tiistai 29. lokakuuta 2019

Björn Wahlroos haluaa valtion interventioita rikkaiden hyväksi mutta ei köyhien


Björn Wahlroos kertoo uudessa kirjassaan, mikä Suomessa on pilalla ja esittää ehdotuksia asioiden korjaamiseksi. Talouden alalla nämä ehdotukset voi tiivistää kolmeen kohtaan 1) omistus- ja yritysveroja tulisi keventää huomattavasti (verotuksen painopistettä siis siirrettävä ylhäältä alas) 2) työehtosopimusten yleissitovuudesta on päästävä eroon (työntekijöillä siis liikaa neuvotteluvoimaa) 3) sosiaaliturvaa on alennettava (työttömillä siis liikaa neuvotteluvoimaa). Joku saattoi jo huomata, että näiden ehdotusten yhteinen piirre on siirtää tulonjakoa suosimaan yläpäässä olevia (mikä ei Nallelta ole erityisen yllättävää), mutta fantastisinta tässä on sekä Nallen että Ylen näistä näkemyksistä vetämä johtopäätös: ”Wahlroos kaipaa siis kepeämpiä rakenteita, ’pienempää valtiota’, eli lisää toimintavapautta markkinoille.” Nalle luettelee siis läjän interventioita, joita hän haluaisi valtion tekevän markkinoille, mistä seuraa johtopäätös, että Nalle kaipaa vähemmän valtion interventioita markkinoille (pienempää valtiota). On ymmärrettävää, että Nalle yms. tahot haluavat esittää omat interventionsa ei-interventioina (niitä on silloin helpompi myydä), mutta toimittajien jotka kokevat näin sekavan logiikan uskottavaksi pitää vähentää meskaliinin käyttöään. Selitetäänpä taas perusasioita.

Tästä kaikki voivat olla samaa mieltä: missä tahansa markkinat operoivat, ne operoivat siellä aina joidenkin sääntöjen pohjalta ja ilman sääntöjä ei ole markkinoita, vaan pelkkää kaaosta. Nämä säännöt voidaan sitten laittaa niin, että ne ohjaavat enemmän vaurautta huipulle ja vähemmän kaikille muille (kuten Nalle haluaa) tai sitten tämä voidaan jättää tekemättä – mikään luonnonvoima ei kuitenkaan pakota kumpaakaan suuntaan. Toisessa Ylen jutussa Nalle mainitsee, että varallisuuserojen kasvu johtuu ihmisten erilaisesta tuottavuudesta (ei siis rikkaita suosivista sääntöjen muutoksista) ja mainitsee esimerkkinä Bill Gatesin. Gates on epäilemättä IT-alan pioneeri, mutta syy hänen statukseensa miljardöörinä on patentti- ja tekijänoikeusjärjestelmä, ei tuottavuus. Patentit ovat valtion takaamia yksityisiä monopoleja, jotka sallivat omistajansa (kuten Microsoftin) veloittaa huomattavasti suurempia hintoja kuin mitä vapailla markkinoilla olisi mahdollista, eli ne ovat itse asiassa protektionismia ja vapaiden markkinoiden vastakohta. Toisena esimerkkinä mainittakoon pankkisektori (josta Nalle Nordean hallituksen ex-johtajanakin tietää), missä tutkimuksesta riippuen 100-55% suurten pankkien voittomarginaalista tulee valtioiden antamasta ”liian-suuri-kaatumaan” -takuusta. Jälleen tällä ei siis ole mitään tekemistä tuottavuuden tai markkinoiden kanssa ja Nalle & kump. eivät suosi markkinoita sen enempää kuin kukaan muukaan, vaan heidän ainoa meriittinsä on halu virittää säännöt suosimaan varakkaita kaikkien muiden kustannuksella.

"Liian-suuri-kaatumaan" -takuun arvo IMF:n mukaan systeemisesti tärkeiksi määritellyissä pankeissa mitattuna miljardeissa dollareissa. Kuten näkyy, arvo on huomattavan suuri kaikkialla teollisessa maailmassa, mutta euroalueella itse asiassa niin massiivinen, ettei se mahdu edes samaan skaalaan muiden kanssa (vihreä leikattu pylväs oikealla).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti