Poltettu Maa: osakkeet

maanantai 16. maaliskuuta 2020

Koronavirus ja pörssit

Helsingin Sanomat kirjoittaa että ”Osakemarkkinoilla on nähty finanssikriisin jälkeen kymmenen vuoden nousuputki, jota talouskasvu ei yksin selitä. Vuoden 2009 alusta tämän vuoden tammikuuhun Yhdysvaltain osakemarkkinoiden kehitystä kuvaava S&P 500 -indeksi vahvistui lähes 300% […] Koronaepidemian puhkeamisen jälkeen S&P 500 -indeksi on heikentynyt yli 25%.” Koronaepidemian puhkeamiseen liittyy huomattavia ongelmia (joista olennaisin on, että se tappaa ihmisiä), mutta pörssikurssien putoaminen ei kuulu näiden joukkoon. Näin siksi että pörssin kirjaimellinen funktio on mitata odotuksia yritysten tulevaisuuden voitoista, eikä mitään muuta. Tilastokeskuksen mukaan varakkain kymmenys omistaa Suomessa 84% pörssiosakkeista ja tämänkin joukon keskuudessa omistus on äärimmäisen keskittynyttä, sillä varakkain 1% sijoittajista omistaa 46% kaikesta sijoitusvarallisuudesta. Itse asiassa monet toimet, jotka muuttaisivat markkinasääntöjä ohjaamaan vähemmän vaurautta huipulle ja enemmän kaikille muille tarkoittaisivat käytännössä määritelmällisesti osakekurssien laskua, koska esim. Nokia tai Microsoft eivät kasvata osakkeidensa arvoa maksamalla työntekijöilleen suurempaa palkkaa tai mahdollistamalla pidempiä lomia, vaan päinvastoin. Joka tapauksessa osakekurssit eivät mittaa kansantalouksien tilaa, koska niiden ei ole missään vaiheessa ollut tarkoituskaan tätä tehdä ja vaikka ennätyksellinen pudotus osakemarkkinoilla tarkoittaakin kaikkein rikkaimpien omistavan nyt hieman vähemmän nettovarallisuutta, lähes kaikkien muiden kohdalla pörssin putoaminen on kuriositeetti, ei katastrofi.

Epidemialla on tietenkin myös täysin todellisia taloudellisia vaikutuksia ja vaikka tilanne on osittain samanlainen kuin finanssikriisissä, se ei ole suoraan analoginen. Näin erityisesti siksi, että viime vuosina kuluttajakysyntä on ollut selkeästi suuremmassa roolissa talouden kasvussa kuin finanssikriisiä edeltävinä vuosina ja korona todennäköisesti aiheuttaa negatiivisen shokin nimenomaisesti tälle alueelle sosiaalisen kulutuksen (tapahtumiin osallistuminen, jne.) vähentyessä; jos ihmiset pysyvät kodeissaan tartuntapelon vuoksi, valtion perinteiset elvytystoimet pystyvät ainoastaan osittain kompensoimaan tätä. Joka tapauksessa hallitus aikoo siis myöhemmin tänään esitellä oman elvytyspakettinsa (mikä on hyvä asia), mutta nähtäväksi jää onko se riittävä ja todennäköisesti ainakin Ruotsin 30 miljardin paketista jäädään jälkeen. Olennaisinta on kuitenkin ensimmäisenä huolehtia ihmisten terveydestä ja kuolleiden määrän pitämisestä mahdollisimman matalana – pörssikursseista voidaan huolehtia myöhemmin (jos silloinkaan).

Sijoitusvarallisuuden jakautuminen. 1. kolumni: sijoittajien osuus rikkaimmasta köyhimpään 2. kolumni: euromääräinen omistusosuus 3. kolumni: osuus sijoittajien sisällä 4. kolumni: osuus koko väestön sisällä.

https://www.hs.fi/talous/art-2000006438928.html

https://www.stat.fi/til/vtutk/2016/vtutk_2016_2018-06-05_kat_003_fi.html

http://njb.fi/wp-content/uploads/2016/01/Keloharju_3-15.pdf

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006441020.html

tiistai 12. marraskuuta 2019

Sääntöjen muuttaminen suosimaan rikkaita haittaa kaikkia

Harvoin kuluu montaa päivää ilman jonkun tahon ilmoitusta, että palkkoja ei voi nostaa koska siihen ei ole varaa, ilmaiseksi tehtäviä kiky-tunteja ei voi poistaa koska siihen ei ole varaa ja työllisyyttä on parannettava antamalla keppiä, koska muuhun ei ole varaa. Samaan aikaan Björn Wahlroos tunnetusti ilmoitti, että omistus- ja yritysveroja tulisi keventää huomattavasti. Perussuomalaisten ”Tampereen Trumpin” Veikko Vallinin mukaan itse asiassa nykymuotoinen yritysvero pitäisi kokonaisuudessaan heittää mäkeen. Samoin hallituksessa Keskusta ja RKP blokkaavat veroedun poistamista, jonka seurauksena listaamattomien yritysten osingoista maksettu efektiivinen veroprosentti on 150000 euroon asti ainoastaan 7,5.

Oletetusti näiden toimien/vaatimusten perusteena on, että ne lisäävät/pitävät yllä investointeja parantamalla yritysten rahoitusasemaa (mitään muuta kansantalouden kannalta järkevää syytä on vaikea keksiä). Tämä on mielenkiintoinen oletus, koska kuten PwC:n Kauko Storbacka Talouselämälle ilmoittaa ”vuosien [rahallisen] elvytyspolitiikan seurauksena valtavasti rahaa etsii markkinoilta edelleen sijoituskohteita” ja jatkaa toteamalla yrityskauppoihin liittyen että ”markkinoilla on niin paljon rahaa liikkeellä, että pakko sitä on jonnekin tunkea.” Näkemystä rahoituksen suoranaisesta ylitarjonnasta markkinoilla tukee myös se, että yritysten rahoitustulos (se rahamäärä, joka on käytössä yrityksen velkojen lyhentämiseen, investointeihin ja voitonjakoon) on noussut vuoden 2013 n. 21 miljardista vuoden 2017 n. 42 miljardiin ja esim. teollisuuden kohdalla on jo palattu finanssikriisiä edeltäviin lukuihin. Vaikka investoinnit eivät olekaan seuranneet perässä, on minulle kuitenkin kerrottu, että jos esim. yritysveroa alennetaan entisestään, alkaa homma jossain vaiheessa toimia. Selitetäänpä miksi ei ala.

Markkinat koostuvat sekä kysynnästä että tarjonnasta ja jos joudutaan ongelmiin (kuten investointien hiljaisuuteen), on olennaista katsoa kummalla puolella vika on. Edellä esitetyt toimet ovat kaikki tarjontaan suunnattuja ratkaisuja ja voivat edes potentiaalisesti toimia, jos ongelma on tarjonnassa – historiallisen matalat korot ja valtava määrä pääomaa markkinoilla viittaavat kuitenkin päinvastaiseen. Jos ongelma sen sijaan on riittämättömässä kysynnässä kuten esim. pysyvästi matala inflaatio vihjaa (hinnat eivät nouse, koska kysyntää ei ole tarpeeksi verrattuna tarjontaan), ovat yllä kuvatut toimet itse asiassa haitallisia. Näin siksi, että ne ohjaavat enemmän vaurautta ylöspäin (esim. pörssiosakkeista varakkain kymmenys omistaa 84% ja listaamattomien yritysten osakkeista 90%) ja varakkaat kuluttavat tuloistaan vähemmän kuin muut, mikä vähentää kysyntää entisestään. Asiaan voisi puuttua lakkaamalla muuttamasta sääntöjä rikkaita suosiviksi ja puuttumalla jo olemassa oleviin epäkohtiin (kuten listaamattomien yritysten porsaanreikään), mutta tässä on tietenkin se ongelma, että rikkaat pitävät itseään suosivista säännöistä (siksi niitä on sellaisiksi muutettu) ja heidän äänensä kuuluu huomattavasti lujempaa kuin kaikkien muiden. Henkeä ei siis kannata pidätellä.