torstai 27. kesäkuuta 2019

Veivätkö työntappajarobotit kaikki työt?


Mediaan on ilmeisesti asetettu joku omituinen kiintiö työvoimapulaa valittelevista artikkeleista, joka sitten on kuukausittain yksinkertaisesti täytettävä. Samoin ajasta aikaan on pyöritettävä artikkeleita, joissa kerrotaan työntappajarobottien vieneen kaikki työpaikat. Suosikkejani ovat silti jutut, joissa molemmat skenaariot saadaan mahtumaan samaan artikkeliin. Manpower Groupin toimitusjohtaja Matti Kariola kertoo meille Ylellä ”että on paljonkin aloja, joilla on aitoa työvoimapulaa ja huutava tarve osaajille” ja toteaa samalla että ”työmarkkinoille vapautuu digitalisaation ja automaation takia henkilöitä, joiden osaamiselle ei ole enää niin paljon kysyntää”. Työpaikat siis loppuvat kesken (automaatiotarina) samaan aikaan kun työntekijät loppuvat kesken (työvoimapulatarina). Näiden skenaarioiden on mahdotonta olla totta samaan aikaan, mutta toisaalta molempien on mahdollista olla epätotta. Katsotaanpa ovatko työntappajarobotit saaneet tarpeeksi keppiä ja osallistuneet riittävän moneen käsipäivää-kurssiin viedäkseen muiden työt.

Kuinka paljon automaatio (digitalisaatio) syrjäyttää työvoimaa on mitattavissa. Näin siksi, että tämän prosessin seurauksena työnantajan/yrityksen tuottama arvonlisä pysyy yhtä suurena tai kasvaa samaan aikaan kun sen tekemiseen käytetty työvoiman määrä laskee, mikä puolestaan tarkoittaa tuottavuuden nousemista. Tämä on siis määritelmällinen kysymys (tuottavuus = BKT/työtunnit), minkä seurauksena automaation työvoimaa korvaava tahti näkyy tuottavuuskehityksen osana, jota kutsutaan kokonaistuottavuudeksi. Ongelma työntappajarobottitarinan kannalta on, että kokonaistuottavuuden keskiverto kehitys/vuosi 2008-2017 oli -0,6%, eli historiallisen heikkoa (1995-2007 vastaava luku oli 1,9%). Jos työntappajarobotit veivät kaikki työpaikat, ne eivät ilmeisesti siellä tee muuta kuin juovat kahvia ja lorvivat.

Tulevaisuutta on mahdoton ennustaa, mutta robotit eivät myöskään näytä lymyilevän ainakaan aivan kulman takana. Näin siksi, että jos yritykset aikoisivat toteuttaa massiivisia automatisaatio-ohjelmia, tämä näkyisi investointiasteessa, joka kuitenkin edelleen mataa 25%:ssa ja investointien osuus bkt:sta on itse asiassa ollut historiallisen matalalla. Todettakoon vielä, ettei minulla ole siis mitään Kariolan ehdottamia työntekijöiden koulutusohjelmia vastaan (päinvastoin), mutta työttömyyteen ym. ongelmiin ei ole syypää (kätevästi neutraaliksi koettu) teknologia, vaan hölmöt poliittiset päätökset kuten talouskuri. Ymmärrän että erityisesti näiden päätösten tekijät haluaisivat ihmisten ajattelevan toisin, mutta meillä muilla ei ole mitään järkeviä syitä tehdä niin.

Kokonaistuottavuuden kehitys on ollut historiallisen heikkoa.

Yritysten investointiasteessa ei näy suuntausta ylöspäin.

Investointien osuus BKT:sta ei myöskään tue työntappajarobottitarinaa.


http://www.stat.fi/til/ttut/2017/ttut_2017_2018-11-30_tie_001_fi.html

2 kommenttia:

  1. Totuushan on, että työmarkkinat muuttuvat digitalisaation/ automaation vuoksi. Kuten mainitset ihmisiltä lähtee työpaikkoja, mutta samalla syntyy uusia. En ihan ymmärrä, miten se ei voi olla mahdollista mielestäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sanonut etteikö tämä olisi mahdollista, vaan itse asiassa se on koko nykyisen talousjärjestelmän ydin. Näin siksi, että tuottavuuden kasvu on kepeästi olennaisin seikka bkt:n kasvattamisessa pitkällä aikavälillä ja jos haluaisi muuttaa tätä, niin sitten täytyisi vaihtaa koko talousjärjestelmää. Mitä sanoin, oli etteivät korkeita työttömyyslukuja ole aiheuttaneet koneet, vaan hölmö talouspolitiikka. Datan pohjalta tämä on itsestään selvyys – teknologian työvoimaa korvaava tahti on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana matalampana kuin minään vuosikymmenenä sitten toisen maailman sodan, mikä ei kuitenkaan ole estänyt huomattavasti matalampia työttömyyslukemia näinä vuosikymmeninä.

      Poista