Näytetään tekstit, joissa on tunniste Yhdysvallat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Yhdysvallat. Näytä kaikki tekstit

torstai 27. helmikuuta 2020

Arvoja vailla olevat poliitikot ovat yhtä vaarallisia kuin järkeä vailla olevat


Simon Elo vaihtaa puoluetta useammin kuin alushousuja. Tiedän ettei minun (tai oikeastaan kenenkään muunkaan) pitäisi kirjoittaa näistä Sinisen tulevaisuuden (ex)edustajista mitään, koska he ovat nykyään pääasiassa irrelevantteja, mutta heidän julkisen touhuamisensa viihdearvo muistuttaa usein sirkusbussin syttymistä tuleen – surrealistinen tragedia, johon samalla yhdistyy omituisesti elementtejä komediasta. Nykyisenä Kokoomuksen jäsenenä Elo on siis viimeisen 2,5 vuoden aikana kerennyt olemaan jo kolmessa eri puolueessa, mutta mielenkiintoisena tvistinä hän ilmoittaa Ilta-Sanomille tämän olevan todellisuudessa todiste hänen arvojensa jämäkkyydestä: ”Minulla on ollut koko ajan tietty punainen lanka, jolla olen toiminut. Se on tämä tolkun konservatiivisuus.” Elo itse asiassa oli alun perin Kristillisdemokraateissa, mistä hän syyskuussa 2009 loikkasi Perussuomalaisiin, joiden kannatus oli tuplaantunut sitä edeltävän vuoden aikana ja trenditti ylöspäin. Nykyisin Elolla ei tietenkään ole enää mitään asiaa PS:n listoille, mutta toisaalta Kokoomus on kyselytutkimuksissa kätevästi kakkosena. PS:n jakautuessa sinisiin jääminen takasi Elolle eduskuntaryhmän puheenjohtajan paikan. Joku saattaisi löytää tästä toisenkin punaisen langan.

Poliitikkojen henkilökohtainen vallan tavoittelu tai härski tekopyhyys tuskin tulee kenellekään suurena uutisena, mutta asiaan liittyy jälleen vakavampikin pointti. Kun Perussuomalaiset jakaantui vuonna 2017, jäi puoluetuki alkuperäiselle puolueelle ja Elo totesi jakaantumisen jälkeisinä päivinä ryhmänsä elävän ”aatteen voimalla, pitkälti vapaaehtoisvoimin”. Mikä tämä aate oli/on ei liene vieläkään selvinnyt kenellekään, mutta Elon ehdotus vastauksena rahapulaan oli ”että Suomessa voitaisiin mennä Yhdysvaltojen malliin, jossa äänestäjät puhuvat aatteen puolesta perinteisen äänestämisen lisäksi myös lompakollaan.” Ihmiset jotka tuntevat Yhdysvaltain systeemiä tietävät miten homma siellä toimii: rajaton määrä yksityistä rahaa politiikassa on muuttanut erityisesti alempien tasojen vaalit käytännössä huutokaupaksi varakkaimpien lahjoittajien kesken, koska suuremmalla vaalirahoituksella pystyy yksinkertaisesti hukuttamaan kaikki muut äänet. Niinpä esimerkiksi kongressinvaaleissa n. 90% valituista poliitikoista käyttää kampanjaansa enemmän rahaa kuin vastustajansa, mutta yli 70% rahoituksesta tulee varakkaimman 0,5%:n lompakosta ja tämä luonnollisesti myös tarkoittaa, että poliitikot työskentelevät lahjoittajiensa puolesta, eivät äänestäjien. Pidempään blogiani seuranneet tietävät, että tuon usein esiin ihmisiä, jotka uskovat hulluihin ideoihin ja ovat siksi vaarallisia. Tämä on esimerkki päinvastaisesta: ihmiset jotka eivät usko yhtään mihinkään ovat vaarallisia, koska pitääkseen kiinni omasta vallastaan he ovat valmiita myymään pois ihan mitä tahansa, mukaan lukien demokratian.

Perussuomalaisten kannatus kasvoi vuosien 2007 ja 2008 välillä n. 4-5%:sta n. 9%:iin. Kuinka helposti se Jeesus vaihtuukaan nakkimukiin ja maahanmuuttokriittisyyteen.



keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Postmoderni 1930-luku

Donald Trump voitti Yhdysvaltain presidentinvaalit, vaikka hänen ei pitänyt voittaa. Brexit tapahtui, vaikka sen ei pitänyt tapahtua. Syyllisiä etsitään kuumeisesti ja valtavirtamedia sekä poliitikot ovat jo valinneet helpoimman mahdollisen selityksen: rasismi.

Niin kutsutun eliitin tuntuu olevan mahdotonta ymmärtää, miksi Hillary Clintonia vihataan niin paljon. Tämä on ymmärrettävää sikäli, että mainitun tahon näkökulmasta asiathan menevät vähintään ihan kohtuullisen hyvin, eikä status quoa jatkavassa Clintonissa voi siis olla mitään ainakaan kovin oleellista vikaa. Tästä katsantokannasta vallitsevaa tilannetta horjuttamaan pyrkivät ilmiöt kuten Donald Trump, Brexit tai Perussuomalaiset näyttävät täysin irrationaalisilta, joten niiden pohjaksi esitetään myös pelkästään täysin irrationaalinen ajatusmaailma, eli rasismi. Ei siinä, etteikö rasistinen elementti olisi täysin todellinen; esimerkiksi Trumpin kannattajista 16 % yksinkertaisesti uskoo valkoisten olevan muita rotuja parempi[1] ja Perusuomalaisten kannattajien joukosta löytyy myös selvästi muita suomalaisia puolueita enemmän tähän suuntaan taipuvaisia ihmisiä[2]. Näin ollen, vaikka esimerkiksi Trumpin neuvonantaja Rudy Giuliani toteaakin, ettei ketään voi enää kutsua rasistiksi,[3] niin järkevien ihmisten maailmassa kyllä voi; rasistit ovat rasisteja eikä asia muuta väittämällä siitä muutu.

Liian helposti analyysi sitten jätetäänkin tähän, vaikka itse asiassa ollaan vasta parhaimmillaankin puolessa välissä. Syy tähän on, että jatkaminen voisi johtaa ikävään peiliin tuijotteluun ja se puolestaan saattaa aina paljastaa myös epämiellyttäviä totuuksia itsestä. Esimerkiksi Britanniassa Brexitin puolesta äänestäjät olivat pääsääntöisesti köyhiä;[4] samoin Republikaanien esivaaleissa valkoihoiset työväenluokan edustajat olivat Trumpin kannatuksen kulmakivi[5]; myös Perussuomalaisten kannatuksesta tuli (ainakin ennen romahdusta) 40 % työväenluokasta[6]. Kyseessä ovat siis ihmiset, jotka ovat olleet kärsivinä osapuolina kuristuspolitiikassa, leikkauksissa, palkkojen jäädytyksissä, vapaakauppasopimusten (jotka ovat täysin väärin nimettyjä; ne ovat yritysten/investoijien suojelusopimuksia) mukanaan tuomissa töiden ulkoistamisessa ja niin edelleen. Kun näille ihmisille tarjoutuu mahdollisuus näyttää keskisormea vihaamalleen eliitille, suuri osa heistä myös tekee niin.

Tässä ei tietenkään pitäisi sikäli olla mitään yllättävää, sillä kun ihmisiä potkitaan tarpeeksi kauan päähän, niin jossain vaiheessa heille tulee mitta täyteen. Olennaista onkin minkälainen reaktio tästä seuraa ja mistä ongelmia sekä ratkaisuja etsitään. Esimerkiksi siinä missä Hillary Clinton on yhtä kuin status quo, niin toisaalta Trump edustaa vain yhdenlaisia ratkaisuja ongelmiin. Toisenlaisia ratkaisuja puolestaan edustaa esimerkiksi Demokraattien esivaaleissa yllättävän niukasti Clintonille hävinnyt senaattori Bernie Sanders, jonka kampanjan Demokraattien oma puoluekoneisto tarkoituksella sabotoi halutessaan mieluummin pääasiassa rikkaidenetuja edustavan Clintonin.[7] Mikä Trumpin ja Sandersin ero siis on? Trump ja hänen kannattajansa löytävät ongelman juuren maahanmuuttajista ja ratkaisun muurin rakentamisesta Meksikon rajalle[8] sekä muslimien maahantulokiellosta[9]. Eli toisin sanoen ongelmien juuri ovat ihmiset yhteiskunnan pohjalla, joilla ei ole käytännössä minkäänlaista poliittista tai taloudellista vaikutusvaltaa ja ratkaisuksi esitetään heidän kimppuunsa käymistä. Sandersin ja hänen kannattajiensa näkemystä kuvaa vastaus, jonka mies antoi pankkiiri Lloyd Blankfeinille tämän todettua Sandersin olevan vaarallinen: ”Hän on oikeassa, minä olen vaarallinen: Wall Streetille.”[10] Tästä näkökulmasta yhteiskunnan suunta määrätään siis sen huipulta, ei pohjalta, ja jos on vakavissaan asioiden muuttamisesta parempaan suuntaan, on pakko kiinnittää huomio ryhmiin, jotka omistavat yhteiskunnan ja sitä kautta sanelevat sen tahdin. Loogisen ajattelun pohjalta jälkimmäinen ratkaisu lienee ainoa uskottava vaihtoehto.

Tämän jälkeen aletaankin olla asian ytimessä. Kun valtavirtamedia ja poliitikot eivät halua juuri keskustella vallitsevan talouskonsensuksen epäonnistumisesta ja tämän ennalta-arvattavista seurauksista, niin tilaa jää muukalaisvastaisille demagogeille, jotka tarjoavat sentään edes jonkinlaisia selityksiä ja ratkaisuja olkoonkin sitten, että ne ovat täysin irrationaalisia. Solidaarisuuden tuhoaminen ja alemmissa yhteiskuntaluokissa sijaitsevien ryhmien usuttaminen toistensa kimppuun on tietenkin aina vallanpitäjien etu ja tuo mieleen vanhan vitsin rikkaasta, keskiluokkaisesta ja työläisestä, jotka tilaavat pitsan. Rikas ottaa pitsasta yhdeksän palaa ja lähtiessään pöydästä kuiskaa keskiluokkaiselle, että työläinen aikoo millä hetkellä hyvänsä napata viimeisen palan. Samaan lankaan tunnutaan myös menevän joka kerta uudelleen ja ongelmien aiheuttajia kaivetaan työttömistä, kerjäläisistä, maahanmuuttajista, matalapalkkaisista, yksinhuoltajaäideistä, jne.; mistä tahansa muualta paitsi niistä paikoista, missä todelliset päätökset tehdään.

Olennaista on, että uusliberalistista talouspolitiikkaa edustavat tahot ensin tuhoavat kelvollisen elämän ehdot ainoastaan varakkaita suosivilla linjauksillaan, minkä seurauksena muukalaisvihamielisille opportunisteille tarjoutuu mahdollisuus syyttää vaikeuksista vähemmistöjä. Tästä syystä myös Kokoomuksella ja Keskustalla ei ole juuri sanottavaa Perussuomalaisten tekemisiin tai sanomisiin, koska heitä kiinnostaa pääasiassa rahan kaataminen rikkaiden taskuihin ja jos Perussuomalaiset sitten haluavat mukavasti edesauttaa tätä politiikkaa syyttämällä siitä ulkomaalaisia, eikä politiikan arkkitehtejä, niin mikä ettei.

Opitaanko Trumpin voitostakaan sitten mitään? Tuskin. Valtavirtamedia ja poliitikot syyttävät asiasta Bernie Sandersia sekä rasismia ja siihen se sitten jääkin. Atlantin tällä puolen nyökytellään hyväksyvästi ja EU jatkaa tuhoisaa linjaansa taloudellisen ja poliittisen vallan keskittämisessä niiden ihmisten johdolla, jotka toivat meille vuoden 2008 talousromahduksen. Kun he sitten saavat aikaan seuraavan romahduksen, aletaankin olla jo aika kypsiä postmoderniin versioon 1930-luvusta.



[1] http://www.complex.com/life/2016/02/31-percent-trump-supporters-say-whites-superior-race
[2] http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/joka-seitsemas-suomalainen-on-rasisti-tassa-tuntomerkit/?shared=290251-b425ad99-4
[3] http://www.mediaite.com/online/giuliani-not-only-is-trump-not-a-racist-nobody-is-a-racist/
[4] http://www.spectator.co.uk/2016/07/brexit-voters-are-not-thick-not-racist-just-poor/
[5] http://www.theatlantic.com/politics/archive/2016/03/trumps-revolution-from-within/473430/
[7] http://www.nytimes.com/2016/07/25/us/politics/debbie-wasserman-schultz-dnc-wikileaks-emails.html
[8] https://www.donaldjtrump.com/policies/immigration
[9] https://www.washingtonpost.com/news/post-politics/wp/2016/07/24/donald-trump-is-expanding-his-muslim-ban-not-rolling-it-back/
[10] https://www.youtube.com/watch?v=XsfOJtC65rw

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Uusfeodalismiin

Yhdysvalloissa vuonna 2013 varakkaan perheen 16-vuotias poika nimeltä Ethan Couch törmäsi humaltuneena autollaan toiseen maantien reunalle pysähtyneeseen autoon tappaen neljä ihmistä ja vahingoittaen yhtätoista muuta. Oikeudenkäynnissä hänen asianajajansa onnistuneesti argumentoi, että poikaa vaivasi ”afluenssa”, eli hänen varakkaat vanhempansa ja etuoikeutettu kasvuympäristö olivat opettaneet hänelle, ettei hänen teoillaan ole negatiivisia seurauksia ja että kaikki ongelmat voidaan aina kuitenkin ratkaista rahalla. Tuomari päätti antaa hänelle opetuksen siitä, että tämä käsitys oli aivan oikea ja tuomitsi hänet pelkästään 10 vuodeksi ehdonalaiseen. Maksimirangaistus olisi ollut 20 vuotta vankilassa.[1] Vuonna 2015 Conrad Hilton (paremmin tunnettu Paris Hiltonin veljenä) puolestaan riehui väkivaltaisesti lentokoneessa, poltti siellä pilveä, laittoi palohälyttimen pois toimintakunnosta ja uhkasi tappaa koneen miehistön. Hän sai toimistaan 5000 dollaria sakkoa ja noin viiden kuukauden ajaksi yhdyskuntapalvelua. Jälleen maksimirangaistus olisi ollut 20 vuotta vankilassa.[2]

Mitä näillä tapauksilla nyt sitten on tekemistä minkään kanssa, erityisesti Suomessa? No, ensiksi huomioitakoon, että kyseessä ei ole mikään kolmannen maailman kleptokratia, jossa yläluokka saa vapaasti tappaa köyhälistöä, vaan maailman rikkain maa ja oletettu oikeusvaltio, eli Yhdysvallat, jossa kuitenkin varallisuuserot ovat täysin lähteneet käsistä viimeisen 30-40 vuoden aikana. Vaikka lähes kaikissa OECD-maissa (eli maailman rikkaimmissa valtioissa) varallisuuserot ovat nykyisin suuremmat kuin pitkiin aikoihin,[3] niin Yhdysvallat on länsimaiden keskuudessa tässä suhteessa pitkälti omassa sarjassaan.[4] Niinpä samalla kun esimerkiksi kaikista maassa syntyneistä lapsista noin 40 % viettää vähintään vuoden köyhyysrajan alapuolella ennen täysi-ikäisyyttä,[5] niin toisaalta top 0,1 % väestöstä omistaa varallisuutta suurin piirtein yhtä paljon kuin alimmat 90 %.[6]

Pointtina oli siis, että tältä näyttää oikeusjärjestelmäkin yhteiskunnassa, joka on vakavasti jakautunut niihin, jotka omistavat kaiken ja niihin jotka eivät omista mitään. Paitsi että Conrad Hilton avoimesti kutsui kanssamatkustajiaan talonpojiksi ja syytti miehistöä asettumisesta näiden puolelle, niin hän myös totesi, että hänen isänsä oli aikaisemmin hankkiutunut samanlaisesta tapauksesta eroon 300 000 dollarilla. Ethan Couchin tuominnut tuomari puolestaan oli aikaisemmin tuominnut samankaltaisesta kuolemantuottamuksesta 14-vuotiaan pojan 10 vuodeksi vankilaan, mutta samalla antoi siis Couchille vain 10 vuotta ehdonalaista.[7] Eikä kyse ole edes välttämättä siitä, että esimerkiksi mainittu tuomari olisi jotenkin erityisen paha ihminen, vaan siitä että kun hän katsoo Ethan Couchia, hän näkee oman lapsenlapsensa, hän näkee jonkun, joka ei tarkoita pahaa, vaan on yksinkertaisesti tehnyt virheen. Kun sama tuomari katsoo 14-vuotiasta katujen kasvattia, hän näkee vaarallisten luokkien edustajan, joka jo luontonsa/kulttuurinsa pohjalta on epäilyttävä tai väkivaltainen ja hänestä on tehtävä esimerkki muille, etteivät nämä ole vaaraksi yhteiskunnalle ja sen kunniallisille edustajille. Kyse on siis yläluokan sulkeutumisesta kartanoihin ja kultaisiin häkkeihin, joissa kaikki kosketus tavallisen kansalaisen elämään on kadonnut. Tämän seurauksena joidenkin ajatusmaailmat myös helpommin muuttuvat varsin viheliäisiksi.

Mutta eihän mitään tällaista ole Suomessa tapahtumassa. Eikö? Presidentti Niinistö myönsi puheessaan elokuussa, että Suomi on jakautumassa taloudellisten linjojen pohjalta,[8] eikä tämä itse asiassa ole ainakaan ihan tuulesta temmattu väite, sillä maamme on viimeisen 30 vuoden aikana ollut niiden OECD-yhteiskuntien joukossa, joissa tuloerot ovat kasvaneet kaikkein voimakkainta vauhtia.[9] Näin asiat myös koetaan kansalaisten keskuudessa: 74 % ihmisistä uskoo, että hyvän elämän edellytykset ovat heikentyneet viime vuosina ja 82 % että eriarvoistuminen uhkaa suomalaista yhteiskuntaa.[10] Esimerkiksi vuonna 2015 toteutettu Helsingin Sanomien köyhyyskysely puolestaan kertoo siitä, että ainakin osa varakkaista on jo liihottelemassa omaan kuplaansa. Kuten eräs vastaajista asian tiivistää: ”Halveksin köyhiä, koska heiltä puuttuvat lähes kaikki terveen ja onnistuneen ihmisen piirteet.” Vastaus voi olla äärilaidalta, mutta itseasiassa joka neljäs varakkaista vastaajista suhtautui köyhiin vihamielisesti, ylimielisesti tai halveksuen. Samoin 34 % rikkaista katsoi, että ”kaikkien pitää parantaa omaa asemaansa itse työtä tekemällä, kouluttautumalla tai kehittämällä itseään tai että kaikilla on jo siihen tasavertaiset mahdollisuudet”.[11] Kouluttautumisessa tai itsensä kehittämisessä ei tietenkään ole mitään pahaa (päinvastoin), mutta suomeksi käännettynä näiden ihmisten mielestä mitään rakenteellisia ongelmia ei siis ole olemassakaan ja esimerkiksi Suomen työttömien kaikki ongelmat ratkeaisivat, kunhan kaikki 380 000 ymmärtäisivät vain survoutua 68 000 avoimeen työpaikkaan.[12]

Suomi ei tietenkään ole Yhdysvallat ja samanlaisesta jaosta ryöväriparoneihin ja talonpoikiin ollaan vielä kaukana, mutta haluttu suunta näyttää tulleen valituksi, eikä kurssin muutoksesta ole merkkejä. Hallituspuolueet ja niiden edustajat antavat jo esimerkkejä uuden ajan ajatusmaailmasta: Elina Lepomäen (kok.) mielestä veronkierto on moraalisesti oikein, kunhan se vain tehdään lakiin jätettyjen reikien kautta;[13] Keskustan pitkäaikainen kansanedustaja Jukka Vihriälä tuomittiin korkeimmassa oikeudessa törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta, mutta samalla viikolla myöhemmin hänet kutsuttiin Keskustan kunniajäseneksi;[14] ulkoministeri Soini ilmoitti kesällä (mahdollisesti  jo kuntavaaleja ennakoiden), että valheet eivät ole valehtelijan vika, vaan median.[15] Ja niin edelleen. Kaikki tämä on siis täysin julkista, mikä näyttäisi viittaavan siihen, että korruptio, valehtelu ja muut vastaavat käytännöt ovat ilmeisesti siirtymässä julkisesti hyväksyttäviksi käytännöiksi. Ei siinä, etteikö mainituilla käytännöillä olisi pitkä historia niin täällä kuin muuallakin, mutta muistini mukaan joskus vanhempina aikoina niitä sentään ymmärrettiin hävetä, jos tieto sattui vuotamaan julkisuuteen. Niin maailma muuttuu, Eskoseni, ja siinä missä työttömyystuella elävä köyhä on nykyään sosiaalipummi, niin miljoonia euroja valtiolta ja Suomen kansalaisilta huijaava verosuunnittelija on suoraselkäinen yhteiskunnan tukipylväs.



[1] http://news.nationalpost.com/news/teen-who-killed-four-while-driving-three-times-over-the-limit-gets-off-because-his-rich-parents-papered-him
[2] http://www.independent.co.uk/news/people/conrad-hilton-sentenced-after-threatening-airline-crew-and-calling-passengers-peasants-10325080.html; http://edition.cnn.com/2015/02/04/entertainment/conrad-hilton-assaulting-intimidating-flight-attendants-charge/
[3] http://money.cnn.com/2015/05/21/news/economy/worst-inequality-countries-oecd/
[4] http://www.huffingtonpost.com/2013/08/15/income-inequality-wall-street_n_3762422.html
[5] http://www.cbsnews.com/news/the-shocking-reach-of-us-child-poverty/
[6] https://www.theguardian.com/business/2014/nov/13/us-wealth-inequality-top-01-worth-as-much-as-the-bottom-90
[7] http://www.dailymail.co.uk/news/article-2524108/Judge-let-spoiled-rich-teen-killed-DUI-previously-boy-aged-fourteen-prison-TEN-YEARS.html
[8] https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/201972-suomi-jakautumassa-presidentti-niinisto-hatkahti-raporttia-yhteiskunnan-tilasta
[9] https://www.oecd.org/els/soc/Focus-Inequality-and-Growth-2014.pdf
[11] http://www.hs.fi/sunnuntai/a1450417337441
[12] http://yle.fi/uutiset/3-9113543
[13] http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/2671438/Lepomaki+verosuunnittelusta+Totta+kai+se+on+moraalisesti+oikein
[14] http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016060921700843_uu.shtml
[15] http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/soini-huomenta-suomessa-brexit-toteutuu-varmasti-myos-fixit-mahdollinen/5964882