Irtisanomisjumalat aina tasaisin väliajoin isoavat
artikkeleita potkujen antamisen vaikeudesta Suomessa ja ilmeisesti
lepyttääkseen niiden raivoa Yle tarjoaa uhrilahjana työsuhdeturvan
heikentämisen autuaaksi tekevästä vaikutuksesta kertovan jutun. Kuten Suomen
Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen toteaa: ”Irtisanomisen kynnys on
tällä hetkellä liian korkea. Moni mikroyrittäjä pelkää, että jos tekee väärän
rekrytoinnin, on työsuhdetta hankala päättää. Tämä johtaa siihen, ettei yrittäjä
halua tarjota uusia työpaikkoja.” Ei ole varmaa verrattuna mihin Pentikäinen
kokee irtisanomisen olevan liian vaikeaa, mutta yksi selkeä verrokkiryhmä
olisivat tietenkin muut Pohjoismaat ja onneksemme Työ- ja elinkeinoministeriö
itse asiassa koostikin asiasta raportin viime keväänä. Tässä suora lainaus
siitä: ”Suomessa paljon esillä olleessa työsuhdeturvasääntelyssä Suomi on
Islannin jälkeen toiseksi lievimmän sääntelytason maa ja
kollektiivi-irtisanomisissa sääntely on meillä selvästi keveintä. Työsuhdeturvasääntely
on myös tasapainoista vakituisten ja määräaikaisten työsuhteiden välillä,
erityisesti verrattuna Ruotsiin.” Eli jos Islantia ei lasketa mukaan, Suomen
työsuhdeturvasääntely on jo Pohjoismaiden heikointa ja on epäselvää kuinka
syvälle tätä kuoppaa tulisi kaivaa ennen kun linja alkaa oletetusti tuottamaan
toivottuja tuloksia ja tekee Pentikäisen tyytyväiseksi.
Mutta ehkäpä vertailu muihin EU-maihin muuttaa tilannetta? OECD:n
yksilöllisten ja kollektiivisten irtisanomisten työsuhdeturvaindeksissä Suomi
on EU-maiden keskuudessa 10:llä sijalla listatun 23 maan joukosta (pienempi
luku tarkoittaa heikompaa suojaa) ja tilapäisten työntekijöiden suojan
indeksissä sijalla 12. Miten tahansa mitattuna työsuhdeturvasääntely Suomessa
on siis joko EU-maiden keskikastia tai sitä heikompaa – jälleen on vaikea
löytää mitään objektiivista perustetta väitteille Suomen ylenpalttisesta
työsuhdeturvasta ja sen heikentämisen hyveellisyydestä. Miksi asian sitten ilmeisesti
usein koetaan olevan päinvastoin? Yksi syy saattaa olla se, että siinä missä
edellä esittämäni kyllä löytyy tutkimuksista ja tilastoista, niin uutisista
sitä kuitenkaan ei löydy. Sen sijaan Pentikäinen ym. toimijat vievät palstatilaa harva se
viikko kertomalla päinvastaista ja tämä huolimatta siitä, että empiirisillä
aineistoilla tehdyt tutkimukset eivät löydä mitään olennaista linkkiä
työsuhdeturvasääntelyn ja työttömyys- tai työllisyysasteen välillä (ks. esim. Howell,
Baker, Glyn & Schmitt 2007; Avdagic & Salardi 2013; ILO 2015). Tämä on sikäli luonnollista, että jos irtisanominen lisääkin rekrytointia, se nakkaa saman määrän porukkaa toisesta päästä kortistoon, mutta jostain
syystä ihmisten elämään negatiivisesti vaikuttavat ehdotukset koetaan mediassa usein niin
varteenotettaviksi, että siinä jäävät jalkoihin tilastot, tutkimukset ja usein jopa ihan
maalaisjärkikin.
Jos Islantia ei laskea, Suomessa työsuhdeturvasääntely on kokonaisuutena Pohjoismaiden keveintä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti