Välillä sitä kerkeää tuudittautumaan ajatukseen, että
julkisuudessa asioita kommentoivat tietävät mistä puhuvat. Onneksi on Keskuskauppakamarin
Juho Romakkaniemi, joka ystävällisesti mätkii tällaiset ajatukset liian sinisilmäisten päästä ulos.
Hän selittää Suomen muita Pohjoismaita heikompaa työllisyyskehitystä toteamalla
että ”Syynä ovat kankeammat työmarkkinat ja palkanmuodostus sekä huonommin
aktivoiva työttömyys- ja sosiaaliturvajärjestelmämme. Nämä pitää muuttaa - tai luopua pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta.” Tämä siis summauksena
Työ- ja elinkeinoministeriön taannoisesta raportista. Otetaanpa lainaus raportista
itsestään: ”Kokonaisuutena Suomen työsuhdeturvasääntely on Pohjoismaiden
toiseksi keveintä. Vertailu toisiin Pohjoismaihin ei anna tukea Suomen
yksilöllisten irtisanomisten tiukasta sääntelystä. Suomen sääntely on myös
erilaisten työsuhteiden osalta varsin tasapainoista.” Tiedän, että tämän
lukemiseksi joutui menemään aina sivulle 18 asti, mutta kyllä asia tiivistettynä löytyi
jo sivulta 2, joten laiskemmankin olisi pitänyt jaksaa. Joka tapauksessa kuinka
tästä sai pääteltyä Suomen työmarkkinoiden olevan kankeat, on mysteeri.
Itse asiassa koko premissi heikommasta
työllisyyskehityksestä on hieman kyseenalainen, sillä jos tarkastellaan
kokoaikatyöksi muutettua työllisyysastetta, Tanska jääkin jo Suomen taakse ja
Norja on samalla tasolla – tästä näkökulmasta Suomen ”ongelma” on siis liian
vähäinen osa-aikatyön tekeminen, mihin TEM:n raportti viittaakin.
Mielenkiintoisesti TEM, Verkkouutiset tai Romakkaniemi eivät kuitenkaan viittaa
muiden Pohjoismaiden selvästi suurempiin julkisen sektorin työntekijöiden
osuuksiin kokonaistyöllisyydestä (Norjassa yli 30%, Ruotsissa ja Tanskassa 28%,
mutta Suomessa vain 25%). Jostain syystä tämä ei ole ikinä herättänyt erityistä
kiinnostusta juuri kenessäkään, vaikka sen relevanssia on vaikea kiistää.
Mainittakoon vielä, että toteamukset tyyliin ”on tehtävä X
tai hyvinvointivaltio kaatuu” ovat yleensä varoitusmerkki siitä, että
seuraavaksi joutuu kuulemaan jotain pöhköä. Näin siksi, että X on useimmiten jokin
uusklassisen tarjontapuolen ehdotus, mikä ohjaa hyvinvointivaltiosta
päinvastaiseen suuntaan. Tämä ei ole minun mielipiteeni, vaan johtuu
tarjontapuolen luonteesta – tarjontapuolen reformeilla on tarkoitus heikentää
työntekijöiden neuvotteluvoimaa, jotteivat he voi palkkavaatimuksillaan
aiheuttaa inflaatiota. Hyvinvointivointivaltion tarkoitus on puolestaan taata
kaikille säällinen toimeentulo, mikä tarkoittaa mm. ettei mitä tahansa työtä
tarvitse ottaa vastaan millä hinnalla tahansa. Nämä ovat ristiriitaiset
periaatteet, minkä seurauksena tarjontapuolen opeilla ei voi pelastaa
hyvinvointivaltiota. Sen sijaan niillä voi hyvin ajaa sen alas.
 |
| Kokoaikatyöksi muutettuna naisten työllisyysprosentti on Suomessa Tanskaa ja Norjaa korkeammalla. |
 |
| Miestenkin kohdalla tämä on totta suhteessa Tanskaan ja vain hieman Norjan alapuolella. |
 |
| Suomen julkisen sektorin työllisten osuus kokonaistyöllisyydestä on aina ollut ja on edelleen huomattavasti muita Pohjoismaita pienempi. Jostain syystä tämä koetaan erittäin epäseksikkääksi tavaksi selittää eroja työllisyysprosenteissa, vaikka se kiistatta on olennaisesti vaikuttava tekijä. |
https://tem.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-327-442-6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti