"Väärin" äänestäjät

Euroopassa tapahtuu taas asioita, jotka tulivat (ei ehkä enää niin suurena) yllätyksenä norsunluutorneihin ja kartanoiden kamareihin. Italian kansanäänestyksessä kansa äänesti hallituksen linjaa vastaan ja jälleen raavitaan päätä, että kuinka tässä nyt näin pääsi käymään. Tällä kertaa selitykset tuntuvat olevan täysin hukassa, sillä vaikka Italian Pohjoisen Liitto (kannatus alle 15 %) on tyypillinen ulkomaalaisvihalla ratsastava puolue, niin paljon suurempi protestipuolue, Viiden Tähden Liike (kannatus noin 30 %) ei sitä ole, minkä seurauksena protestin syitä ei ole ainakaan täällä juuri vaivauduttu pohtimaan edes nimellisesti. Ilmeisesti jos asiaa ei voi laittaa helposti pelkästään rasismin piikkiin (se oli paljon helpompaa Brexitin ja erityisesti Donald Trumpin kohdalla), niin sen analysointi tuntuu olevan kovin vaikeaa kuplassa eläville, ellei jopa täysin turhaa – yksinkertaisempaa on syyttää äänestäjiä tyhmyydestä, tietämättömyydestä tai vaikka vain väärin äänestämisestä, kuten esimerkiksi Ilta-Sanomien Jukka Tennilä kolumnissaan ymmärtää tehdä.[1]

Tennilä kumppaneineen voi filosofoida siitä, kuinka valtiosääntöhienoudet eivät ole – kuten hän asian ilmaisee – ”tavallisen tossunkuluttajan” tajuttavissa, mutta poliittisen kuohunnan yleisen luonteen ymmärtäminen sekä täällä että Amerikassa edes pienen aivojumpan seurauksena ei ole kovin haastavaa: kyseessä on mitä voidaan kutsua ”yleistetyksi raivoksi”. Leikkauksista, palkkojen jäädytyksistä, työttömyydestä, jne. kärsivät ihmiset tietävät, että heitä viilataan linssiin, mutta eivät välttämättä pysty erityisen tarkasti osoittamaan tai artikuloimaan kenen toimesta. Tämä ei johdu tyhmyydestä, vaan usein pelkästään elämän realiteeteista, eli jos omaa esimerkiksi pari lasta ja tekee töitä 8h/päivä, niin aikaa ja energiaa ylimääräisiin asioihin jää kohtuullisen vähän. Kun tähän lisätään uutisten nimenomainen pirstalemainen luonne (ne ovat palasia sieltä täältä ja yleiskuvan saaminen vaatii paitsi ahkeraa seuraamista, niin myös usein kohtuullisesti taustatietoja) ja se että liian useat yhteenvetoanalyysit mediassa ovat lähinnä pähkähulluja (kuten Tennilän tapauksessa),[2] niin ei ole vaikea ymmärtää, miksi joidenkin kuva asioista voi olla ainakin osittain puutteellinen tai ristiriitainen.

Joka tapauksessa tilanne, jossa päähän potkimisen kokemus on täysin todellinen, mutta toisaalta valtaapitävien ryhmien ja instituutioiden taholta kiinnostusta rationaalisten syiden esittämiseen ei juuri ole, jättää oven auki häikäilemättömille opportunisteille, joiden ensimmäinen sormi osoittaa joka kerta samaan kohteeseen: niihin, jotka elävät pohjalla eivätkä pysty puolustautumaan kuten esimerkiksi työttömät, maahanmuuttajat, syrjäytyneet, jne. Opportunistien näkökulmasta tämä tietenkin on ymmärrettävää, sillä aina on kaikkein turvallisinta hyökätä niiden kimppuun, jotka eivät voi taistella vastaan. Usein tilanne antaa vielä mahdollisuuden paistatella teon urheudessa, koska vielä edes hitusen säädyllisyyttä omanneet ihmiset eivät aiemmin uskaltaneet käydä rohkeaan taistoon puolustuskyvyttömiä resupekkoja vastaan.

Vakaville ihmisille hyvä nyrkkisääntö on, että jos tuntuu siltä, että joku ryhmä sinua alempana yhteiskuntahierarkiassa on vihollisesi, niin on hyvin todennäköistä, että joku sinua ylempänä tarkoituksella pyrkii manipuloimaan asioita, että tuntisit niin. Ja niille, joita kiinnostavat edes hieman realistisemmat vastaukset kuin kerjäläisten syyllistäminen voivat hakea niitä esimerkiksi ihan koto-Suomessa tehdystä tutkimuksesta, joka listaa merkittävimmät toimijat poliittisten päätösten tekemisessä tässä maassa.[3] Top-10 sisältää kuusi suoraan yritysmaailman/yksityisen talouden etuja ajavaa järjestöä, tunnetuimpana Elinkeinoelämän Keskusjärjestö. Historiaa edes marginaalisesti tunteville tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä, sillä ne jotka omistavat yhteiskunnan tuppaavat myös tekemään sitä koskevat päätökset.

Mutta palataksemme vielä protestipuolueisiin/liikkeisiin, niin pilvenpiirtäjäsviiteissä vallitseva käsitys tuntuu olevan, että ne ovat perimmäisesti luonteeltaan irrationaalisia. Näin voi toki olla, jos liikkeen ydinasia on itsessään irrationaalinen (esimerkiksi vailla valtaa olevien vähemmistöjen nostaminen ongelmien juureksi), mutta ainakin Italian Viiden Tähden Liikkeen viisi peruskohtaa tuntuvat täysin järjellisiltä: juomaveden suojelu yksityistämiseltä, kestävä kehitys, kestävät liikenneratkaisut, internet-yhteys kaikkien oikeudeksi ja ympäristön suojelu. Minkään näistä ei pitäisi olla erityisen kiistanalaista suurimmalle osalle ihmisiä, mutta se ei tietenkään edes ole pointti. Kuten The Economist asian ilmaisee: Viiden Tähden Liike on yksi ”häiritsevistä” (disruptive) poliittisista ryhmistä.[4] Eli mikä tahansa mikä vaikeuttaa pienten piirien päättämien ja varsin kapeita sektoreita suosivien linjausten toteuttamista, on aina häiritsevää ja irrationaalista. Samaan aikaan esimerkiksi maailman talouden romahduttamisen arkkitehtien osallistuminen edelleen päätöksentekoon ei ole häiritsevää, vaan suotavaa ja heidän on saatava puuhastella suojassa kansalaisten silmiltä, kuten ennenkin.

Häiritseviin liikkeisiin liittyen on myös kiistatta positiivisia uutisia: Britannia lopettaa taloudellisen kuristuspolitiikkansa.[5] Hallitus on päättänyt käyttää 187 miljardia euroa (noin 1% bruttokansantuotteesta) talouden elvytykseen ja työpaikkojen luontiin, mikä todennäköisesti tuo talouteen suuremmat positiiviset vaikutukset kuin mitä EU-ero tuo negatiivisia. Koska kurssin muutos olisi ollut erittäin epätodennäköinen ilman Brexitiä, niin ilmeisesti ainakin taloudellisista syistä sen puolesta äänestäneet saavat mitä halusivatkin: työpaikkoja ja elvytystä. Samoin vielä kesällä paljon ennustetusta Britannian luisumisesta lamaan,[6] jos kansa äänestää väärin ei näy merkkejä.[7] Onhan tämä toki vieläkin mahdollista, mutta tuskin moni enää löisi vetoa sen puolesta ja tässä näemme myös asian suuremman opetuksen: ryhmillä, jotka hyötyvät vallitsevasta järjestelmästä on kannustin liioitella/valehdella, mitä tapahtuu, jos eliittien valitsemalta polulta poiketaan. Tämä ei ole kannanotto EU:n puolesta tai vastaan, vaan jotain mitä on yksinkertaisesti hyödyllistä pitää mielessä, kun miljonäärit ja heidän äänitorvensa seuraavan kerran ilmoittavat, että päiväkäskyistä poikkeaminen johtaa ennen näkemättömään katastrofiin. Joskus voi jopa yllätyksellisesti käydä ilmi, että he eivät ajaneetkaan yleistä etua, vaan omaansa.

---

[1] http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005006229.html

[2] Lisää outoja perusolettamuksia löytyy esim. täältä: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005004248.html

[3] http://yle.fi/uutiset/3-9347629

[4] http://www.economist.com/blogs/economist-explains/2016/10/economist-explains-22

[5] http://www.nytimes.com/2016/11/23/world/europe/uk-philip-hammond-autumn-statement-brexit.html?ref=business

[6] Esim. https://www.bloomberg.com/news/articles/2016-07-21/brexit-to-halt-u-k-s-growth-streak-with-mild-recession-forecast

[7] https://www.ft.com/content/ad13cdf6-7428-11e6-bf48-b372cdb1043a

Postmoderni 1930-luku

Donald Trump voitti Yhdysvaltain presidentinvaalit, vaikka hänen ei pitänyt voittaa. Brexit tapahtui, vaikka sen ei pitänyt tapahtua. Syyllisiä etsitään kuumeisesti ja valtavirtamedia sekä poliitikot ovat jo valinneet helpoimman mahdollisen selityksen: rasismi.

Niin kutsutun eliitin tuntuu olevan mahdotonta ymmärtää, miksi Hillary Clintonia vihataan niin paljon. Tämä on ymmärrettävää sikäli, että mainitun tahon näkökulmasta asiathan menevät vähintään ihan kohtuullisen hyvin, eikä status quoa jatkavassa Clintonissa voi siis olla mitään ainakaan kovin oleellista vikaa. Tästä katsantokannasta vallitsevaa tilannetta horjuttamaan pyrkivät ilmiöt kuten Donald Trump, Brexit tai Perussuomalaiset näyttävät täysin irrationaalisilta, joten niiden pohjaksi esitetään myös pelkästään täysin irrationaalinen ajatusmaailma, eli rasismi. Ei siinä, etteikö rasistinen elementti olisi täysin todellinen; esimerkiksi Trumpin kannattajista 16 % yksinkertaisesti uskoo valkoisten olevan muita rotuja parempi[1] ja Perusuomalaisten kannattajien joukosta löytyy myös selvästi muita suomalaisia puolueita enemmän tähän suuntaan taipuvaisia ihmisiä[2]. Näin ollen, vaikka esimerkiksi Trumpin neuvonantaja Rudy Giuliani toteaakin, ettei ketään voi enää kutsua rasistiksi,[3] niin järkevien ihmisten maailmassa kyllä voi; rasistit ovat rasisteja eikä asia muuta väittämällä siitä muutu.

Liian helposti analyysi sitten jätetäänkin tähän, vaikka itse asiassa ollaan vasta parhaimmillaankin puolessa välissä. Syy tähän on, että jatkaminen voisi johtaa ikävään peiliin tuijotteluun ja se puolestaan saattaa aina paljastaa myös epämiellyttäviä totuuksia itsestä. Esimerkiksi Britanniassa Brexitin puolesta äänestäjät olivat pääsääntöisesti köyhiä;[4] samoin Republikaanien esivaaleissa valkoihoiset työväenluokan edustajat olivat Trumpin kannatuksen kulmakivi[5]; myös Perussuomalaisten kannatuksesta tuli (ainakin ennen romahdusta) 40 % työväenluokasta[6]. Kyseessä ovat siis ihmiset, jotka ovat olleet kärsivinä osapuolina kuristuspolitiikassa, leikkauksissa, palkkojen jäädytyksissä, vapaakauppasopimusten (jotka ovat täysin väärin nimettyjä; ne ovat yritysten/investoijien suojelusopimuksia) mukanaan tuomissa töiden ulkoistamisessa ja niin edelleen. Kun näille ihmisille tarjoutuu mahdollisuus näyttää keskisormea vihaamalleen eliitille, suuri osa heistä myös tekee niin.

Tässä ei tietenkään pitäisi sikäli olla mitään yllättävää, sillä kun ihmisiä potkitaan tarpeeksi kauan päähän, niin jossain vaiheessa heille tulee mitta täyteen. Olennaista onkin minkälainen reaktio tästä seuraa ja mistä ongelmia sekä ratkaisuja etsitään. Esimerkiksi siinä missä Hillary Clinton on yhtä kuin status quo, niin toisaalta Trump edustaa vain yhdenlaisia ratkaisuja ongelmiin. Toisenlaisia ratkaisuja puolestaan edustaa esimerkiksi Demokraattien esivaaleissa yllättävän niukasti Clintonille hävinnyt senaattori Bernie Sanders, jonka kampanjan Demokraattien oma puoluekoneisto tarkoituksella sabotoi halutessaan mieluummin pääasiassa rikkaidenetuja edustavan Clintonin.[7] Mikä Trumpin ja Sandersin ero siis on? Trump ja hänen kannattajansa löytävät ongelman juuren maahanmuuttajista ja ratkaisun muurin rakentamisesta Meksikon rajalle[8] sekä muslimien maahantulokiellosta[9]. Eli toisin sanoen ongelmien juuri ovat ihmiset yhteiskunnan pohjalla, joilla ei ole käytännössä minkäänlaista poliittista tai taloudellista vaikutusvaltaa ja ratkaisuksi esitetään heidän kimppuunsa käymistä. Sandersin ja hänen kannattajiensa näkemystä kuvaa vastaus, jonka mies antoi pankkiiri Lloyd Blankfeinille tämän todettua Sandersin olevan vaarallinen: ”Hän on oikeassa, minä olen vaarallinen: Wall Streetille.”[10] Tästä näkökulmasta yhteiskunnan suunta määrätään siis sen huipulta, ei pohjalta, ja jos on vakavissaan asioiden muuttamisesta parempaan suuntaan, on pakko kiinnittää huomio ryhmiin, jotka omistavat yhteiskunnan ja sitä kautta sanelevat sen tahdin. Loogisen ajattelun pohjalta jälkimmäinen ratkaisu lienee ainoa uskottava vaihtoehto.

Tämän jälkeen aletaankin olla asian ytimessä. Kun valtavirtamedia ja poliitikot eivät halua juuri keskustella vallitsevan talouskonsensuksen epäonnistumisesta ja tämän ennalta-arvattavista seurauksista, niin tilaa jää muukalaisvastaisille demagogeille, jotka tarjoavat sentään edes jonkinlaisia selityksiä ja ratkaisuja olkoonkin sitten, että ne ovat täysin irrationaalisia. Solidaarisuuden tuhoaminen ja alemmissa yhteiskuntaluokissa sijaitsevien ryhmien usuttaminen toistensa kimppuun on tietenkin aina vallanpitäjien etu ja tuo mieleen vanhan vitsin rikkaasta, keskiluokkaisesta ja työläisestä, jotka tilaavat pitsan. Rikas ottaa pitsasta yhdeksän palaa ja lähtiessään pöydästä kuiskaa keskiluokkaiselle, että työläinen aikoo millä hetkellä hyvänsä napata viimeisen palan. Samaan lankaan tunnutaan myös menevän joka kerta uudelleen ja ongelmien aiheuttajia kaivetaan työttömistä, kerjäläisistä, maahanmuuttajista, matalapalkkaisista, yksinhuoltajaäideistä, jne.; mistä tahansa muualta paitsi niistä paikoista, missä todelliset päätökset tehdään.

Olennaista on, että uusliberalistista talouspolitiikkaa edustavat tahot ensin tuhoavat kelvollisen elämän ehdot ainoastaan varakkaita suosivilla linjauksillaan, minkä seurauksena muukalaisvihamielisille opportunisteille tarjoutuu mahdollisuus syyttää vaikeuksista vähemmistöjä. Tästä syystä myös Kokoomuksella ja Keskustalla ei ole juuri sanottavaa Perussuomalaisten tekemisiin tai sanomisiin, koska heitä kiinnostaa pääasiassa rahan kaataminen rikkaiden taskuihin ja jos Perussuomalaiset sitten haluavat mukavasti edesauttaa tätä politiikkaa syyttämällä siitä ulkomaalaisia, eikä politiikan arkkitehtejä, niin mikä ettei.

Opitaanko Trumpin voitostakaan sitten mitään? Tuskin. Valtavirtamedia ja poliitikot syyttävät asiasta Bernie Sandersia sekä rasismia ja siihen se sitten jääkin. Atlantin tällä puolen nyökytellään hyväksyvästi ja EU jatkaa tuhoisaa linjaansa taloudellisen ja poliittisen vallan keskittämisessä niiden ihmisten johdolla, jotka toivat meille vuoden 2008 talousromahduksen. Kun he sitten saavat aikaan seuraavan romahduksen, aletaankin olla jo aika kypsiä postmoderniin versioon 1930-luvusta.

---

[1] http://www.complex.com/life/2016/02/31-percent-trump-supporters-say-whites-superior-race

[2] http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/joka-seitsemas-suomalainen-on-rasisti-tassa-tuntomerkit/?shared=290251-b425ad99-4

[3] http://www.mediaite.com/online/giuliani-not-only-is-trump-not-a-racist-nobody-is-a-racist/

[4] http://www.spectator.co.uk/2016/07/brexit-voters-are-not-thick-not-racist-just-poor/

[5] http://www.theatlantic.com/politics/archive/2016/03/trumps-revolution-from-within/473430/

[6] https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/101712/rahkonen.pdf?sequence=1 s.4

[7] http://www.nytimes.com/2016/07/25/us/politics/debbie-wasserman-schultz-dnc-wikileaks-emails.html

[8] https://www.donaldjtrump.com/policies/immigration

[9] https://www.washingtonpost.com/news/post-politics/wp/2016/07/24/donald-trump-is-expanding-his-muslim-ban-not-rolling-it-back/

[10] https://www.youtube.com/watch?v=XsfOJtC65rw