Velkahysterian ihmeellinen maailma

Iltalehden Mika Koskinen peräänkuuluttaa ”työntekijöiden kannalta ikäviä ja radikaaleja uudistuksia” vaihtoehtona Antti Rinteen oletetulle velkarallille. En ole varma yrittääkö IL tehdä parodiaa velkakeskustelusta, mutta tämä on yksi absurdeimpia tekstejä, mitä olen koskaan nähnyt. Pelkällä sattumanvaraisella tökkäyksellä todennäköisesti osuu kohtaan, jossa ei ole tolkkua, mutta oma suosikkini on tämä: ”Mitä sitten tehdään, jos taloussuhdanne kääntyy nopeasti huonompaan suuntaan tai korot lähtevät nousuun? Toivottavasti Säätytalon viisikko uhraa edes pienen ajatuksen tällekin tulevaisuudenkuvalle.” Joku saattoi huomata, että nämä ovat päinvastaiset, toisensa poissulkevat skenaariot. Korkojen nousu tarkoittaisi, että EKP pelkkää euroalueen talouden ylikuumenevan liiallisen kysynnän seurauksena ja pyrkii hillitsemään vauhtia korkojen nostolla – tämä tarina on fantastisia uutisia Suomelle, jonka on mahdotonta olla olematta mukana Euroopan mittaisessa buumissa (71% viennistämme menee Eurooppaan) ja käytännössä ainoa ajatus, mikä asialle tarvitsisi uhrata on, että koska avataan samppanjapullot. Taloussuhdanteen kääntyminen huonompaan puolestaan on tarina riittämättömästä kysynnästä, joka voidaan korjata stimuloimalla taloutta suuremman alijäämän kautta. Tiedän että velkahysteerikkojen maailmassa tämä on sietämätön ajatus, mutta se on itse asiassa suoraan kansantalouden ABC:stä ja koska tässä skenaariossa EKP pyrkii myös edelleen elvyttämään pitämällä korot nollassa, eivät korkokustannukset tule aiheuttamaan ongelmaa. Joka tapauksessa meni taloudella hyvin tai huonosti, IL:n vastaus on velkahysteria.

Otetaanpa toinenkin esimerkki: ”Ongelma on siinä, että koulutuksen ja tutkimuksen lisäksi rahaa ollaan nyt sirottelemassa kaikkeen muuhunkin hyvään ja kauniiseen. Yhtälö ei toimi. Tai toimii, jos velkahanat avataan uudestaan. Työllisyysasteen nostaminen olisi fiksuin tapa kasvattaa valtion verotuloja, joilla hyvinvointipalvelut voidaan rahoittaa.” Jälleen, teksti on ristiriidassa itsensä kanssa. Alijäämän kasvattaminen ottamalla lisävelkaa tarkoittaa määritelmällisesti talouden ekspansiota, mikä tarkoittaa työllisyyden kasvua työvoiman kysynnän lisääntyessä – tämä olisi itse asiassa helpoin tapa nostaa työllisyysastetta ja huomattavasti järkevämpää esim. kuin tunti/viikko töiden lisääminen aktiivimallilla yms. toimilla, joita Koskinen peräänkuuluttaa. Minä en tiedä minkälaista politiikka Rinteen (mahdollinen) hallitus aikoo harjoittaa, mutta jos yrittäisin arvailla aiheita ja kirjoittaa niistä kritiikkiä, saisin tätä parempaa tekstiä aikaan pieraisemalla paperille.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e096628b-9aa2-44f6-8cae-98ccecfcc9c9

https://tradingeconomics.com/finland/exports-by-country

https://tradingeconomics.com/euro-area/interest-rate

Euroopan Keskuspankki pudotti vuodesta 2012 eteenpäin korkoastettaan yrittäen elvyttää kysyntää ja sitä kautta taloutta. Tämä on yhdessä velkakirjojen osto-ohjelman kanssa jossain määrin toiminut, mutta ongelma korkoelvytyksessä on, ettei nollan alle juuri voi mennä. Joka tapauksessa korot nousevat uudestaan vasta, kun EKP pelkää euroalueen talouden ylikuumenevan, mitä ei ole horisontissa.

71% Suomen viennistä vuonna 2016 meni Eurooppaan.

Pelkästään euroalueen maiden osuus tästä oli n. 40%.

Kestävyysvajeesta

Valtiovarainministeriö kerkesi taas vaatimaan lisää työttömien kepittämistä, verokiilan siirtämistä ylhäältä alas sekä ihan vain yleisesti 2 miljardin sopeutusta. Syy vaaditulle linjalle on kaikille tuttu – kestävyysvaje. HelsinginSanomat käsitteli taannoin kestävyysvajeesta esitettyä kritiikkiä ja VM:n vastausta siihen, mutta koska jutusta jäi myös olennaisia asioita pois, niin katsotaanpa argumentteja tarkemmin.

Kritiikistä HS tuo esille sen, mitä minä sanoin jo tammikuussa – VM:n kestävyysvajelaskelmissa käyttämä korko-oletus on lähes 100%:n varmuudella virheellinen. VM siis olettaa valtionvelan nimellisen keskikoron nousevan nykyisestä 1%:sta 4%:n vuoteen 2031 mennessä ja perustelee näkemystään sillä että ”Talousteorian mukaan pitkällä aikavälillä reaalinen korkotaso ylittää reaalisen talouskasvun.” Ongelma tässä on teorian ristiriita empiirisen maailman kanssa ja toisen maailman sodan jälkeisenä aikana korkoasteet ovat 1980- ja 1990-lukua lukuun ottamatta pysyneet koko ajan BKT:n kasvuprosenttia pienempinä. (Barrett 2018) Tähän VM toteaa, ettei asialla loppujen lopuksi ole juuri merkitystä, sillä jos korko-oletusta alennetaan, pitää ”alentaa myös oletusta pitkän aikavälin talouskasvusta sekä oletusta valtion, kuntien ja työeläkelaitosten saamista korkotuloista.” Tässä on paha virhepäätelmä, sillä VM olettaa valtion velkakirjojen koron seuraavan muiden sijoitustuotteiden (esim. osakkeiden) tuottoa, mikä yksinkertaisesti 2010-luvulla ei ole ollut totta ja osinkotuotot ovat kasvaneet, vaikka korot ovat laskeneet. (Farhi & Gourio 2019) HS ei tuo tätä esille, mutta julkisyhteisöjen tuotot voivat siis kasvaa, vaikka korot laskisivatkin ja VM on kiistatta väärässä.

Olennaista on myös VM:n oletus, etteivät julkiset menot vaikuta pitkän aikavälin talouskasvuun, mikä viittaisi siihen, että laskelmissa käytetään rikardolaista ekvivalenssia. Rikardolaisen ekvivalenssin mukaan elvyttävällä politiikalla ei ole vaikutusta talouden kasvuun, koska kansalaiset reagoivat valtion alijäämään ennakoimalla sen kattamiseksi 10 vuoden päästä tapahtuvia veronkorotuksia ja laskevat omaa kulutustaan sen mukaisesti. Minä olisin voinut jo etukäteen kertoa, ettei kukaan oikeasti käyttäydy näin, mutta asiaa joka tapauksessa kokeiltiin Euroopan mittakaavassa ihmiskokeella nimeltä talouskuri ja kaikkien yllätykseksi rikardolaista ekvivalenssia ei löytynyt reaalimaailmasta; tämä ei kuitenkaan estä VM:ä käyttämästä sitä. On pelottavaa ajatella, että nämä ihmiset ovat edelleen ruorissa.

Valtiovarainministeriön aikaisempi ja nykyinen arvio korkotason kehityksestä, reaalisesti tapahtunut kehitys ja markkinoiden tämänhetkinen arvio kehityksestä (30 v. velkakirjojen tuotto).

https://www.hs.fi/talous/art-2000006027169.html

https://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/kestavyysvajelaskelmien-kritiikki-ei-osu-maaliin

http://www.labour.fi/ty/tylehti/talous-yhteiskunta-1-2019/kestavyysvaje-johtaa-talouspolitiikan-harhapoluille/

https://www.imf.org/en/Publications/WP/Issues/2018/04/11/Interest-Growth-Differentials-and-Debt-Limits-in-Advanced-Economies-45794

https://www.labour.fi/ptblogi/2019/03/15/julkisesta-velasta-on-hyotya/

https://www.bis.org/review/r150219b.pdf

https://www.brookings.edu/wp-content/uploads/2019/03/On-Falling-Neutral-Real-Rates-Fiscal-Policy-and-the-Risk-of-Secular-Stagnation.pdf

https://voxeu.org/article/accounting-macro-finance-trends