Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuluttajakysyntä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuluttajakysyntä. Näytä kaikki tekstit

lauantai 22. elokuuta 2020

Petteri Orpo pelkää julkisen sektorin toimia korona-aikana

Petteri Orpo ilmoittaa, että politiikassa on palattava siinä mielessä arkeen että muistakin asioista kuin koronasta on voitava keskustella. Niinpä hän Iltalehden mukaan toteaakin jotta ”monet koronatoimet paisuttavat julkista sektoria automaattisesti. Kun yritysten verotusta ei samaan aikaan kevennetä eikä uusien työntekijöiden palkkaamisen ehtoja tehdä joustavammaksi, seurauksena on pahimmillaan yksityisen sektorin näivettyminen […] Hallituksen politiikka johtaa siihen, että julkinen sektori kasvaa ja kasvaa ja suomalaisten yritysten toimintaedellytykset heikkenevät. Se johtaa umpikujaan.” Jos tätä haluaa ajatella muunakin kuin hassuna poliittisena retoriikkana, niin ilmeisesti Orpo viittaa kommenteillaan ns. syrjäytymisvaikutukseen (crowding out), jossa julkisen sektorin kulutuksen lisääminen syrjäyttää yksityisen sektorin kulutusta mm. investointien muodossa, mikä puolestaan tekee koko yhteiskunnan pitkässä juoksussa vähemmän varakkaaksi. Ongelmana tässä on, että näin voi edes potentiaalisesti tapahtua ainoastaan talouden pyöriessä jo täydellä kapasiteetilla, jolloin julkisen sektorin ekspansio saa sen kilpailemaan yksityisten yritysten kanssa jo käytössä olevista resursseista. Jos paluu arkeen politiikassa tarkoittaa sen verran hämärää ajattelua, että massatyöttömyyden/lomautusten ja kansantalouden supistumisen oletetaan olevan yhtä kuin tuotantokapasiteetin täyskäyttö, on mietintämyssy kyllä laitettava vielä uudelleen päähän.


Selitetäänpä taas yksinkertaisuuksia. Kansantaloudessa on oltava riittävä määrä kysyntää, jotta talouden pyörät pysyisivät pyörimässä, ihmiset eivät joutuisi huvikseen työttömiksi, jne. Käytännössä tämä kysyntä voi tulla kolmelta eri alueelta 1) yksityiset kansalaiset 2) yksityiset yritykset 3) julkinen sektori (vienti on periaatteessa yksi alue, mutta sielläkin kysyntä tulee jostain näistä kategorioista tosin vain toisessa maassa). Jos sekä yritykset että kansalaiset säästävät tuloistaan normaalia enemmän eivätkä kuluta/investoi (mikä on normaali reaktio vaikeina aikoina/kriiseissä), ainoaksi kysynnän lähteeksi jää julkinen sektori. Tämä ei syrjäytä yksityistä kysyntää, vaan täyttää fiskaalista tilaa, joka muuten jäisi täyttymättä ja koska tällä hetkellä on mahdotonta tietää kuinka kauan koronasta aiheutuvat häiriöt ovat seuranamme, on tätä linjaa jatkettava tismalleen niin kauan kuin on tarpeellista. Tiedän ettei esim. Orpo pidä tästä, mutta se nyt vain sattuu olemaan kuinka maailma toimii ja hieman sama jos minä valittaisin siitä, että karhut sontivat metsikköön – ne sontivat sinne pidin minä asiasta tai en, koska karhut sattuvat asumaan metsässä. Standardi etenemisen suunnalle ei tule olla Orpon ym. porukan fiilikset, vaan mikä on järkevää ja mikä toimii.


Vaikka yritysten investointiaste pysyi vakaana vuoden ensimmäisellä neljänneksellä, kotitalouksien säästämisaste oli puolestaan jo silloin selvässä nousussa. Ennakkotietojen mukaan kulutuskysyntä oli heinäkuussa jälleen kasvussa, mutta koronan toisen aallon myötä se todennäköisesti pysyy normaalia alempana myös syksyllä.

Kuten 1990-luvun laman ja finanssikriisin yhteydessä näkyy, säästämisasteen nousu kriiseissä on odotettavissa oleva reaktio.

maanantai 16. maaliskuuta 2020

Koronavirus ja pörssit


Helsingin Sanomat kirjoittaa että ”Osakemarkkinoilla on nähty finanssikriisin jälkeen kymmenen vuoden nousuputki, jota talouskasvu ei yksin selitä. Vuoden 2009 alusta tämän vuoden tammikuuhun Yhdysvaltain osakemarkkinoiden kehitystä kuvaava S&P 500 -indeksi vahvistui lähes 300% […] Koronaepidemian puhkeamisen jälkeen S&P 500 -indeksi on heikentynyt yli 25%.” Koronaepidemian puhkeamiseen liittyy huomattavia ongelmia (joista olennaisin on, että se tappaa ihmisiä), mutta pörssikurssien putoaminen ei kuulu näiden joukkoon. Näin siksi että pörssin kirjaimellinen funktio on mitata odotuksia yritysten tulevaisuuden voitoista, eikä mitään muuta. Tilastokeskuksen mukaan varakkain kymmenys omistaa Suomessa 84% pörssiosakkeista ja tämänkin joukon keskuudessa omistus on äärimmäisen keskittynyttä, sillä varakkain 1% sijoittajista omistaa 46% kaikesta sijoitusvarallisuudesta. Itse asiassa monet toimet, jotka muuttaisivat markkinasääntöjä ohjaamaan vähemmän vaurautta huipulle ja enemmän kaikille muille tarkoittaisivat käytännössä määritelmällisesti osakekurssien laskua, koska esim. Nokia tai Microsoft eivät kasvata osakkeidensa arvoa maksamalla työntekijöilleen suurempaa palkkaa tai mahdollistamalla pidempiä lomia, vaan päinvastoin. Joka tapauksessa osakekurssit eivät mittaa kansantalouksien tilaa, koska niiden ei ole missään vaiheessa ollut tarkoituskaan tätä tehdä ja vaikka ennätyksellinen pudotus osakemarkkinoilla tarkoittaakin kaikkein rikkaimpien omistavan nyt hieman vähemmän nettovarallisuutta, lähes kaikkien muiden kohdalla pörssin putoaminen on kuriositeetti, ei katastrofi.

Epidemialla on tietenkin myös täysin todellisia taloudellisia vaikutuksia ja vaikka tilanne on osittain samanlainen kuin finanssikriisissä, se ei ole suoraan analoginen. Näin erityisesti siksi, että viime vuosina kuluttajakysyntä on ollut selkeästi suuremmassa roolissa talouden kasvussa kuin finanssikriisiä edeltävinä vuosina ja korona todennäköisesti aiheuttaa negatiivisen shokin nimenomaisesti tälle alueelle sosiaalisen kulutuksen (tapahtumiin osallistuminen, jne.) vähentyessä; jos ihmiset pysyvät kodeissaan tartuntapelon vuoksi, valtion perinteiset elvytystoimet pystyvät ainoastaan osittain kompensoimaan tätä. Joka tapauksessa hallitus aikoo siis myöhemmin tänään esitellä oman elvytyspakettinsa (mikä on hyvä asia), mutta nähtäväksi jää onko se riittävä ja todennäköisesti ainakin Ruotsin 30 miljardin paketista jäädään jälkeen. Olennaisinta on kuitenkin ensimmäisenä huolehtia ihmisten terveydestä ja kuolleiden määrän pitämisestä mahdollisimman matalana – pörssikursseista voidaan huolehtia myöhemmin (jos silloinkaan).

Sijoitusvarallisuuden jakautuminen. 1. kolumni: sijoittajien osuus rikkaimmasta köyhimpään 2. kolumni: euromääräinen omistusosuus 3. kolumni: osuus sijoittajien sisällä 4. kolumni: osuus koko väestön sisällä.