Talouskuri ja sen toimivuus

Suomen taloudella menee ainakin bruttokansantuotteella mitattuna paremmin kuin vuosiin. Suomen Pankki hinasi kesäkuussa kasvuennusteen vuodelle 2017 2,1 %:in ja Valtiovarainministeriö nokitti hieman myöhemmin nostamalla omaa ennustettaan 2,4 %:in samalla kun Tilastokeskus puolestaan korjasi vuoden 2016 laskelmaansa tapahtuneelle kasvulle 1,4 %:sta 1,9 %:in. Ennusteiden keskiarvot tuleville vuosille (2018 ennuste 1,67 %, 2019 ennuste 1,27 %) näyttävät taas jo selkeäasti heikommilta, mutta kuitenkin toki paremmilta kuin nolla- tai miinusmerkkiset luvut vuosilta 2012-2015.[1] Tämä oletettavasti todistaa, että sekä tämän että edellisen hallituksen harjoittama leikkaus- ja sopeutuspolitiikka oli sittenkin järkevämpi ratkaisu kuin esimerkiksi talouden elvyttäminen.

No, tarkastellaanpa asiaa ensin ihan leikkaajien omien lukujen ja logiikan valossa. Talousteoreettisesti Suomen leikkauspolitiikka nojaa ns. yleisen tasapainon malleihin, mikä yksinkertaistaen tässä tapauksessa tarkoittaa käytännön puolella sitä, että Valtionvarainministeriössä tai Suomen Pankissa syötetään toimintaskenaarioita asialle omistettuun tietokonejärjestelmään, joka ennaltaohjelmoitujen matemaattisten kaavojen pohjalta laskee kuinka erilaiset muutokset vaikuttavat pitkällä aikavälillä talouteen. Suomen Pankin käyttämä yleisen tasapainon mallia pyörittävä tietokonejärjestelmä on nimeltään Aino ja Valtiovarainministeriön vastaava Kooma, joista jälkimmäisestä Helsingin Sanomat itse asiassa julkaisi kohtuullisen hyvän artikkelin viime vuoden lopulla.[2] Kuten artikkelissa esitettyjen käyrien valossa näkyy, niin Kooma todellakin näyttää ennustavan leikkausten johtavan esimerkiksi BKT:ssa prosentuaalisesti nopeimpaan kasvuun jo vuosien 2021-2022 tienoilla:

Jostain syystä Helsingin Sanomat ei kuitenkaan julkaissut käyrää, joka kertoo eri vaihtoehtojen suhteesta bruttokansantuotteeseen kokonaisuudessaan (ei siis pelkästään prosentuaaliseen kasvuun), joten laitetaanpa se tähän:

Lähde[3]

Kuten näkyy, niin leikkauspolitiikka lyö aloituksessa sellaisen lommon bruttokansantuotteeseen, että suhteessa BKT:n kokonaisuuteen, sitä toimittamalla ei ole elvytystä saatu kiinni edes 2020-luvun lopussa, vaan käyrät leikkaavat itse asiassa vasta vuonna 2034. En ota kantaa siihen, miksi Helsingin Sanomat ei tätä erittäin olennaista kaaviota jutussaan tuonut ilmi, mutta kaikille lienee selvää, miksi poliitikot ja leikkauspolitiikan muut äänitorvet eivät sitä näytä: yksikään selväjärkinen ei kuvittele, ettei globaalissa taloudessa tapahtuisi uutta shokkia ennen vuotta 2034, eli siis sellaista shokkia, joka heittää Kooman pitkän ajan ennustukset taas romukoppaan. Näin siis erityisesti nykyjärjestelmässä, jossa sääntelyn purkamisen aloittamisen jälkeen 1970-80 luvuilla talousromahduksia on tapahtunut kerran noin 10-15 vuodessa.

Leikkauspolitiikka ei siis näytä erityisen toimivalta edes sen omien olettamusten valossa. Koska osa olettamuksista on kuitenkin äärimmäisen kyseenalaisia, niin tarkastellaanpa seuraavaksi hieman niitä. Eräs olennaisimmista on yleisen tasapainon mallien suosima ricardolainen ekvivalenssi, joka normaalin talousjargonin mukaisesti kuulostaa hienommalta kuin mitä on. Ricardolaisen ekvivalenssin mukaan elvytys ei toimi, koska jos valtio yrittää lisätä kysyntää kasvattamalla omaa kulutustaan, niin kuluttajat puolestaan vähentävät omaa kulutustaan vastaavasti, koska he ennakoivat valtion menojen kasvun johtavan verotuksen nousuun tulevaisuudessa. Mitä tämä suomeksi sanottuna tarkoittaa, on että esimerkiksi tehdessään päätöstä uuden auton ostamisesta kansalaista ei kiinnosta niinkään se onko hänellä työpaikkaa ensi viikolla (joka saattaa lähteä alta leikkausten, laman ja alhaisen kysynnän seurauksena), vaan se mikä on valtion budjetin alijäämä ja mahdollinen veroprosentti kymmenen vuoden päästä. Tietenkin tämä on täysin pähkähullu oletus ihmisten käyttäytymisestä, eikä sille ole mitään empiiristä perustaa, mutta tämä ei estä sitä olemasta yksi olennaisia teorettisia lähtökohtia, joilla vallitsevia talouslinjauksia perustellaan.

Yleisen tasapainon mallien ongelmat liittyvätkin usein kyseenalaisiin oletuksiin ihmisten käyttäytymisestä ja ominaisuuksista (esim. kaikki toimijat markkinoilla ovat yhtä hyvin informoituja, toimijat markkinoilla tekevät päätöksiä rationaalisesti, eivät irrationaalisen laumakäyttäytymisen mukana, jne.), mutta Koomaan ja Ainoon on mahdollisesti suomalaisena erikoisuutena jätetty mukaan ylimääräisiä epäkohtia, joita ei siellä tarvitsisi olla. Kuten Aalto-yliopiston taloustieteen professori Pertti Haaparanta toteaa Koomasta ja Ainosta Helsingin Sanomien artikkelissa: "Nollakorkoympäristöä ja hystereesiä ei huomioida mitenkään" (hystereesi tarkoittaa tilapäishäiriön muuttumista pysyväksi, eli esim. leikkauksista johtuvan pitkittyvän työttömyyden seurauksena paluu työelämään muuttuu koko ajan vaikeammaksi). Näin ollen on kohtuullista odottaa, että BKT:en kohdistuvan suoran haukkauksen lisäksi leikkauspolitiikka ei todennäköisesti tuo lupaamiaan kasvulukuja tulevaisuudessa, koska esim. hystereesin vaikutuksia ei siis ole mallinnettu käytettyihin ennustusvälineisiin. Toisaalta elvytys politiikan kustannukset puolestaan on yliarviotu, sillä nollakorkoympäristöä ei ole huomioitu. Yleisen tasapainon malleihin nojaavat tietokoneohjelmat voivat matemaattisuudessaan näyttää kovin objektiivisilta, mutta jos niiden laskukaavoihin on ohjelmoitu perättömiä oletuksia ja toisaalta jätetty ohjelmoimatta olennaisia muuttujia, on vaikea nähdä kuinka Kooma tai Aino pystyisivät tuottamaan edes potentiaalisesti luotettavaa tietoa nykymuodossaan. Melkein heräisi epäilys, että halutut tulokset on itse asiassa asetettu ensin ja sen perusteella sitten ohjelmoitu sopivat muuttujat, jotka näitä tuloksia tuottavat. Melkein.

Todettakoon loppuun vielä, että leikkausten ja sopeutuksen aiheuttama lovi BKT:en ei ole hypoteesi, vaan nähtävissä empiirisessä aineistossa. Euro-alueella harjoitettiin pääasiassa elvyttävää talouspolitiikkaa lyhyesti vuosien 2008-2010 välillä, mikä pätee myös Suomeen, kun Vanhasen II hallitus teki suunnitelluista verokevennyksistä pysyviä muuttaen ne talouden alamäessä elvytykseksi. Vuoden 2010 jälkeen sekä Euro-alue että Suomi sen mukana lopettivat elvytyksen siirtyen puolestaan kiristävään talouspolitiikkaan, minkä seuraukset Suomen kohdalla näkyvät alla olevasta kuviosta (Euro-alueen oma kuvio on vastaavanlainen):

Lähde[4]

Kuten näkyy, elvytyksen seurauksena kasvu lähti hyvin nopeasti käyntiin 2007-2008 romahduksen jäljiltä, mutta kiristyspolitiikan vaikutuksesta sittemmin taantui vähintään yhtä nopeasti vuoden 2011 jälkeen. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä, on että harjoitettu politiikka on maksanut Suomen valtiolle ja sen kansalaisille miljardeja euroja menetetyn kasvun kautta. Ehkä mielenkiintoisinta on kuitenkin seurata kuinka puolueet ja henkilöt, jotka ovat ajaneet näitä linjauksia pystyvät edelleen esittämään varsin onnistuneesti itseään vastuullisina talouden pitäjinä. Uusiosanaston maailmassa miljardien viskominen viemäriin on siis kääntynyt vastuullisuudeksi.

---

[1] http://www.is.fi/yritykset/talouden-tunnusluvut/
[2] http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000004875641.html
[3] https://www.uutistamo.fi/leikkauspolitiikka-kantaa-hedelmaa-ehka-jo-vuonna-2034/
[4] http://www.findikaattori.fi/en/3

Rahan puute ja budjetin tasapainottaminen

Uusi vuosi tuo tullessaan hallituksen budjetissa sopimat leikkaukset. Uusiakin on jo lupailtu ainakin valtiovarainministeri Orpon[1] toimesta, vaikka pääministeri Sipilä asian kieltääkin[2]. Joka tapauksessa kevään kehitysriihi on päätetty kätevästi siirtää kunnallisvaalien yli, ettei se pääse vahingossa luomaan kansalaisille todellista kuvaa maailman menosta.[3] Leikkaukset eivät tietenkään tule kasvattamaan taloutta tippaakaan, ja esimerkiksi Kreikassa Euroopan Unionin pakottamat ja nimellisesti talouden korjaamiseen tähdänneet kuristukset ovat johtaneet talouden supistumiseen 30 %:lla[4] (edes toisessa maailmansodassa eivät saksalaiset saaneet siellä tällaista aikaan) ja itse asiassa talouden kasvu on kaikkialla ollut heikointa ankarimman kuristuksen maissa.[5]

Suurin osa päättäjistä ja toimeenpanijoista epäilemättä tietääkin, etteivät leikkaukset johda pääosalle kansalaisista muuta kuin uusiin kyyneliin ja tekevät niitä erinäisistä syistä tästä huolimatta, mutta on myös mielenkiintoista/surullista välillä seurata, kuinka ainakin jotkut asioista vastuussa olevat henkilöt tuntuvat vain olevan täysin pihalla edes talouden yksinkertaisimmista periaatteista ja yksinkertaisesti toistelevat Elinkeinoelämän Keskusliiton heille opettamia puheenparsia. Noin 40 000-50 000 opiskelijaa putoaa tänä vuonna asumistuen ulkopuolelle (eli menettävät siis entisen 200e asumislisän) hallituksen päätösten seurauksena, minkä lisäksi opintoraha pienenee 90e kuukaudessa. Tähän liittyen Kelan vastaava suunnittelija Ilpo Lahtinen toteaa että ”Valtion velat päätyvät … lopulta nuorten maksettaviksi, joten opiskelijoiden pitäisi ymmärtää, ettei maan velkaantuminen koidu heidän hyödykseen.”[6] Ylen toimittaja Päivi Meritähti komppaa ilmeisesti omalla näkemyksellään: ”Yhteisen hyvän ajatteleminen ei silti ole helppoa, kun oma elämä vaikuttaa epävarmalta.”

Mahdollisesti, mutta se näyttää olevan vielä vaikeampaa silloin kun elämä vaikuttaa takuuvarmalta yltäkylläisyydessään. Tai ainakin muuten on vaikea perustella hallituksen verohelpotuksia varakkaille, vähäistä kiinnostusta harmaan talouden tutkintaan tai esimerkiksi satojen miljoonien eurojen tehottomia tukiaisia vakavaraisille suuryrityksille.[7] Rahaa ei ole, mutta kyllä sitä aina sen verran sohvan raosta löytyy, että voidaan jo nyt hyvin toimeentuleville vähintään muutama sata miljoonaa lohkaista. Samaan aikaan heikkotuloisilta opiskelijoilta siis leikataan lisää, samoin kuten työttömiltä, joita myös piiskataan entistä ahkerammin pakkotöihin. Sillä ei ole väliä, että esimerkiksi palkattomat työkokeilut johtavat vain ani harvoin varsinaisiin työsopimuksiin (noin 12 %:ssa tapauksista aikaisemmissa kokeiluissa).[8] Tieverkko yksityistetään ja terveyspalvelut yksityistetään, koska yksityistäminen on ideologisesti oikea ratkaisu jokaiseen ongelmaan ja sen lupaavia lopputuloksia nähdään jo toteutetussa sähköverkon yksityistämisessä, kun monopoliasemassa toimiva yksityinen Caruna Oy päätti nostaa hintojaan yli 20 %,[9] vaikka pääministeri Katainen oli kovasti väittänyt, että hinnat eivät nouse yksityistämisestä[10].

Ja mitä tulee Lahtisen käsitykseen siitä, että valtionvelat kaatuvat nuorison niskoille, niin sehän taas puhtaasti riippuu harjoitetusta politiikasta. Näiden kommenttien taustalla tuntuu aina olevan erikoinen olettamus siitä, että jos valtio käyttää rahaa johonkin (paitsi verohelpotuksiin varakkaille), niin se käytännössä kaataa sitä viemäriin. En voi pakottaa Lahtista tai hänen tietämyksellään varustettuja poliitikkoja perehtymään edes taloudellisen toiminnan alkeisiin tai asiaan liittyviin tilastoihin, mutta olisi hienoa, jos he ymmärtäisivät edes peruskoulutason logiikkaa. Niille, jotka ovat jo tälle tasolle päässeet, tässä esimerkiksi yksi mielenkiintoinen fakta: Euroopan Keskuspankin ohjauskorko on jo vuoden päivät ollut miinusmerkkinen[11] ja mitä ilmeisimmin jatkaa laskuaan hamaan tulevaisuuteen. Mitä tämä siis tarkoittaa käytännössä, on että valtionvelalla tehtyjen sijoitusten täytyy olla erityisen huonoja, etteivät ne maksaisi itseään takaisin, koska korot tulevat pysymään ennätysmatalalla vielä pitkään. Toki on kuitenkin reiluuden nimissä myönnettävä, että verohelpotukset miljonääreille osuvat tähän nimenomaiseen kategoriaan huonoista sijoituksista.

Samoin niille, jotka ovat huolissaan valtion budjetin tasapainottamisesta, (tämä hallitus on nimellisesti, mutta käytännössä ei) niin tässä yksi hullu ehdotus: muutetaan pääomatuloverotus oikeasti progressiiviseksi, eli vähemmän veroa pienemmille summille ja enemmän suurille. Tällä hetkellä pääomatuloverotuksessa on vain kaksi astetta, 30 % ja 34 %,[12] mikä käytännössä tarkoittaa suuromistajien suosimista lähes kaikkien muiden kustannuksella, koska esimerkiksi siis 31 000 euron osingosta maksetaan sama veroprosentti kuin miljoonan euron osingosta tai toisaalta tuhannen euron osingosta maksetaan saman verran kuin 29 000 euron osingosta (prosenttien raja on siis 30 000e). Pääomatuloverotuksen kiristämisessä on kuitenkin se ongelma, että se voi aiheuttaa pääomapakoa, mutta Suomen pääomatuloverotus on itse asiassa tuntuvasti EU:n keskiarvoa alempana (suhteellisesti laskettuna noin 30 % alempana) ja sen siirtäminen turvallisesti tähän keskiarvoon toisi valtiolle 5,5 miljardia euroa lisätuloja, eli käytännössä poistaisi budjetin alijäämän.[13] Jos haluamme kuitenkin olla mahdollisimman varovaisia, niin laitetaan riita puoliksi ja nostetaan näitä verotuloja vain 2-3 miljardia, mikä olisi jo itsessään huomattava askel oikeaan suuntaan. Tietenkin pääministeri Sipilä on jo torpannut minkäänlaisen pääomatuloveron korotuksen[14] ja itse asiassa kysymys on lopulta varsin akateeminen. Vaikka siis pääomatuloverotuksen progressio olisi kansalaisten ehdottoman enemmistön kannalta varsin hyödyllinen muutos, niin pienen ja varakkaan eliitin näkökulmasta se olisi haitallinen. Mikä tahansa aloite, joka täyttää nämä kaksi ehtoa omaa toteutumistodennäköisyyden, joka pyörii lähellä nollaa prosenttia. Tervetuloa markkinademokratiaan.

---

[1] http://www.talouselama.fi/uutiset/orpo-hs-ssa-kevaalla-saatetaan-leikata-1-2-miljardia-lisaa-olen-hemmetin-huolissani-suomen-taloudesta-6602642

[2] http://yle.fi/uutiset/3-9318677

[3] http://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/paakirjoitukset/hallitus-siirtamassa-kiistansa-vaalien-yli/

[4] http://www.huffingtonpost.com/2015/06/30/greek-austerity-toll_n_7696650.html

[5] http://www.marketwatch.com/story/greece-is-proof-austerity-doesnt-work-2015-07-14

[6] http://yle.fi/uutiset/3-9377682

[7] http://vatt.fi/artikkeli/-/asset_publisher/suomi-tukee-energiasyoppoja-suuryrityksia-sadoilla-miljoonilla-turhaan

[8] http://yle.fi/uutiset/3-9062138

[9] http://www.hs.fi/talous/art-2000002887644.html

[10] http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/nain-katainen-sanoi-sahkonsiirron-hinnasta-paaministerina-ja-nain-nyt/5723114

[11] http://www.suomenpankki.fi/fi/tilastot/korot/Pages/tilastot_markkina-_ja_hallinnolliset_korot_euribor_ekpohj_kk_chrt_fi.aspx

[12] http://vm.fi/verotus/henkiloverotus/paaomatulojen-verotus

[13] http://tietotrenditblogi.stat.fi/paaomaverojen-osuus-on-suomessa-eu-keskiarvoa-pienempi/

[14] http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Sipil%C3%A4-ei-l%C3%A4mpene-p%C3%A4%C3%A4omatuloverotuksen-nostolle/819521