Näytetään tekstit, joissa on tunniste pääomatulovero. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pääomatulovero. Näytä kaikki tekstit

tiistai 1. joulukuuta 2020

Varallisuuden siirto yhteiskunnan huipulle *on* pois kaikilta muilta

Valtiovarainministeri Vanhanen ei lämpene ajatukselle pääomatuloverotuksen progression nostamisesta ansiotuloverotuksen kanssa yhtäläiseksi, vaikka taannoinen kyselytutkimus asetti toimen kannatukseksi kansalaisten keskuudessa n. 70%. Vanhanen toteaa: ”Kohteliaasti sanottuna, vastaajien kanta on väärä. Luulen, että samat suomalaiset kaipaavat lisää kasvua ja työllisyyttä. Nämä kaksi kantaa eivät vain käy yksiin.” Ajattelu näillä tiimoilla tuntuu usein olevan äärimmäisen hämärää, mutta asia on varsin helppo ymmärtää seuraavasti. Yhteiskunnassa tuotetaan vuosittain tietty määrä vaurautta (yleensä mitattuna BKT:lla), joka sitten jakautuu kansalaisten keskuuteen voimassa olevien sääntöjen perusteella. Nämä säännöt (mukaan lukien verosäännöt) voidaan laittaa niin, että ne ohjaavat enemmän vaurautta huipulle ja vähemmän kaikille muille tai sitten tämä voidaan jättää tekemättä, mutta huipulle ohjattavan määrän kasvattaminen on yleisesti ottaen pois muilta. Esim. jos oletetaan, että alkutilanteessa top 1% saa 20% vuodessa tuotetusta vauraudesta, mutta sääntöjen muutoksella tätä osuutta kasvatetaan 25%:in, tarkoittaa tämä muiden saavan nyt entisen 80%:n sijaan vain 75%, eli objektiivisesti vähemmän ja alkuperäinen ansio- ja pääomatuloverotuksen eriyttäminen 1990-luvun puolivälissä teki käytännössä tismalleen näin. Ainoa tie tämän ympäri on, jos vaurauden ylimääräinen ohjaaminen huipulle vauhdittaisi kasvua itseään, mutta esimerkiksi sekä IMF että OECD ovat todenneet käyvän nimenomaisesti päinvastoin. Valtiovarainministerillä on siis konseptit päälaellaan.

 

Rikkaiden korkeampi verottaminen on tietenkin oikeasti helpommin sanottu kuin tehty ja näin erityisesti siksi että vaurauden suurempi keskittyminen on kasvattanut sen viereen myös asiaa nimenomaisesti palvelevan veronvälttelyteollisuuden (verokonsultteja, asianajajia, jne.) ja siinä missä varakkaampi väki yksinkertaisesti haluaa mahdollisuuden maksaa vähemmän veroja, veronvälttelyteollisuus haluaa lisäksi mahdollisimman monimutkaisen säännöstön, jotta heidän palveluilleen on kysyntää. Veronvälttelyteollisuuden ongelma on, että yhteiskunnallisesta näkökulmasta se on täysin hyödytön ala eikä anna minkäänlaista kontribuutiota kansantalouden tuottavuuteen, minkä takia reikien tukkiminen verolainsäädännössä (vakuutuskuorien poistaminen, tulonmuuntoon puuttuminen, tasevapautuksesta luopuminen, jne.) helpottaisi paitsi rikkaiden tehokkaampaa verotusta, niin mahdollistaisi veronvälttelyteollisuudessa työskentelevien ohjaamista oikeasti hyödyllisiin töihin ja esim. metsissä kuulemma riittää risusavottaa verokonsulteillekin. Joka tapauksessa lisävaurauden ohjaaminen huipulle ei paranna niin kasvua kuin työllisyyttäkään ja koska korona aiheuttaa oikeitakin taloudellisia ongelmia, olisi mukavaa, jos edes näistä kaikkein hassuimmista ajatuksista viitsittäisiin luopua.


Tulojen koostumuksen kehitys eri tuloluokissa 1995-2018. Vasemmalla ylhäällä kaikkien tuloluokkien yhdistetty koostumus, sitä seuraavana ylimmän 99-99,9% tulojen koostumus, sitten ylimmän 99,9-99,99% koostumus ja lopuksi kaikkein ylimmän 99,99-100% tulojen koostumus. Kuten näkyy, 1990-luvun verouudistuksen myötä ylimmissä tuloluokissa pääomatulojen osuus kasvoi huomattavasti ja koska pääomatulojen verotuksen progressio on lähes olematon, tarkoitti verouudistus (ja tarkoittaa edelleen) huomattavaa veronalennusta kaikkein rikkaimmille.



torstai 9. tammikuuta 2020

Kotitalouksien velka lyö Suomen ennätyksiä


Kauppalehdessä LähiTapiolan yksityistalouden ekonomistin Hannu Nummiaron mukaan ”yllättävän monen suomalaisen talous nyrjähtää jo sadan euron tulojen laskusta”, mikä on surullinen muistutus 30 vuotta kestäneen uusliberaalin hyökkäyksen seurauksista. Kun palkat eivät nouse eikä inflaatio toisaalta syö pois velkaa, on tämä myös johtanut viime vuosina useampien ennätysten rikkoutumiseen kotitalouksien velkaantumisessa, mikä osaltaan lisää haavoittuvuutta ja esimerkiksi maksuhäiriömerkintöjä kirjattiin viime vuonna jo vajaalle 400000 henkilölle samalla kun kotitalouksien yleinen lainakanta suhteessa BKT:en on kerennyt nousemaan jo 65%:in. Kuten Kauppalehti itsekin muistuttaa ”kotitalouksien velkaantumisen on todettu heikentävän kansantalouden kestokykyä shokkien iskiessä”, mikä mahdollisesti avaisi tien syvälliseen pohdiskeluun nykyisen tien järkevyydestä ja siitä kuinka tähän on jouduttu. Joku saattaa jo arvata mihin tämä on matkalla: KL sen sijaan ilmoittaa, että jos olet menossa konkurssiin 100e tulonmuutoksen takia se on oma vikasi ja nyt olisi aika kehittää budjetointitaitoa sekä parantaa omaa markkina-arvoa sisäisen yrittäjyyden kautta. Koska oma sisäinen, ulkoinen tai edes komerossa kaapin päälläkään asuva yrittäjäni ei osaa näitä lauseita tulkata, joudun minä tyytymään vähemmän fantastisiin selityksiin.

Sekä julkinen että kotitalouksien velkaantumisaste oli aikaisemmin huomattavasti nykyistä alemmalla tasolla, mikä kuitenkin muuttui 1990-luvun laman ja sitä seuranneiden tarjontapuolen reformien myötä, joista olennaisin oli ansio- ja pääomatuloverotuksen erottaminen toisistaan. Koska reformi käytännössä tarkoitti huomattavaa leikkausta pääomatuloveroon ja sitä kautta tulonsiirtoa kaikkein rikkaimmille (pääomatulot ovat hyvin keskittyneitä yhteiskunnan yläpäähän) tarkoitti tämä tietenkin että resursseja oli vähemmän ohjattavaksi muita hyödyttäviin asioihin, mutta toisaalta myös leikkausta kokonaiskysyntään (rikkaat kuluttavat tuloistaan huomattavasti pienemmän osuuden kuin muut ryhmät). Talouden pyörittämiseksi täydellä kapasiteetilla on kysynnän kuitenkin pysyttävä riittävällä tasolla, mikä nostaa kysymyksen kuinka tämä saadaan aikaan varakkaiden ottaessa entistä suuremman palan tuloista. Vastaus on ollut velka.

Joku saattoi jo huomata, ettei tällä ole mitään tekemistä budjetointitaitojen tai sisäisen yrittäjyyden kanssa, vaan koska luodusta vauraudesta suurempi osa on päätetty kanavoida varakkaimpien kautta istumaan veroparatiiseihin, on jonkun (kotitalouksien tai valtion) paikattava tämä aukko kysynnässä velan kautta. Koska tämä on suoraan leivottu nykyjärjestelmän sisään, tarkoittaisi yksilön vastuun toteutuminen, että ylivelkaantuneet tai köyhyysrajalla kieppuvat kotitaloudet olisivat itse olleet tekemässä päätöksiä tarjontapuolen reformeista, mikä on kohtuullisen absurdi oletus. Mutta niinhän SDP:n ex-kansanedustaja Mikael Jungnerkin ilmoitti pari vuotta sitten leipäjonojen olevan valinnanvapautta – kun on karannut tarpeeksi kauas todellisuudesta, voi uskoa mitä vaan.


Kuten näkyy, kotitalouksien lainakanta prosenttina bruttokansantuotteesta on kasvanut 1980-luvun n. 25%:sta nykyiseen n. 65%:in. Samanlainen kehityskulku kuvaa myös kotitalouksien velkojen suhdetta käytettävissä oleviin tuloihin.


keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Rahan puute ja budjetin tasapainottaminen

Uusi vuosi tuo tullessaan hallituksen budjetissa sopimat leikkaukset. Uusiakin on jo lupailtu ainakin valtiovarainministeri Orpon[1] toimesta, vaikka pääministeri Sipilä asian kieltääkin[2]. Joka tapauksessa kevään kehitysriihi on päätetty kätevästi siirtää kunnallisvaalien yli, ettei se pääse vahingossa luomaan kansalaisille todellista kuvaa maailman menosta.[3] Leikkaukset eivät tietenkään tule kasvattamaan taloutta tippaakaan, ja esimerkiksi Kreikassa Euroopan Unionin pakottamat ja nimellisesti talouden korjaamiseen tähdänneet kuristukset ovat johtaneet talouden supistumiseen 30 %:lla[4] (edes toisessa maailmansodassa eivät saksalaiset saaneet siellä tällaista aikaan) ja itse asiassa talouden kasvu on kaikkialla ollut heikointa ankarimman kuristuksen maissa.[5]

Suurin osa päättäjistä ja toimeenpanijoista epäilemättä tietääkin, etteivät leikkaukset johda pääosalle kansalaisista muuta kuin uusiin kyyneliin ja tekevät niitä erinäisistä syistä tästä huolimatta, mutta on myös mielenkiintoista/surullista välillä seurata, kuinka ainakin jotkut asioista vastuussa olevat henkilöt tuntuvat vain olevan täysin pihalla edes talouden yksinkertaisimmista periaatteista ja yksinkertaisesti toistelevat Elinkeinoelämän Keskusliiton heille opettamia puheenparsia. Noin 40 000-50 000 opiskelijaa putoaa tänä vuonna asumistuen ulkopuolelle (eli menettävät siis entisen 200e asumislisän) hallituksen päätösten seurauksena, minkä lisäksi opintoraha pienenee 90e kuukaudessa. Tähän liittyen Kelan vastaava suunnittelija Ilpo Lahtinen toteaa että ”Valtion velat päätyvät … lopulta nuorten maksettaviksi, joten opiskelijoiden pitäisi ymmärtää, ettei maan velkaantuminen koidu heidän hyödykseen.”[6] Ylen toimittaja Päivi Meritähti komppaa ilmeisesti omalla näkemyksellään: ”Yhteisen hyvän ajatteleminen ei silti ole helppoa, kun oma elämä vaikuttaa epävarmalta.”

Mahdollisesti, mutta se näyttää olevan vielä vaikeampaa silloin kun elämä vaikuttaa takuuvarmalta yltäkylläisyydessään. Tai ainakin muuten on vaikea perustella hallituksen verohelpotuksia varakkaille, vähäistä kiinnostusta harmaan talouden tutkintaan tai esimerkiksi satojen miljoonien eurojen tehottomia tukiaisia vakavaraisille suuryrityksille.[7] Rahaa ei ole, mutta kyllä sitä aina sen verran sohvan raosta löytyy, että voidaan jo nyt hyvin toimeentuleville vähintään muutama sata miljoonaa lohkaista. Samaan aikaan heikkotuloisilta opiskelijoilta siis leikataan lisää, samoin kuten työttömiltä, joita myös piiskataan entistä ahkerammin pakkotöihin. Sillä ei ole väliä, että esimerkiksi palkattomat työkokeilut johtavat vain ani harvoin varsinaisiin työsopimuksiin (noin 12 %:ssa tapauksista aikaisemmissa kokeiluissa).[8] Tieverkko yksityistetään ja terveyspalvelut yksityistetään, koska yksityistäminen on ideologisesti oikea ratkaisu jokaiseen ongelmaan ja sen lupaavia lopputuloksia nähdään jo toteutetussa sähköverkon yksityistämisessä, kun monopoliasemassa toimiva yksityinen Caruna Oy päätti nostaa hintojaan yli 20 %,[9] vaikka pääministeri Katainen oli kovasti väittänyt, että hinnat eivät nouse yksityistämisestä[10].

Ja mitä tulee Lahtisen käsitykseen siitä, että valtionvelat kaatuvat nuorison niskoille, niin sehän taas puhtaasti riippuu harjoitetusta politiikasta. Näiden kommenttien taustalla tuntuu aina olevan erikoinen olettamus siitä, että jos valtio käyttää rahaa johonkin (paitsi verohelpotuksiin varakkaille), niin se käytännössä kaataa sitä viemäriin. En voi pakottaa Lahtista tai hänen tietämyksellään varustettuja poliitikkoja perehtymään edes taloudellisen toiminnan alkeisiin tai asiaan liittyviin tilastoihin, mutta olisi hienoa, jos he ymmärtäisivät edes peruskoulutason logiikkaa. Niille, jotka ovat jo tälle tasolle päässeet, tässä esimerkiksi yksi mielenkiintoinen fakta: Euroopan Keskuspankin ohjauskorko on jo vuoden päivät ollut miinusmerkkinen[11] ja mitä ilmeisimmin jatkaa laskuaan hamaan tulevaisuuteen. Mitä tämä siis tarkoittaa käytännössä, on että valtionvelalla tehtyjen sijoitusten täytyy olla erityisen huonoja, etteivät ne maksaisi itseään takaisin, koska korot tulevat pysymään ennätysmatalalla vielä pitkään. Toki on kuitenkin reiluuden nimissä myönnettävä, että verohelpotukset miljonääreille osuvat tähän nimenomaiseen kategoriaan huonoista sijoituksista.

Samoin niille, jotka ovat huolissaan valtion budjetin tasapainottamisesta, (tämä hallitus on nimellisesti, mutta käytännössä ei) niin tässä yksi hullu ehdotus: muutetaan pääomatuloverotus oikeasti progressiiviseksi, eli vähemmän veroa pienemmille summille ja enemmän suurille. Tällä hetkellä pääomatuloverotuksessa on vain kaksi astetta, 30 % ja 34 %,[12] mikä käytännössä tarkoittaa suuromistajien suosimista lähes kaikkien muiden kustannuksella, koska esimerkiksi siis 31 000 euron osingosta maksetaan sama veroprosentti kuin miljoonan euron osingosta tai toisaalta tuhannen euron osingosta maksetaan saman verran kuin 29 000 euron osingosta (prosenttien raja on siis 30 000e). Pääomatuloverotuksen kiristämisessä on kuitenkin se ongelma, että se voi aiheuttaa pääomapakoa, mutta Suomen pääomatuloverotus on itse asiassa tuntuvasti EU:n keskiarvoa alempana (suhteellisesti laskettuna noin 30 % alempana) ja sen siirtäminen turvallisesti tähän keskiarvoon toisi valtiolle 5,5 miljardia euroa lisätuloja, eli käytännössä poistaisi budjetin alijäämän.[13] Jos haluamme kuitenkin olla mahdollisimman varovaisia, niin laitetaan riita puoliksi ja nostetaan näitä verotuloja vain 2-3 miljardia, mikä olisi jo itsessään huomattava askel oikeaan suuntaan. Tietenkin pääministeri Sipilä on jo torpannut minkäänlaisen pääomatuloveron korotuksen[14] ja itse asiassa kysymys on lopulta varsin akateeminen. Vaikka siis pääomatuloverotuksen progressio olisi kansalaisten ehdottoman enemmistön kannalta varsin hyödyllinen muutos, niin pienen ja varakkaan eliitin näkökulmasta se olisi haitallinen. Mikä tahansa aloite, joka täyttää nämä kaksi ehtoa omaa toteutumistodennäköisyyden, joka pyörii lähellä nollaa prosenttia. Tervetuloa markkinademokratiaan.



[1] http://www.talouselama.fi/uutiset/orpo-hs-ssa-kevaalla-saatetaan-leikata-1-2-miljardia-lisaa-olen-hemmetin-huolissani-suomen-taloudesta-6602642
[2] http://yle.fi/uutiset/3-9318677
[3] http://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/paakirjoitukset/hallitus-siirtamassa-kiistansa-vaalien-yli/
[4] http://www.huffingtonpost.com/2015/06/30/greek-austerity-toll_n_7696650.html
[5] http://www.marketwatch.com/story/greece-is-proof-austerity-doesnt-work-2015-07-14
[6] http://yle.fi/uutiset/3-9377682
[7] http://vatt.fi/artikkeli/-/asset_publisher/suomi-tukee-energiasyoppoja-suuryrityksia-sadoilla-miljoonilla-turhaan
[8] http://yle.fi/uutiset/3-9062138
[9] http://www.hs.fi/talous/art-2000002887644.html
[10] http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/nain-katainen-sanoi-sahkonsiirron-hinnasta-paaministerina-ja-nain-nyt/5723114
[11] http://www.suomenpankki.fi/fi/tilastot/korot/Pages/tilastot_markkina-_ja_hallinnolliset_korot_euribor_ekpohj_kk_chrt_fi.aspx
[12] http://vm.fi/verotus/henkiloverotus/paaomatulojen-verotus
[13] http://tietotrenditblogi.stat.fi/paaomaverojen-osuus-on-suomessa-eu-keskiarvoa-pienempi/
[14] http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Sipil%C3%A4-ei-l%C3%A4mpene-p%C3%A4%C3%A4omatuloverotuksen-nostolle/819521