Kauppalehti jatkaa erikoista ristiretkeään veropohjan
tiivistämistä ajavaa 430-kampanjaa vastaan toimittaja Olli Herralan
kirjoittaessa kyseessä olevan ”harhaisesta veropornosta” (aikaisemmin lehti
otsikoi asiasta ”kaunaisena kampanjana”). Herrala nostaa erityisesti esille
listaamattomien yritysten osinkoverotuksen ja toteaa asiasta mm. että
”Mainostettu 430 miljoonaa on Finnwatchin hihasta ravistama luku, josta liki
300 miljoonaa euroa edustaa listaamattomien yritysten osinkoja […]
Osinkoverotus on siedettävää vain sellaisilla listaamattomilla yhtiöillä,
joihin on vuosien varrella kertynyt paljon varallisuutta, ja jotka jakavat
varallisuuteen nähden melko maltillisia osinkoja”. 430 miljoonaa ei tietenkään
ole hihasta vedetty, mutta keskitytäänpä tuohon listaamattomien yritysten
verotukseen, koska se on jutun pääasiallinen pihvi. Ongelmana on paitsi korkeampia
tuloluokkia hyödyttävä tulonmuunto yhtiössä ansiotulosta matalammin
verotettavaksi pääomatuloksi, niin myös nykyjärjestelmän mahdollisuus nostaa
yhtiöstä ulos huojennetulla veroprosentilla osinkoja, joiden könttäsumma on
sidottu yhtiön nettovarallisuuteen (mihin Herrala itse asiassa näyttäisi viittaavan positiivisena asiana). Jälkimmäinen on ongelma, koska se ohjaa yhtiöitä sijoittamaan
nettovarallisuutta kasvattaviin kohteisiin (kiinteistöihin, arvopapereihin,
jne.), mikä kyllä maksimoi yhtiöstä huojennetulla veroprosentilla mahdollisesti
nostettavat tulot, mutta toisaalta ohjaa resursseja pois tuotannollisista
investoinneista, jotka hyödyttäisivät koko yhteiskuntaa.
Asiaa on helppo ajatella näin. Jos verohelpotuksen tuotto on
suurempi kuin tuotannollisen investoinnin odotettu tuotto, kannattaa
helpotuksen eteen tehdä muuten täysin hyödyttömiäkin asioita ja käytännössä
tilanne on analoginen lakiin, jonka perusteella valkoisten elefanttien omistaminen
johtaisi tuntuviin verohelpotuksiin. Jos norsuhelpotus on riittävän suuri, sen
seurauksena huomattavia resursseja ohjataan sekä norsujen hankkimiseen että
norsumäärien optimointiin erilaisten norsuverokonsulttien kautta ja erityisesti
varakkaamman väen takapihoille kertyy pinoittain toimettomia norsuja. Tässä
kohtaa joku kysyy, onko yhteiskunnan säännöt järkevä järjestää ohjaamaan
norsukokoelmien luomiseen. Tähän puolestaan Kauppalehti ym. tahot vastaavat, että tämä on kaunainen
kampanja norsuja sekä niiden omistajia vastaan ja kysymys on norsupornoa. Joku
saattoi huomata, että tässä keskustelu suistui välittömästi raiteilta eikä itse asiassa ole vaikea ymmärtää miksi. Kysymys siitä pitäisikö yhteiskunnan sääntöjen ohjata resursseja kansantalouden
kannalta hyödylliseen toimintaan vaiko täysin hyödyttömään verosäännöstöllä kikkailuun saa jälkimmäisen valitsijat vaikuttamaan omituisilta (tai sitten
heillä on oma lehmä ojassa). Sen sijaan jos kysymykseksi vaihdetaan todistaako
verosäännöstön muuttaminen kaunaisesta kampanjasta norsujen omistajia/yrittäjiä
vastaan ja kuinka paljon, ei ensimmäiseen kysymykseen enää tarvitse vastata.
 |
| Tutkimuksesta Harju & Matikka 2017. Yrittäjät reagoivat herkästi verokannustimiin. Kuviossa tulonmuuntoa kuvaava graafi, jossa keskipiste tarkoittaa optimaalista pistettä palkkatulojen ja pääomatulojen jakautumisen välillä verorasituksen minimoimiseksi. Suurin osa tutkituista asetti siis verojärjestelynsä nimenomaisesi optimaalisella tavalla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti