Keskuskauppakamari kertoo varakkaiden tarvitsevan lisää suojelua kilpailulta

Kokoomuksen, Keskustan ja Perussuomalaisten puheenjohtajat keskustelivat Suomen kilpailukyvyn keinovalikoimasta Keskuskauppakamarin Kilpailukyvyn avaimet 2020-luvulla -ohjelman julkaisun yhteydessä. Kuten odottaa saattaa kauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi penäsi ”kovia toimenpiteitä” sekä luopumista ”menneistä rakenteista ja saavutetuista eduista”, jotta suunta saadaan käännettyä. Onko suuntaa tarkoitus vääntää parempaan vain huonompaan ja kenen kannalta jäi epäselväksi, mutta poliitikkojen puolelta Petteri Orpo kerkesi Iltasanomien mukaan jo ainakin tyrmäämään hallituksen työllisyystoimet todeten niiden olevan itse asiassa haitallisia: ”Älkää hyvänen aika enää tehkö niitä toimia.” Tämä on sikäli mielenkiintoista, että kun edellisessä hallituksessa Kokoomuksen ja kumppaneiden säätämä aktiivimalli taannoin päätettiin äänestyksessä lähettää aktivoimaan ihmisiä tuonpuoleiseen, ei sen onnistumisten laulajia enää juuri löytynyt (vaikka Kokoomus ja Kristillisdemokraatit sen säilyttämisen puolesta vielä äänestivätkin). Tämä on sikäli ymmärrettävää, että vaikka aktiivimallille löytyikin positiivisia vaikutuksia simulaatiomalleista, varsinaisista empiirisistä tuloksista niitä ei sitten enää löytynytkään niin TEM:n kuin Kelankaan toimesta. Sama vaivaa esimerkiksi Kokoomuksen uusien työllistämistoimien lippulaivaehdotusta, eli ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastusta (mitä Keskuskauppakamari myös suosittelee). Logiikka on siis, että työttömyysturvaa leikataan lopusta ja kasvatetaan alusta, mikä oletetusti saa ihmiset hakeutumaan hanakammin töihin tukien leikkauksen pelossa. Ongelma jälleen on, ettei oletus vastaa empiiristä maailmaa ja esim. ruotsalaiset löytävät aineistollaan (Kolsrud, Landais, Nilsson & Spinnewijn 2017) nimenomaisesti päinvastaisen korrelaation – tämä malli hidastaa työllistymistä työttömyyskauden alussa koska tuki on suurempi ja toisaalta tekee haittaa työttömille silloin kun apua eniten tarvittaisiin eli työttömyyden pitkittyessä. Näiden meriittien pohjalta Orpon mahdollisesti kannattaisi kuunnella omaa neuvoaan.

Jos haluaa lukea todella sekavaa tekstiä, joutuu kuitenkin tutustumaan itse Keskuskauppakamarin ukaasiin kilpailukyvystä. Lähes joka sivulta löytyy jotain, mikä on täysin pähkähullua, mutta oma suosikkini on ehdotus 2000e/vuosi lukukausimaksujen tuomisesta kaikkiin korkeakouluihin. Näin siksi, että tämän ehdotuksen ainoa mahdollinen pointti on antaa varakkaampien perheiden lapsille kilpailuetu työelämässä vaikeuttamalla köyhien perheiden lasten hakeutumista korkeakouluihin ja meriittipohjaisen nousun vaikeuttaminen rikkaiden suojelemiseksi kilpailulta on haitallista kaikille paitsi hilpeän oligarkian ystäville. Lähes samalla tasolla on ehdotus patenttien ja tuotemerkkien suojan vahvistamisesta tuomioistuinkäytännössä. Patentit ja tuotemerkit ovat valtion myöntämiä ja takaamia yksityisiä monopoleja, joiden nimenomainen pointti on suojella niiden haltijaa kilpailulta vapailla markkinoilla. Suurimman osan patenteista ja tuotemerkeistä omistavat maailman suurimmat yritykset, joiden omistus puolestaan on maailman rikkaimpien ihmisten käsissä – tämän ehdotuksen tarkoitus on siis vahvistaa maailman rikkaimpien ihmisten valtion helmoissa nauttimaa protektionismia. Onneksi Iltasanomat sentään tuttuun selväjärkiseen tapaansa otsikoi näistä kilpailua heikentävistä ideoista toteamalla että ”Keskuskauppakamari esitteli rohkeita kilpailukykyideoita”. Eli normipäivä julkisessa keskustelussa. Toisaalta kauppakamarin ohjelmasta kyllä itse asiassa saa ihan loogisen kokonaisuuden, mutta tämän saavuttamiseksi pitää ruksia kannesta yli vanha nimi ”Kilpailukyvyn avaimet 2020-luvulla” ja laittaa tilalle sisältöä varsinaisesti kuvaava titteli: ”Lisää rahaa rikkaille, vähemmän kaikille muille”.

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006343296.html

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/keskuskauppakamari-loysataan-verotusta-viinit-kauppoihin-tuplataan-tyo-ja-koulutusperainen-maahanmuutto-olemme-elaneet-pysahtyneisyyden-aikaa/2e9125b8-0f0a-4884-ad94-3536ac668c29

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_80+2019+11.aspx

https://www.kokoomus.fi/keskustelunavaus-kohti-60-000-uutta-tyopaikkaa/

https://kauppakamari.fi/wp-content/uploads/2019/12/kilpailukyvyn-avaimet.pdf

https://tem.fi/artikkeli/-/asset_publisher/aktiivimallin-vaikutuksia-arvioiva-loppuraportti-on-julkaistu

https://tutkimusblogi.kela.fi/arkisto/4938?fbclid=IwAR0IOobm7deGfxDTgQfCNhdJNm_325EIsnXNNbMHFCWfTnXMO9oWCtX20I0

http://personal.lse.ac.uk/spinnewi/dynamicUI.pdf

Suomen työmarkkinasääntely Pohjoismaiden toiseksi keveintä

Välillä sitä kerkeää tuudittautumaan ajatukseen, että julkisuudessa asioita kommentoivat tietävät mistä puhuvat. Onneksi on Keskuskauppakamarin Juho Romakkaniemi, joka ystävällisesti mätkii tällaiset ajatukset liian sinisilmäisten päästä ulos. Hän selittää Suomen muita Pohjoismaita heikompaa työllisyyskehitystä toteamalla että ”Syynä ovat kankeammat työmarkkinat ja palkanmuodostus sekä huonommin aktivoiva työttömyys- ja sosiaaliturvajärjestelmämme. Nämä pitää muuttaa - tai luopua pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta.” Tämä siis summauksena Työ- ja elinkeinoministeriön taannoisesta raportista. Otetaanpa lainaus raportista itsestään: ”Kokonaisuutena Suomen työsuhdeturvasääntely on Pohjoismaiden toiseksi keveintä. Vertailu toisiin Pohjoismaihin ei anna tukea Suomen yksilöllisten irtisanomisten tiukasta sääntelystä. Suomen sääntely on myös erilaisten työsuhteiden osalta varsin tasapainoista.” Tiedän, että tämän lukemiseksi joutui menemään aina sivulle 18 asti, mutta kyllä asia tiivistettynä löytyi jo sivulta 2, joten laiskemmankin olisi pitänyt jaksaa. Joka tapauksessa kuinka tästä sai pääteltyä Suomen työmarkkinoiden olevan kankeat, on mysteeri.

Itse asiassa koko premissi heikommasta työllisyyskehityksestä on hieman kyseenalainen, sillä jos tarkastellaan kokoaikatyöksi muutettua työllisyysastetta, Tanska jääkin jo Suomen taakse ja Norja on samalla tasolla – tästä näkökulmasta Suomen ”ongelma” on siis liian vähäinen osa-aikatyön tekeminen, mihin TEM:n raportti viittaakin. Mielenkiintoisesti TEM, Verkkouutiset tai Romakkaniemi eivät kuitenkaan viittaa muiden Pohjoismaiden selvästi suurempiin julkisen sektorin työntekijöiden osuuksiin kokonaistyöllisyydestä (Norjassa yli 30%, Ruotsissa ja Tanskassa 28%, mutta Suomessa vain 25%). Jostain syystä tämä ei ole ikinä herättänyt erityistä kiinnostusta juuri kenessäkään, vaikka sen relevanssia on vaikea kiistää.

Mainittakoon vielä, että toteamukset tyyliin ”on tehtävä X tai hyvinvointivaltio kaatuu” ovat yleensä varoitusmerkki siitä, että seuraavaksi joutuu kuulemaan jotain pöhköä. Näin siksi, että X on useimmiten jokin uusklassisen tarjontapuolen ehdotus, mikä ohjaa hyvinvointivaltiosta päinvastaiseen suuntaan. Tämä ei ole minun mielipiteeni, vaan johtuu tarjontapuolen luonteesta – tarjontapuolen reformeilla on tarkoitus heikentää työntekijöiden neuvotteluvoimaa, jotteivat he voi palkkavaatimuksillaan aiheuttaa inflaatiota. Hyvinvointivointivaltion tarkoitus on puolestaan taata kaikille säällinen toimeentulo, mikä tarkoittaa mm. ettei mitä tahansa työtä tarvitse ottaa vastaan millä hinnalla tahansa. Nämä ovat ristiriitaiset periaatteet, minkä seurauksena tarjontapuolen opeilla ei voi pelastaa hyvinvointivaltiota. Sen sijaan niillä voi hyvin ajaa sen alas.

Kokoaikatyöksi muutettuna naisten työllisyysprosentti on Suomessa Tanskaa ja Norjaa korkeammalla.

Miestenkin kohdalla tämä on totta suhteessa Tanskaan ja vain hieman Norjan alapuolella.

Suomen julkisen sektorin työllisten osuus kokonaistyöllisyydestä on aina ollut ja on edelleen huomattavasti muita Pohjoismaita pienempi. Jostain syystä tämä koetaan erittäin epäseksikkääksi tavaksi selittää eroja työllisyysprosenteissa, vaikka se kiistatta on olennaisesti vaikuttava tekijä. 

https://www.verkkouutiset.fi/nama-pitaa-muuttaa-tai-luopua-hyvinvointivaltiosta/

http://www.labour.fi/ty/tyblogi/2019/02/04/muutama-asia-talouteen-liittyen-ohjeita-tulevalle-hallituskaudelle/

https://tem.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-327-442-6