Perusuomalaisissa haikaillaan uuden talouskurikatastrofin perään

Perussuomalaisten kansanedustaja Riikka Purra toteaa Verkkouutisten mukaan jotta ”yksikään puolue ei ole kritisoinut sitä, että koronakriisiin otetaan velkaa. Myöskään elvyttämisen logiikkaa ei ole kyseenalaistettu [...] ennen koronaa hallitus kertoi tekevänsä finanssipolitiikkaa, joka reagoi suhdanteisiin sekä sitovansa menolisäyksiään työllisyysasteen nousuun. Mikäli työllisyysaste ei nouse riittävästi, menoja peruutetaan. Näin ei tapahdu.” Elvytyksen logiikkaa ei ole kyseenalaistettu, koska ilmeisesti muiden puolueiden edustajat eivät yhteiskuntaopin tunneilla kuorsanneet sentään koko oppitunnin läpi. Selitetäänpä. Valtion finanssipolitiikan (suorat menot ja verotus) päätehtävä on kontrolloida sykliä, eli talouden alamäessä alijäämää kasvatetaan paikkaamaan putoavaa kysyntää, kun taas ylikuumenemisen uhatessa toimitaan päinvastoin (jälkimmäisessä tilanteessa alijäämän pyörittäminen ei enää ruoki reaalitaloutta, vaan ainoastaan inflaatiota talouden kapasiteetin ollessa jo täyskäytössä). Kaikki tämä on suoraan taloustieteen ABC:stä ja jos tosissaan uskoo talouden olevan tällä hetkellä niin hurjassa nousukiidossa, että ylikuumeneminen odottaa nurkan takana, kannattaa todennäköisesti vähentää meskaliinin käyttöä.

 

Tässä ei myöskään tarvitse uskoa minua tai edes taloustieteen perusteita, sillä kuten tarkimmat saattavat muistaa, asiasta pyöräytettiin viime vuosikymmenen alussa lähes koko Euroopan laajuinen koe päinvastaiseen suuntaan. Tiedän että julkinen keskustelu asiasta on sittemmin siirtynyt normaaliin tapaan täysin älyvapaille raiteille, mutta talouskurikokeilun alkuperäinen logiikka oli, että taantumassa voi huoletta supistaa julkista kulutusta, koska tästä seuraava luottamuksen lisääntyminen julkisen talouden kestävyyteen saa yksityiset yritykset ja kuluttajat paikkaamaan aukon kysynnässä, mikä puolestaan sitten itse asiassa kasvattaa taloutta nopeammin kuin haitalliset elvytysprojektit. Jälkikäteen tietenkin tiedämme, että tapahtui nimenomaisesti päinvastoin, mutta tuon ajan talouskurittajien puolustukseksi todettakoon, että heillä sentään oli jonkin verran teoreettista tutkimusta tukemassa kantaansa (ks. esim. Rogoff & Reinhart 2010, jonka talouskuria puoltavat johtopäätökset tosin sittemmin huomattiin olevan seurausta Excel-virheestä). Sen sijaan ne, jotka edelleen ilmoittavat talouskurin olleen fantastinen idea voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään: 1) tosiuskovaiset joiden mielipiteeseen talouskurin hyveellisyydestä maailman tapahtumat eivät vaikuta ja jotka ovat käytännössä liittyneet jonkin sortin kulttiin 2) kirjaimia ja numeroita lukemaan oppineet, jotka kyllä ymmärtävät talouskurin haitallisuuden, mutta käyttävät sitä silti mieluusti keppihevosena muiden asioiden ajamiseen 3) mistään mitään ymmärtämättömät. On vaikea sanoa tarkalleen missä ryhmässä Purra on, mutta talouskuriporukkaa ei voi päästää pyörittämään revanssikierrosta omasta suosikkiprojektistaan ja heidän on yksinkertaisesti opittava hoitamaan neuroosejaan jollain muulla tavalla kuin aiheuttamalla julkisia katastrofeja.

 

Inflaatio pyörii nollan tienoilla ja oli huomattavan matalalla jo ennen koronaakin. Talouskuriporukalta edes minimaalisen viitsimisen odottaminen on turhan haikailua.

Kreikkalaisten maihinnousu

Ihmiset jotka ovat seuranneet Eduskunnan budjettikeskustelua ovat saattaneet tulla johtopäätökseen, että kyseessä on jokin parhaalla suomalaisella perinteellä tehty tosi-tv-show, jossa ihmiset juovat änkyräkännit, huutelevat sekavia asioita, haastavat riitaa huvikseen ja lopuksi Sebastian Tynkkynen ulostaa auton ikkunasta. No, tuota viimeistä ainakin sentään saadaan vielä odottaa, mutta sekavia kyllä puhuttiin. Tuttuun tapaan Kokoomus ilmoitti, että velkaa ottamalla viedään leipä tulevien sukupolvien suusta ja Petteri Orpo totesikin hallitukselle että ”Teidän politiikka johtaa ihmisten palvelujen ja suomalaisten hyvinvoinnin osalta katastrofiin, kun jaatte varoja, joita ei ole.” Samoilla linjoilla hän myös totesi että ”Rahat eivät riitä, jos tämä linja jatkuu. Te poraatte reikää suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuteen […] Ei nyt ole aika niille lisämenoille, hyvät ystävät, ei ole!” Oma suosikkini tuli kuitenkin jo joitain aikoja sitten, kun Orpo ilmoitti että hallituksen talousohjelma "vie Suomen konkurssiin" ja että ”olemme Kreikan tiellä.” Niinpä niin - tulivathan ne kreikkalaisetkin sieltä.

Selitetäänpä taas perusasioita. Finanssipolitiikan (valtion suora kulutus + verot) ensimmäinen velvollisuus on pitää kansantalouden tuotantokapasiteetti (kaikki käytettävissä oleva työvoima, koneet, tuotantolaitokset, jne.) niin lähellä täyskäyttöä kuin mahdollista, mikä toteutetaan stimuloimalla kysyntää (pyörittämällä alijäämää) niin kauan kunnes tähän tilanteeseen saavutaan – kaikki muu tarkoittaa rahan kaatamista viemäriin menetetyssä kasvussa ja ihmisten pitämistä työttöminä huvikseen. Koska Orpo & kump. ovat sen sijaan asettaneet asiat päälaelleen ja pistäneet velkahysterian ykkösprioriteetiksi (huoli velkaantumisesta pitäisi siis olla alisteinen kapasiteetin täyskäytölle), katsotaanpa kuinka hyvin Kokoomuksen liputtama talouskuri on palvellut Suomea 2010-2018. Tarkastelemalla OECD:n laskelmia Suomen tuotantokuilusta (erotus tuotantokapasiteetin potentiaalin ja toteutuneen käytön välillä, esim. vuonna 2015 luku oli -5,1%)) ja vertaamalla sitä toteutuneeseen BKT:en saamme talouskurikokeilun hintalapuksi pelkästään Suomen kohdalla minimissään n. 50 miljardia euroa menetetyssä kasvussa (viitevuosi 2018). Työttömyys luonnollisesti myös nousi 9,5%:n huippuunsa 2015. Tätä kutsutaan siis vastuulliseksi talouspolitiikaksi.

Erityisen härskejä ovat vetoomukset tulevien sukupolvien hyvinvointiin, sillä talouskuri osui kaikkein voimakkaimmin työmarkkinoilla heikoimmassa neuvotteluasemassa oleviin, mihin kuuluvat luonnollisesti myös juuri työelämään siirtyvät seuraavan sukupolven edustajat. Tämän seurauksena alle 35-vuotiaitten kotitalouksissa käytettävissä olevat tulot eivät ole nousseet lainkaan vuoden 2007 jälkeen, mikä heijastuu myös koko elinkaareen hidastuneessa varallisuus- ja eläkekertymässä. Jostain syystä talouskuriporukan voihkimiseen ja hampaitten kiristelyyn tulevista sukupolvista suhtaudutaan kuitenkin vailla ironiaa ja heiltä jatkuvasti kysellään syitä nuorten taloudellisiin ongelmiin. Tästä voisikin ottaa idean johonkin TV:n poliisisarjaan: alussa poliisit näkevät miehen jäävän auton alle ja loppu jakso käytetään pohtimalla, mikä mysteerinen voima oikein murskasi miehen luut. Lopuksi annetaan palkinto auton kuljettajalle huomautuksesta, ettei se ainakaan hänen autostaan johtunut.

Kuten näkyy, alle 35-vuotiaiden käytettävissä olevat tulot eivät ole kasvaneet lainkaan viimeisen päälle kymmenen vuoden aikana, vaikka muissa ikäryhmissä on tapahtunut enenmmän tai vähemmän liikettä ylöspäin. Mielenkiintoisesti jopa ikäryhmä, jossa suurimman osan edustajista pitäisi olla jo eläkkeellä (64-74-vuotiaat) on mennyt ohi. Mainittakoon tosin, että sekä eläkelläisissä että alle 35-vuotiaissa tuloerot ovat polarisoituneet ja molemmissa ryhmissä on kasvava määrä pienituloisia.

https://www.aamulehti.fi/a/c62906f6-0a80-4682-976b-bb9c91687f82

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/petteri-orpolla-ja-antti-rinteella-yhteenotto-ministerion-paperista-te-ette-osaa-lukea-sita/5b7d4c67-6f18-40a1-8c6b-25e32a2863b4

https://yle.fi/uutiset/3-10919859

http://tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_kansantalous.html

https://stats.oecd.org/index.aspx?queryid=51655#

https://www.eurojatalous.fi/fi/2016/artikkelit/pitkittynyt-taantuma-heikentaa-nuorten-sukupolvien-asemaa-suomessa/

https://www.hs.fi/talous/art-2000006168361.html

Velkahysteerikkojen pitäisi hoitaa ongelmaansa jossain muualla kuin julkisilla areenoilla

Etlan Aki Kangasharju ei liene ikinä tavannut keppiä, jolla ei haluaisi lyödä sekä työllisiä että työttömiä persauksille ja sitä hän ehdottaa haastattelussa tälläkin kertaa: palkkoja pitää laskea, kodinhoidontukea leikata, jne. Tämä on kuitenkin normaalia Kangasharjua, eikä siitä sen enempää tällä kertaa. Koska Kangasharju haluaa yleensä olla väärässä useammalla tasolla yhtä aikaa, niin tarkastellaanpa sen sijaan tätä toteamusta: ”Odotamme nyt sitä, että Fed laskee korkoja jos kauppasota vielä pahenee. Euroopassa korkoja on vähän vaikea laskea kun ne jo ovat nollassa. Sitten pitää vain alkaa painaa rahaa lisää.” Ymmärtääkseen mikä tässä on vikana, on jälleen otettava lyhyt katsaus historiaan.

Toisen maailman sodan jälkeisessä kysyntäpuolen talousregiimissä makroekonomisen vakauden säätelystä vastasi valtion finanssipolitiikka (alamäessä valtio lisää menoja stimuloidakseen taloutta; ylikuumenemisen estämiseksi se vähentää niitä). Kun tämä regiimi tuli tiensä päähän 1980-1990-luvuilla ja vaihtui uusliberaaliin tarjontapuolen regiimiin, myös vakausmekanismi vaihdettiin ja tilalle tuli itsenäisten keskuspankkien korkopolitiikka (korkeammilla koroilla vähennetään kysyntää, matalammilla lisätään). Ottamatta kantaa kumpi mekanismeista on parempi, niillä on joka tapauksessa yhdistävänä tekijänä suhteellinen luotettavuus, eli sekä finanssipolitiikan asennon että korkojen säätäminen varsin ennakoitavasti hidastaa/kiihdyttää taloutta toivotulla tavalla.

Sama ei päde ”rahan painamiseen”, eli keskuspankkien toteuttamiin arvopaperien osto-ohjelmiin, koska näiden toimien vaikutukset eivät mene suoraan kysyntään. Osto-ohjelmien on siis tarkoitus kaataa lisää rahaa pankkeihin (lisätä likviditeettiä) ja saada ne lainaamaan enemmän, mutta tämän tapahtumisesta ei varsinaisesti ole mitään takeita; tämän seurauksena näitä toimia tulisi käyttää ainoastaan viimeisenä keinona. Ongelmallista tässä onkin, että Kangasharju jättää yhden askeleen välistä ja on suoraan menossa tähän viimeiseen keinoon. Toisin sanoen, korkopoliittisen vakausmekanisminkin aikana valtioiden tulisi automaattisesti siirtyä takaisin finanssipoliittiseen elvytykseen korkojen laskun muututtua mahdottomaksi (nollakorkorajoite). Jos näin ei tapahdu, pyöritetään taloutta vajaa teholla ja ihmiset ovat työttöminä ilman mitään erityistä syytä samalla kun rahaa heitetään viemäriin menetetyssä kasvussa. Tai onhan siihen syy: Kangasharju & kump. eivät ideologisista syistä pidä tästä vaihtoehdosta. Heidän neuroosiensa paijaileminen kuitenkin pitäisi olla viimeinen huolenaiheemme.

Euroopan Keskuspankin ohjauskorko on jo vuosia ollut nollassa ja vielä pidempään melkein nollassa.

Tässä tilanteessa julkisten investointien pitäisi nousta; sen sijaan niiden osuus on euroalueella laskenut.

https://www.uusisuomi.fi/raha/283286-aki-kangasharju-katselen-kauhulla-uutisia-kauppasodan-leviamisesta-suomessa-populismi
http://www.cbrates.com/eurozone/

https://twitter.com/ericdor_econo/status/1124241347416940544