Kiky ja yritysveron alennukset eivät aiheuttaneet investointibuumia. Miksi?

Ylellä hämmästellään miksi kiky ja yritysveroleikkaukset eivät ole aiheuttaneet luvattua investointibuumia. Huonoja tuloksia Etlan Aki Kangasharju selittää toteamalla että ”Väestön ikääntyminen on synnyttänyt yrityksissä pelkoa työvoiman loppumisesta”, mikä ”karkottaa investointeja”. Tätä voidaan itse asiassa tarkastella Ylen jutussa mukana olevan maita vertailevan investointikaavion avulla – jos työvoiman loppuminen pelottaa yrityksiä, se pitäisi näkyä myös muissa ikääntyvissä maissa laskevana investointiasteena. Saksassa mediaani-ikä on 47,1 (Suomi 42,5) ja Saksan väestöprojektiot näyttävät huonommilta (vuonna 2050 Saksassa väkiluku 13% pienempi kuin nyt, Suomessa 1%), minkä lisäksi Saksan työttömyysprosentti on 3%. Työvoima näyttäisi siis loppuvan paljon nopeammin kuin Suomessa, mutta investointiaste on pysynyt tasaisena. Samankaltainen tarina pätee myös esim. Tanskaan, mutta erityisesti moniin Itä-Euroopan maihin (näitä Ylen kaaviossa ei näy), joissa väestö supistuu kaksinumeroisilla prosenteilla, mutta investointiastetta ei näytä juuri kiinnostavan. Tämä tuntuu erityisen puolivillaiselta argumentilta jopa Kangasharjulle.

Miksi investointibuumia ei sitten näy? Vastaus on yksinkertainen: yritysten veroalennukset eivät aiheuta investointibuumeja. Paitsi että tämä näkyy historiallisesta datasta, on asia erityisen helppo ymmärtää nykytilanteessa. Investointibuumin odottamisen logiikka veroalen tai kikyn kautta on, että nämä tekevät pääomasta halvempaa, mikä saa yritykset investoimaan enemmän. Ongelma tässä on, että historiallisen matalien korkojen takia pääoma on jo äärimmäisen halpaa, minkä seurauksena suuretkaan lisäpudotukset eivät tule vaikuttamaan investointeihin. Samaa roskaa kaupiteltiin Yhdysvalloissa Trumpin yritysveroleikkausten yhteydessä, mutta sielläkin investointibuumi jäi kotiin juomaan kahvia.

Minne ne rahat ovat sitten menneet? Vesa Vihriälä toteaa asiasta: ”Työn tuottavuuden kehitys ei enää riipu yhtä paljon kiinteistä investoinneista […] Yritykset investoivat enemmän esimerkiksi ohjelmistoihin ja henkilöstön osaamiseen, mikä ei näy tilastoissa kiinteinä investointeina.” Totta, mutta sen pitäisi silti näkyä tuottavuuskehityksessä, joka kuitenkin on epänormaalin matalalla – voimme hylätä tämänkin selityksen. Maksettujen pörssiosinkojen määrä on kasvanut vuoden 2014 6,9 miljardista vuoden 2018 9,5 miljardiin, mikä saattaisi antaa osviittaa vapautuneiden rahojen päämäärästä. Lisää osviittaa antaa se, että vain 13% suomalaisista omistaa pörssiosakkeita ja että tämän joukon sisällä rikkain 1% omistaa puolet. Ei tullut siis investointeja, mutta tulipahan lisää rahaa rikkaille.

Suurimmassa osassa Itä- ja Keski-Euroopan maita väestön ennustetaan laskevan paljon rajummin, kuin Suomessa...

...Mutta Saksassa investointiaste pysyy tasaisena ja Tanskassa taas kasvaa. 

https://yle.fi/uutiset/3-10898875

http://factsmaps.com/projected-population-change-european-countries-2017-2050/

https://www.etla.fi/ajankohtaista/etla-ennustaa-lahivuosina-ajamme-taloudessa-pienemmalla-vaihteella-riskit-ovat-kasvaneet/

https://www.epi.org/blog/international-evidence-shows-that-low-corporate-tax-rates-are-not-strongly-associated-with-stronger-investment/ 

https://www.aalto.fi/sites/g/files/flghsv161/files/2018-12/ownership.pdf

https://kauppakamari.fi/wp-content/uploads/2016/06/osinkoselvitys-2016keskuskauppakamari.pdf

https://kauppakamari.fi/wp-content/uploads/2018/07/osingot-suomalaisissa-porssiyhtioissa-2018.pdf

"Väärin" äänestäjät

Euroopassa tapahtuu taas asioita, jotka tulivat (ei ehkä enää niin suurena) yllätyksenä norsunluutorneihin ja kartanoiden kamareihin. Italian kansanäänestyksessä kansa äänesti hallituksen linjaa vastaan ja jälleen raavitaan päätä, että kuinka tässä nyt näin pääsi käymään. Tällä kertaa selitykset tuntuvat olevan täysin hukassa, sillä vaikka Italian Pohjoisen Liitto (kannatus alle 15 %) on tyypillinen ulkomaalaisvihalla ratsastava puolue, niin paljon suurempi protestipuolue, Viiden Tähden Liike (kannatus noin 30 %) ei sitä ole, minkä seurauksena protestin syitä ei ole ainakaan täällä juuri vaivauduttu pohtimaan edes nimellisesti. Ilmeisesti jos asiaa ei voi laittaa helposti pelkästään rasismin piikkiin (se oli paljon helpompaa Brexitin ja erityisesti Donald Trumpin kohdalla), niin sen analysointi tuntuu olevan kovin vaikeaa kuplassa eläville, ellei jopa täysin turhaa – yksinkertaisempaa on syyttää äänestäjiä tyhmyydestä, tietämättömyydestä tai vaikka vain väärin äänestämisestä, kuten esimerkiksi Ilta-Sanomien Jukka Tennilä kolumnissaan ymmärtää tehdä.[1]

Tennilä kumppaneineen voi filosofoida siitä, kuinka valtiosääntöhienoudet eivät ole – kuten hän asian ilmaisee – ”tavallisen tossunkuluttajan” tajuttavissa, mutta poliittisen kuohunnan yleisen luonteen ymmärtäminen sekä täällä että Amerikassa edes pienen aivojumpan seurauksena ei ole kovin haastavaa: kyseessä on mitä voidaan kutsua ”yleistetyksi raivoksi”. Leikkauksista, palkkojen jäädytyksistä, työttömyydestä, jne. kärsivät ihmiset tietävät, että heitä viilataan linssiin, mutta eivät välttämättä pysty erityisen tarkasti osoittamaan tai artikuloimaan kenen toimesta. Tämä ei johdu tyhmyydestä, vaan usein pelkästään elämän realiteeteista, eli jos omaa esimerkiksi pari lasta ja tekee töitä 8h/päivä, niin aikaa ja energiaa ylimääräisiin asioihin jää kohtuullisen vähän. Kun tähän lisätään uutisten nimenomainen pirstalemainen luonne (ne ovat palasia sieltä täältä ja yleiskuvan saaminen vaatii paitsi ahkeraa seuraamista, niin myös usein kohtuullisesti taustatietoja) ja se että liian useat yhteenvetoanalyysit mediassa ovat lähinnä pähkähulluja (kuten Tennilän tapauksessa),[2] niin ei ole vaikea ymmärtää, miksi joidenkin kuva asioista voi olla ainakin osittain puutteellinen tai ristiriitainen.

Joka tapauksessa tilanne, jossa päähän potkimisen kokemus on täysin todellinen, mutta toisaalta valtaapitävien ryhmien ja instituutioiden taholta kiinnostusta rationaalisten syiden esittämiseen ei juuri ole, jättää oven auki häikäilemättömille opportunisteille, joiden ensimmäinen sormi osoittaa joka kerta samaan kohteeseen: niihin, jotka elävät pohjalla eivätkä pysty puolustautumaan kuten esimerkiksi työttömät, maahanmuuttajat, syrjäytyneet, jne. Opportunistien näkökulmasta tämä tietenkin on ymmärrettävää, sillä aina on kaikkein turvallisinta hyökätä niiden kimppuun, jotka eivät voi taistella vastaan. Usein tilanne antaa vielä mahdollisuuden paistatella teon urheudessa, koska vielä edes hitusen säädyllisyyttä omanneet ihmiset eivät aiemmin uskaltaneet käydä rohkeaan taistoon puolustuskyvyttömiä resupekkoja vastaan.

Vakaville ihmisille hyvä nyrkkisääntö on, että jos tuntuu siltä, että joku ryhmä sinua alempana yhteiskuntahierarkiassa on vihollisesi, niin on hyvin todennäköistä, että joku sinua ylempänä tarkoituksella pyrkii manipuloimaan asioita, että tuntisit niin. Ja niille, joita kiinnostavat edes hieman realistisemmat vastaukset kuin kerjäläisten syyllistäminen voivat hakea niitä esimerkiksi ihan koto-Suomessa tehdystä tutkimuksesta, joka listaa merkittävimmät toimijat poliittisten päätösten tekemisessä tässä maassa.[3] Top-10 sisältää kuusi suoraan yritysmaailman/yksityisen talouden etuja ajavaa järjestöä, tunnetuimpana Elinkeinoelämän Keskusjärjestö. Historiaa edes marginaalisesti tunteville tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä, sillä ne jotka omistavat yhteiskunnan tuppaavat myös tekemään sitä koskevat päätökset.

Mutta palataksemme vielä protestipuolueisiin/liikkeisiin, niin pilvenpiirtäjäsviiteissä vallitseva käsitys tuntuu olevan, että ne ovat perimmäisesti luonteeltaan irrationaalisia. Näin voi toki olla, jos liikkeen ydinasia on itsessään irrationaalinen (esimerkiksi vailla valtaa olevien vähemmistöjen nostaminen ongelmien juureksi), mutta ainakin Italian Viiden Tähden Liikkeen viisi peruskohtaa tuntuvat täysin järjellisiltä: juomaveden suojelu yksityistämiseltä, kestävä kehitys, kestävät liikenneratkaisut, internet-yhteys kaikkien oikeudeksi ja ympäristön suojelu. Minkään näistä ei pitäisi olla erityisen kiistanalaista suurimmalle osalle ihmisiä, mutta se ei tietenkään edes ole pointti. Kuten The Economist asian ilmaisee: Viiden Tähden Liike on yksi ”häiritsevistä” (disruptive) poliittisista ryhmistä.[4] Eli mikä tahansa mikä vaikeuttaa pienten piirien päättämien ja varsin kapeita sektoreita suosivien linjausten toteuttamista, on aina häiritsevää ja irrationaalista. Samaan aikaan esimerkiksi maailman talouden romahduttamisen arkkitehtien osallistuminen edelleen päätöksentekoon ei ole häiritsevää, vaan suotavaa ja heidän on saatava puuhastella suojassa kansalaisten silmiltä, kuten ennenkin.

Häiritseviin liikkeisiin liittyen on myös kiistatta positiivisia uutisia: Britannia lopettaa taloudellisen kuristuspolitiikkansa.[5] Hallitus on päättänyt käyttää 187 miljardia euroa (noin 1% bruttokansantuotteesta) talouden elvytykseen ja työpaikkojen luontiin, mikä todennäköisesti tuo talouteen suuremmat positiiviset vaikutukset kuin mitä EU-ero tuo negatiivisia. Koska kurssin muutos olisi ollut erittäin epätodennäköinen ilman Brexitiä, niin ilmeisesti ainakin taloudellisista syistä sen puolesta äänestäneet saavat mitä halusivatkin: työpaikkoja ja elvytystä. Samoin vielä kesällä paljon ennustetusta Britannian luisumisesta lamaan,[6] jos kansa äänestää väärin ei näy merkkejä.[7] Onhan tämä toki vieläkin mahdollista, mutta tuskin moni enää löisi vetoa sen puolesta ja tässä näemme myös asian suuremman opetuksen: ryhmillä, jotka hyötyvät vallitsevasta järjestelmästä on kannustin liioitella/valehdella, mitä tapahtuu, jos eliittien valitsemalta polulta poiketaan. Tämä ei ole kannanotto EU:n puolesta tai vastaan, vaan jotain mitä on yksinkertaisesti hyödyllistä pitää mielessä, kun miljonäärit ja heidän äänitorvensa seuraavan kerran ilmoittavat, että päiväkäskyistä poikkeaminen johtaa ennen näkemättömään katastrofiin. Joskus voi jopa yllätyksellisesti käydä ilmi, että he eivät ajaneetkaan yleistä etua, vaan omaansa.

---

[1] http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005006229.html

[2] Lisää outoja perusolettamuksia löytyy esim. täältä: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005004248.html

[3] http://yle.fi/uutiset/3-9347629

[4] http://www.economist.com/blogs/economist-explains/2016/10/economist-explains-22

[5] http://www.nytimes.com/2016/11/23/world/europe/uk-philip-hammond-autumn-statement-brexit.html?ref=business

[6] Esim. https://www.bloomberg.com/news/articles/2016-07-21/brexit-to-halt-u-k-s-growth-streak-with-mild-recession-forecast

[7] https://www.ft.com/content/ad13cdf6-7428-11e6-bf48-b372cdb1043a

Pääjohtaja Sipilä

Pääministeri Sipilä on viimeisen noin viikon aikana onnistunut ajamaan itseään tehokkaasti yhä syvemmälle itse kaivamaansa kuoppaan. Itse asiassa jutun voi katsoa alkaneen hallituksen kyseenalaisesta päätöksestä 11. marraskuuta kaataa 100 miljoonaa euroa lisää veronmaksajan rahaa Talvivaaran/Terrafamen myrkkyjentuotantolaitokseen, jota on myös kaivokseksi joskus tituleerattu.[1] Tämä kaikkien yllätyksenä tuli vastoin hallituksen aikaisempia sanomisia, mutta ei siitä sen enempää. Tämän jälkeen 25.11. Yle puolestaan uutisoi, että Sipilän sukulaisten omistama Katera Steel oli juuri saanut merkittävän tilauksen Terrafamelta, minkä seurauksena Sipilä sitten raivostui Ylelle siinä määrin, että totesi luottamuksensa valtion mediaorganisaatioon olevan nolla.[2]

Tapahtumaketjussa on muutamia sen verran uskomattomia piirteitä, että se pistää epäilemään, josko kyseessä on parodia politiikasta, satiiri, jossa hahmoista tehdään älyttömiä karikatyyrejä. Ajatukseen Katera Steelin tilauksen ja Terrafamen rahoituksen mahdollisesta korruptiokytköksestä Sipilä vastasi blogissaan kirjoittamalla ”että tällainen kytkös käy edes mielessä, kertoo enemmän kysyjästä. Ei kävisi mielessäkään.”[3] Häneen yhtyy myös Katera Steelin omistaja Markku Jauhiainen toteamalla ”Tuo on naurettava väite. Ei kukaan pöljä tuollaista, ei kenelläkään tule mieleen, että rupeaisi tuollaista puhumaan.”[4] Näinhän se on. Kenellekään ei tulisi mieleen, että valtaa omaavat henkilöt saattaisivat käyttää mainittua valtaa omien etujensa ajamiseen, koska sellaista ei ole kuunaan ihmiskunnan historiassa tapahtunut ja tuskin tulee tapahtumaankaan. Siinä Sipilä on oikeassa, että tällaisten kysymysten esittäminen kertoo kyllä niiden kysyjästä: se kertoo, että kysyjä on tolkuissaan oleva ja rationaaliseen skeptisyyteen kykenevä ihminen. Tietenkin sekä Sipilä että Jauhiainen vastaisivat korruptiosyytöksiin missä tahansa tilanteessa kieltävästi, mutta tällaiset vastaukset ovat kirjaimellisesti omiaan enemmän ruokkimaan epäilyksiä, kuin hälventämään niitä: väitös siitä, että koko ajatus vallanväärinkäytöstä on absurdi, on itsessään sitä luokkaa, että on lähes mahdotonta uskoa kenenkään todellisuudessa tarkoittavan näitä sanoja rehellisesti.

Toiseksi 5,1 miljoonan euron liikevaihdon omaavasta Katera Steelistä omistaa 5 % Sipilän lapsien sijoitusyhtiö Fortel Invest ja Sipilä onkin todennut, että luopui kaikesta yritystoiminnasta 2013 juuri siksi, ettei nykyisen kaltaisia tilanteita syntyisi.[5] Mielenkiintoisesti myös Donald Trump on ilmoittanut, että aikoo luopua liiketoiminnastaan tultuaan valituksi Yhdysvaltain presidentiksi ja sijoittaa varallisuutensa niin sanottuun ”blind trustiin”, mikä tarkoittaisi, että ainoastaan trustin hallinnoitsija tietäisi mihin sen rahoja sijoitetaan, ei Trump itse.[6] Ongelmana tässä on, että blind trustia hallinnoisivat Trumpin lapset, mikä sattumoisin on sama ongelma kuin Sipilällä, joka jätti liiketoimintansa ymmärrettävästi lapsilleen. Kotivierailuilla, puhelimessa, saunaillassa, joulupöydässä tai yhtään missään ei ikinä sitten puhuta bisneksestä missään muodossa tai mallissa. Tottahan toki. Täytyy olla tieten tahtoen sokea, ettei näkisi ilmiselviä eturistiriitoja. Tämä erityisesti siksi, että Trumpin/Sipilän erossa pysymiseen lastensa liiketoiminnasta löytyy tasan yksi todistuskappale: se, että he sanovat niin. Luonnollisesti niille, jotka ovat henkisesti vapaaehtoisia pohjoiskorealaisia, niin rakkaan johtajan sana missä tahansa asiassa on enemmän kuin tarpeeksi (senkin vaatiminen saattaa ehkä olla liikaa), mutta järjissään olevien yksilöiden kohdalla tilanne on kuitenkin toinen. Minä en tietenkään tiedä tai väitä että korruptiota on tapahtunut ja joka tapauksessa asiaan on itsestään selvä ratkaisu – mitä ilmeisesti ollaankin jo puuhaamassa kansalaiskeskustelun paineen alla – eli tutkimuksen käynnistäminen tapahtumiin.

Mistä pääsemmekin sitten Sipilän reaktioon, eli Ylen pommittamiseen sähköpostilla ja mahdolliseen painostamiseen. Itse asiassa pääministerin raivostuminen ja kommentti luottamuksen puutteesta Yleen ei ole erityisen negatiivinen asia: se että vallanpitäjät vihaavat journalisteja kertoo varsin usein siitä, että mainitut journalistit tekevät itse asiassa ainakin jotain oikein. Niin kauan, kun kyseessä on julkisesti merkittävä asia (mitä mahdollinen korruptio tietenkin on) toimittajien tehtävä on tuoda asiat julki ja luonnollisesti paljon huolestuttavampaa on, jos journalistit sekä vallanpitäjät käyvät käsikynkkää samoissa cocktail-juhlissa ja taputtelevat toisiaan selkään.

Tästä nouseekin sitten kysymys siitä, tapahtuiko painostusta vai ei ja vaikuttiko se Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläisen toimiin vai ei. Tällä hetkellä asiaa on mahdoton tietää ja vaikka Jääskeläisen jotkut argumentit kuulostavat varsin asiallisilta (esimerkiksi se, että uutisointia aiheesta päätettiin rajoittaa siksi, että se oli ollut jo neljä päivää putkeen pääuutisena),[7] niin sekä hänellä että Sipilällä on tietenkin intressi valehteluun asiasta. Joka tapauksessa ratkaisu tilanteeseen lienee kaikille itsestään selvä, koska se on sama kuin edellisessä kohdassa: itsenäisen tutkimuksen käynnistäminen siihen, mitä Sipilän ja Jääskeläisen välillä tapahtui, minkä perusteella sitten voidaan päättää, onko miesten mahdollista jatkaa tämänhetkisissä viroissaan vai ei.

Sekä pääministeriä että mediaa saa ja tulee arvostella, mutta mainittakoon loppuun vielä mielenkiintoinen kaksoisstandardi, joka Sipilällä näyttäisi asiassa olevan. Pääministeri kirjoitti 11.11. pelkäävänsä myös suomalaisen politiikan olevan menossa Trumpin kampanjan kaltaiseen suuntaan. Ehkä hän olikin tässä oikeassa, sillä Trump on tunnettu hyökkäyksistään mediaa vastaan, mihin myös Suomen pääministeri näyttäisi nyt lähteneen mukaan. Näin ollen, jos Sipilä on vakavissaan uskonsa kanssa ehkä myös saattaa muistaa miehen nimeltä Jeesus, joka totesi analysoidessaan tekopyhyyttä jo pari tuhatta vuotta sitten että ”Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, annas, minä otan pois rikan, joka on silmässäsi', sinä, joka et näe malkaa omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä.”[8]

---

[1] http://yle.fi/uutiset/3-9287212

[2] http://yle.fi/uutiset/3-9326751

[3] http://www.juhasi.fi/blogi/2016/11/25/14141

[4] http://yle.fi/uutiset/3-9315671

[5] http://yle.fi/uutiset/3-9319355

[6] http://www.theatlantic.com/business/archive/2016/11/donald-trump-conflicts-of-interests/508382/

[7] http://yle.fi/uutiset/3-9326454

[8] http://www.finbible.fi/38alaviite/Matteus/Matteus7.htm

Postmoderni 1930-luku

Donald Trump voitti Yhdysvaltain presidentinvaalit, vaikka hänen ei pitänyt voittaa. Brexit tapahtui, vaikka sen ei pitänyt tapahtua. Syyllisiä etsitään kuumeisesti ja valtavirtamedia sekä poliitikot ovat jo valinneet helpoimman mahdollisen selityksen: rasismi.

Niin kutsutun eliitin tuntuu olevan mahdotonta ymmärtää, miksi Hillary Clintonia vihataan niin paljon. Tämä on ymmärrettävää sikäli, että mainitun tahon näkökulmasta asiathan menevät vähintään ihan kohtuullisen hyvin, eikä status quoa jatkavassa Clintonissa voi siis olla mitään ainakaan kovin oleellista vikaa. Tästä katsantokannasta vallitsevaa tilannetta horjuttamaan pyrkivät ilmiöt kuten Donald Trump, Brexit tai Perussuomalaiset näyttävät täysin irrationaalisilta, joten niiden pohjaksi esitetään myös pelkästään täysin irrationaalinen ajatusmaailma, eli rasismi. Ei siinä, etteikö rasistinen elementti olisi täysin todellinen; esimerkiksi Trumpin kannattajista 16 % yksinkertaisesti uskoo valkoisten olevan muita rotuja parempi[1] ja Perusuomalaisten kannattajien joukosta löytyy myös selvästi muita suomalaisia puolueita enemmän tähän suuntaan taipuvaisia ihmisiä[2]. Näin ollen, vaikka esimerkiksi Trumpin neuvonantaja Rudy Giuliani toteaakin, ettei ketään voi enää kutsua rasistiksi,[3] niin järkevien ihmisten maailmassa kyllä voi; rasistit ovat rasisteja eikä asia muuta väittämällä siitä muutu.

Liian helposti analyysi sitten jätetäänkin tähän, vaikka itse asiassa ollaan vasta parhaimmillaankin puolessa välissä. Syy tähän on, että jatkaminen voisi johtaa ikävään peiliin tuijotteluun ja se puolestaan saattaa aina paljastaa myös epämiellyttäviä totuuksia itsestä. Esimerkiksi Britanniassa Brexitin puolesta äänestäjät olivat pääsääntöisesti köyhiä;[4] samoin Republikaanien esivaaleissa valkoihoiset työväenluokan edustajat olivat Trumpin kannatuksen kulmakivi[5]; myös Perussuomalaisten kannatuksesta tuli (ainakin ennen romahdusta) 40 % työväenluokasta[6]. Kyseessä ovat siis ihmiset, jotka ovat olleet kärsivinä osapuolina kuristuspolitiikassa, leikkauksissa, palkkojen jäädytyksissä, vapaakauppasopimusten (jotka ovat täysin väärin nimettyjä; ne ovat yritysten/investoijien suojelusopimuksia) mukanaan tuomissa töiden ulkoistamisessa ja niin edelleen. Kun näille ihmisille tarjoutuu mahdollisuus näyttää keskisormea vihaamalleen eliitille, suuri osa heistä myös tekee niin.

Tässä ei tietenkään pitäisi sikäli olla mitään yllättävää, sillä kun ihmisiä potkitaan tarpeeksi kauan päähän, niin jossain vaiheessa heille tulee mitta täyteen. Olennaista onkin minkälainen reaktio tästä seuraa ja mistä ongelmia sekä ratkaisuja etsitään. Esimerkiksi siinä missä Hillary Clinton on yhtä kuin status quo, niin toisaalta Trump edustaa vain yhdenlaisia ratkaisuja ongelmiin. Toisenlaisia ratkaisuja puolestaan edustaa esimerkiksi Demokraattien esivaaleissa yllättävän niukasti Clintonille hävinnyt senaattori Bernie Sanders, jonka kampanjan Demokraattien oma puoluekoneisto tarkoituksella sabotoi halutessaan mieluummin pääasiassa rikkaidenetuja edustavan Clintonin.[7] Mikä Trumpin ja Sandersin ero siis on? Trump ja hänen kannattajansa löytävät ongelman juuren maahanmuuttajista ja ratkaisun muurin rakentamisesta Meksikon rajalle[8] sekä muslimien maahantulokiellosta[9]. Eli toisin sanoen ongelmien juuri ovat ihmiset yhteiskunnan pohjalla, joilla ei ole käytännössä minkäänlaista poliittista tai taloudellista vaikutusvaltaa ja ratkaisuksi esitetään heidän kimppuunsa käymistä. Sandersin ja hänen kannattajiensa näkemystä kuvaa vastaus, jonka mies antoi pankkiiri Lloyd Blankfeinille tämän todettua Sandersin olevan vaarallinen: ”Hän on oikeassa, minä olen vaarallinen: Wall Streetille.”[10] Tästä näkökulmasta yhteiskunnan suunta määrätään siis sen huipulta, ei pohjalta, ja jos on vakavissaan asioiden muuttamisesta parempaan suuntaan, on pakko kiinnittää huomio ryhmiin, jotka omistavat yhteiskunnan ja sitä kautta sanelevat sen tahdin. Loogisen ajattelun pohjalta jälkimmäinen ratkaisu lienee ainoa uskottava vaihtoehto.

Tämän jälkeen aletaankin olla asian ytimessä. Kun valtavirtamedia ja poliitikot eivät halua juuri keskustella vallitsevan talouskonsensuksen epäonnistumisesta ja tämän ennalta-arvattavista seurauksista, niin tilaa jää muukalaisvastaisille demagogeille, jotka tarjoavat sentään edes jonkinlaisia selityksiä ja ratkaisuja olkoonkin sitten, että ne ovat täysin irrationaalisia. Solidaarisuuden tuhoaminen ja alemmissa yhteiskuntaluokissa sijaitsevien ryhmien usuttaminen toistensa kimppuun on tietenkin aina vallanpitäjien etu ja tuo mieleen vanhan vitsin rikkaasta, keskiluokkaisesta ja työläisestä, jotka tilaavat pitsan. Rikas ottaa pitsasta yhdeksän palaa ja lähtiessään pöydästä kuiskaa keskiluokkaiselle, että työläinen aikoo millä hetkellä hyvänsä napata viimeisen palan. Samaan lankaan tunnutaan myös menevän joka kerta uudelleen ja ongelmien aiheuttajia kaivetaan työttömistä, kerjäläisistä, maahanmuuttajista, matalapalkkaisista, yksinhuoltajaäideistä, jne.; mistä tahansa muualta paitsi niistä paikoista, missä todelliset päätökset tehdään.

Olennaista on, että uusliberalistista talouspolitiikkaa edustavat tahot ensin tuhoavat kelvollisen elämän ehdot ainoastaan varakkaita suosivilla linjauksillaan, minkä seurauksena muukalaisvihamielisille opportunisteille tarjoutuu mahdollisuus syyttää vaikeuksista vähemmistöjä. Tästä syystä myös Kokoomuksella ja Keskustalla ei ole juuri sanottavaa Perussuomalaisten tekemisiin tai sanomisiin, koska heitä kiinnostaa pääasiassa rahan kaataminen rikkaiden taskuihin ja jos Perussuomalaiset sitten haluavat mukavasti edesauttaa tätä politiikkaa syyttämällä siitä ulkomaalaisia, eikä politiikan arkkitehtejä, niin mikä ettei.

Opitaanko Trumpin voitostakaan sitten mitään? Tuskin. Valtavirtamedia ja poliitikot syyttävät asiasta Bernie Sandersia sekä rasismia ja siihen se sitten jääkin. Atlantin tällä puolen nyökytellään hyväksyvästi ja EU jatkaa tuhoisaa linjaansa taloudellisen ja poliittisen vallan keskittämisessä niiden ihmisten johdolla, jotka toivat meille vuoden 2008 talousromahduksen. Kun he sitten saavat aikaan seuraavan romahduksen, aletaankin olla jo aika kypsiä postmoderniin versioon 1930-luvusta.

---

[1] http://www.complex.com/life/2016/02/31-percent-trump-supporters-say-whites-superior-race

[2] http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/joka-seitsemas-suomalainen-on-rasisti-tassa-tuntomerkit/?shared=290251-b425ad99-4

[3] http://www.mediaite.com/online/giuliani-not-only-is-trump-not-a-racist-nobody-is-a-racist/

[4] http://www.spectator.co.uk/2016/07/brexit-voters-are-not-thick-not-racist-just-poor/

[5] http://www.theatlantic.com/politics/archive/2016/03/trumps-revolution-from-within/473430/

[6] https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/101712/rahkonen.pdf?sequence=1 s.4

[7] http://www.nytimes.com/2016/07/25/us/politics/debbie-wasserman-schultz-dnc-wikileaks-emails.html

[8] https://www.donaldjtrump.com/policies/immigration

[9] https://www.washingtonpost.com/news/post-politics/wp/2016/07/24/donald-trump-is-expanding-his-muslim-ban-not-rolling-it-back/

[10] https://www.youtube.com/watch?v=XsfOJtC65rw