yritystoimintaa b) ymmärtää, mutta korona todella kestää liian pitkään ja halu päästä kierrättämään samoja vanhoja juttuja kuin mitään ei olisi tapahtunut on liian suuri c) varallisuuden siirto julkisista varoista yksityiseen omistukseen on pääpointti; tuleeko se takaisin elvytyskertoimena vai ei on sivuseikka. Minä en sinällään osaa sanoa mikä näistä on lähimpänä totuutta, mutta mitä kauemmin korona-aika jatkuu, sitä todennäköisemmin myös täysin todellisuudesta irtautuneiden kommentaarien intensiteetti kasvaa. Kyseenalainen ymmärrys sekä halu ohjata valtion interventioilla lisää rahaa yhteiskunnan huipulle kulkevat sen sijaan nimellä ”normipäivä” ja ovat koronasta riippumattomia ilmiöitä.

Verosuunnittelu ja 430-kampanja

Kauppalehti jatkaa erikoista ristiretkeään veropohjan tiivistämistä ajavaa 430-kampanjaa vastaan toimittaja Olli Herralan kirjoittaessa kyseessä olevan ”harhaisesta veropornosta” (aikaisemmin lehti otsikoi asiasta ”kaunaisena kampanjana”). Herrala nostaa erityisesti esille listaamattomien yritysten osinkoverotuksen ja toteaa asiasta mm. että ”Mainostettu 430 miljoonaa on Finnwatchin hihasta ravistama luku, josta liki 300 miljoonaa euroa edustaa listaamattomien yritysten osinkoja […] Osinkoverotus on siedettävää vain sellaisilla listaamattomilla yhtiöillä, joihin on vuosien varrella kertynyt paljon varallisuutta, ja jotka jakavat varallisuuteen nähden melko maltillisia osinkoja”. 430 miljoonaa ei tietenkään ole hihasta vedetty, mutta keskitytäänpä tuohon listaamattomien yritysten verotukseen, koska se on jutun pääasiallinen pihvi. Ongelmana on paitsi korkeampia tuloluokkia hyödyttävä tulonmuunto yhtiössä ansiotulosta matalammin verotettavaksi pääomatuloksi, niin myös nykyjärjestelmän mahdollisuus nostaa yhtiöstä ulos huojennetulla veroprosentilla osinkoja, joiden könttäsumma on sidottu yhtiön nettovarallisuuteen (mihin Herrala itse asiassa näyttäisi viittaavan positiivisena asiana). Jälkimmäinen on ongelma, koska se ohjaa yhtiöitä sijoittamaan nettovarallisuutta kasvattaviin kohteisiin (kiinteistöihin, arvopapereihin, jne.), mikä kyllä maksimoi yhtiöstä huojennetulla veroprosentilla mahdollisesti nostettavat tulot, mutta toisaalta ohjaa resursseja pois tuotannollisista investoinneista, jotka hyödyttäisivät koko yhteiskuntaa.

Asiaa on helppo ajatella näin. Jos verohelpotuksen tuotto on suurempi kuin tuotannollisen investoinnin odotettu tuotto, kannattaa helpotuksen eteen tehdä muuten täysin hyödyttömiäkin asioita ja käytännössä tilanne on analoginen lakiin, jonka perusteella valkoisten elefanttien omistaminen johtaisi tuntuviin verohelpotuksiin. Jos norsuhelpotus on riittävän suuri, sen seurauksena huomattavia resursseja ohjataan sekä norsujen hankkimiseen että norsumäärien optimointiin erilaisten norsuverokonsulttien kautta ja erityisesti varakkaamman väen takapihoille kertyy pinoittain toimettomia norsuja. Tässä kohtaa joku kysyy, onko yhteiskunnan säännöt järkevä järjestää ohjaamaan norsukokoelmien luomiseen. Tähän puolestaan Kauppalehti ym. tahot vastaavat, että tämä on kaunainen kampanja norsuja sekä niiden omistajia vastaan ja kysymys on norsupornoa. Joku saattoi huomata, että tässä keskustelu suistui välittömästi raiteilta eikä itse asiassa ole vaikea ymmärtää miksi. Kysymys siitä pitäisikö yhteiskunnan sääntöjen ohjata resursseja kansantalouden kannalta hyödylliseen toimintaan vaiko täysin hyödyttömään verosäännöstöllä kikkailuun saa jälkimmäisen valitsijat vaikuttamaan omituisilta (tai sitten heillä on oma lehmä ojassa). Sen sijaan jos kysymykseksi vaihdetaan todistaako verosäännöstön muuttaminen kaunaisesta kampanjasta norsujen omistajia/yrittäjiä vastaan ja kuinka paljon, ei ensimmäiseen kysymykseen enää tarvitse vastata.

Tutkimuksesta Harju & Matikka 2017. Yrittäjät reagoivat herkästi verokannustimiin. Kuviossa tulonmuuntoa kuvaava graafi, jossa keskipiste tarkoittaa optimaalista pistettä palkkatulojen ja pääomatulojen jakautumisen välillä verorasituksen minimoimiseksi. Suurin osa tutkituista asetti siis verojärjestelynsä nimenomaisesi optimaalisella tavalla.

https://blog.kauppalehti.fi/metrossanukkuja/outo-430-kampanja-on-harhaista-veropornoa

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/kaunainen-kampanja-kiukuttaa-ay-liike-ja-jarjestot-vaativat-430-miljoonan-verotiukennuksia/4c91048f-7670-4a56-aef4-9224016ba74a

https://430.fi/static/signatures/pdfs/mista_luku_430_koostuu.pdf

https://core.ac.uk/download/pdf/162296056.pdf