Mediaan on ilmeisesti asetettu joku omituinen kiintiö
työvoimapulaa valittelevista artikkeleista, joka sitten on kuukausittain
yksinkertaisesti täytettävä. Samoin ajasta aikaan on pyöritettävä artikkeleita,
joissa kerrotaan työntappajarobottien vieneen kaikki työpaikat. Suosikkejani
ovat silti jutut, joissa molemmat skenaariot saadaan mahtumaan samaan
artikkeliin. Manpower Groupin toimitusjohtaja Matti Kariola kertoo meille Ylellä ”että
on paljonkin aloja, joilla on aitoa työvoimapulaa ja huutava tarve osaajille”
ja toteaa samalla että ”työmarkkinoille vapautuu digitalisaation ja automaation
takia henkilöitä, joiden osaamiselle ei ole enää niin paljon kysyntää”.
Työpaikat siis loppuvat kesken (automaatiotarina) samaan aikaan kun työntekijät
loppuvat kesken (työvoimapulatarina). Näiden skenaarioiden on mahdotonta olla
totta samaan aikaan, mutta toisaalta molempien on mahdollista olla epätotta. Katsotaanpa
ovatko työntappajarobotit saaneet tarpeeksi keppiä ja osallistuneet riittävän
moneen käsipäivää-kurssiin viedäkseen muiden työt.
Kuinka paljon automaatio (digitalisaatio) syrjäyttää
työvoimaa on mitattavissa. Näin siksi, että tämän prosessin seurauksena
työnantajan/yrityksen tuottama arvonlisä pysyy yhtä suurena tai kasvaa samaan
aikaan kun sen tekemiseen käytetty työvoiman määrä laskee, mikä puolestaan
tarkoittaa tuottavuuden nousemista. Tämä on siis määritelmällinen kysymys
(tuottavuus = BKT/työtunnit), minkä seurauksena automaation työvoimaa korvaava
tahti näkyy tuottavuuskehityksen osana, jota kutsutaan kokonaistuottavuudeksi. Ongelma
työntappajarobottitarinan kannalta on, että kokonaistuottavuuden keskiverto kehitys/vuosi
2008-2017 oli -0,6%, eli historiallisen heikkoa (1995-2007 vastaava luku oli
1,9%). Jos työntappajarobotit veivät kaikki työpaikat, ne eivät ilmeisesti
siellä tee muuta kuin juovat kahvia ja lorvivat.
Tulevaisuutta on mahdoton ennustaa, mutta robotit eivät
myöskään näytä lymyilevän ainakaan aivan kulman takana. Näin siksi, että jos
yritykset aikoisivat toteuttaa massiivisia automatisaatio-ohjelmia, tämä
näkyisi investointiasteessa, joka kuitenkin edelleen mataa 25%:ssa ja
investointien osuus bkt:sta on itse asiassa ollut historiallisen matalalla. Todettakoon
vielä, ettei minulla ole siis mitään Kariolan ehdottamia työntekijöiden
koulutusohjelmia vastaan (päinvastoin), mutta työttömyyteen ym. ongelmiin ei
ole syypää (kätevästi neutraaliksi koettu) teknologia, vaan hölmöt poliittiset
päätökset kuten talouskuri. Ymmärrän että erityisesti näiden päätösten tekijät
haluaisivat ihmisten ajattelevan toisin, mutta meillä muilla ei ole mitään järkeviä
syitä tehdä niin.
Kokonaistuottavuuden kehitys on ollut historiallisen heikkoa. |
Yritysten investointiasteessa ei näy suuntausta ylöspäin. |
Investointien osuus BKT:sta ei myöskään tue työntappajarobottitarinaa. |
http://www.stat.fi/til/ttut/2017/ttut_2017_2018-11-30_tie_001_fi.html
Totuushan on, että työmarkkinat muuttuvat digitalisaation/ automaation vuoksi. Kuten mainitset ihmisiltä lähtee työpaikkoja, mutta samalla syntyy uusia. En ihan ymmärrä, miten se ei voi olla mahdollista mielestäsi.
VastaaPoistaEn sanonut etteikö tämä olisi mahdollista, vaan itse asiassa se on koko nykyisen talousjärjestelmän ydin. Näin siksi, että tuottavuuden kasvu on kepeästi olennaisin seikka bkt:n kasvattamisessa pitkällä aikavälillä ja jos haluaisi muuttaa tätä, niin sitten täytyisi vaihtaa koko talousjärjestelmää. Mitä sanoin, oli etteivät korkeita työttömyyslukuja ole aiheuttaneet koneet, vaan hölmö talouspolitiikka. Datan pohjalta tämä on itsestään selvyys – teknologian työvoimaa korvaava tahti on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana matalampana kuin minään vuosikymmenenä sitten toisen maailman sodan, mikä ei kuitenkaan ole estänyt huomattavasti matalampia työttömyyslukemia näinä vuosikymmeninä.
Poista