Arvoja vailla olevat poliitikot ovat yhtä vaarallisia kuin järkeä vailla olevat

Simon Elo vaihtaa puoluetta useammin kuin alushousuja. Tiedän ettei minun (tai oikeastaan kenenkään muunkaan) pitäisi kirjoittaa näistä Sinisen tulevaisuuden (ex)edustajista mitään, koska he ovat nykyään pääasiassa irrelevantteja, mutta heidän julkisen touhuamisensa viihdearvo muistuttaa usein sirkusbussin syttymistä tuleen – surrealistinen tragedia, johon samalla yhdistyy omituisesti elementtejä komediasta. Nykyisenä Kokoomuksen jäsenenä Elo on siis viimeisen 2,5 vuoden aikana kerennyt olemaan jo kolmessa eri puolueessa, mutta mielenkiintoisena tvistinä hän ilmoittaa Ilta-Sanomille tämän olevan todellisuudessa todiste hänen arvojensa jämäkkyydestä: ”Minulla on ollut koko ajan tietty punainen lanka, jolla olen toiminut. Se on tämä tolkun konservatiivisuus.” Elo itse asiassa oli alun perin Kristillisdemokraateissa, mistä hän syyskuussa 2009 loikkasi Perussuomalaisiin, joiden kannatus oli tuplaantunut sitä edeltävän vuoden aikana ja trenditti ylöspäin. Nykyisin Elolla ei tietenkään ole enää mitään asiaa PS:n listoille, mutta toisaalta Kokoomus on kyselytutkimuksissa kätevästi kakkosena. PS:n jakautuessa sinisiin jääminen takasi Elolle eduskuntaryhmän puheenjohtajan paikan. Joku saattaisi löytää tästä toisenkin punaisen langan.

Poliitikkojen henkilökohtainen vallan tavoittelu tai härski tekopyhyys tuskin tulee kenellekään suurena uutisena, mutta asiaan liittyy jälleen vakavampikin pointti. Kun Perussuomalaiset jakaantui vuonna 2017, jäi puoluetuki alkuperäiselle puolueelle ja Elo totesi jakaantumisen jälkeisinä päivinä ryhmänsä elävän ”aatteen voimalla, pitkälti vapaaehtoisvoimin”. Mikä tämä aate oli/on ei liene vieläkään selvinnyt kenellekään, mutta Elon ehdotus vastauksena rahapulaan oli ”että Suomessa voitaisiin mennä Yhdysvaltojen malliin, jossa äänestäjät puhuvat aatteen puolesta perinteisen äänestämisen lisäksi myös lompakollaan.” Ihmiset jotka tuntevat Yhdysvaltain systeemiä tietävät miten homma siellä toimii: rajaton määrä yksityistä rahaa politiikassa on muuttanut erityisesti alempien tasojen vaalit käytännössä huutokaupaksi varakkaimpien lahjoittajien kesken, koska suuremmalla vaalirahoituksella pystyy yksinkertaisesti hukuttamaan kaikki muut äänet. Niinpä esimerkiksi kongressinvaaleissa n. 90% valituista poliitikoista käyttää kampanjaansa enemmän rahaa kuin vastustajansa, mutta yli 70% rahoituksesta tulee varakkaimman 0,5%:n lompakosta ja tämä luonnollisesti myös tarkoittaa, että poliitikot työskentelevät lahjoittajiensa puolesta, eivät äänestäjien. Pidempään blogiani seuranneet tietävät, että tuon usein esiin ihmisiä, jotka uskovat hulluihin ideoihin ja ovat siksi vaarallisia. Tämä on esimerkki päinvastaisesta: ihmiset jotka eivät usko yhtään mihinkään ovat vaarallisia, koska pitääkseen kiinni omasta vallastaan he ovat valmiita myymään pois ihan mitä tahansa, mukaan lukien demokratian.

Perussuomalaisten kannatus kasvoi vuosien 2007 ja 2008 välillä n. 4-5%:sta n. 9%:iin. Kuinka helposti se Jeesus vaihtuukaan nakkimukiin ja maahanmuuttokriittisyyteen.

https://www.is.fi/politiikka/art-2000006393587.html

https://yle.fi/uutiset/3-10509309

https://yle.fi/uutiset/3-9677535

https://www.opensecrets.org/elections-overview/did-money-win

https://www.opensecrets.org/overview/donordemographics.php

Sattumaa

Transparency Internationalin vuotuisessa korruptiolistauksessa Suomi on edelleen sijalla kolme, laskettuaan siis viime vuoden sijoituksesta yhden pykälän alemmaksi. Kuten Transparency Suomi ry:n puheenjohtaja Tommi Niinimäki toteaa, niin listaus ei kuitenkaan ota huomioon Suomelle tyypillistä rakenteellista korruptiota.[1] Ne, jotka viitsivätkin seurata päättäjien tekemisiä hiukan tarkemmin törmäävät varsin nopeasti kaikenlaisiin omituisuuksiin, mutta mahdollisesti paremmissa piireissä erilaisia yhteensattumia nyt vain tuppaa kerääntymään.

Chempolis on yksityinen epäonnistunutta biojalostusteknologiaa kehittävä yritys, joka on viimeiset kaksikymmentä vuotta elänyt veronmaksajan rahoilla noin kuuden miljoonan euron edestä (jostain syystä toimitusjohtaja Esa Rousua ei silti kutsuta sosiaalipummiksi). Juha Sipilän lapset omistavat Chempoliksesta Fortel Invest -sijoitusyrityksensä kautta noin 5 % ja Sipilän läheinen ystävä Juha Hulkko noin 10 %. Sekä Fortel Invest että Hulkko ovat antaneet Chempolikselle myös huomattavia lainoja. Valtion rahahanojen viimein sulkeuduttua Chempolis ajautui konkurssin partaalle vuonna 2016, kunnes valtion 50,7 %:sti omistama Fortum pelasti sen sijoittamalla Chempolikseen jälleen kuusi miljoonaa euroa. Sinällänsä tapaus ei tullut yllätyksenä, sillä kun pääministeri Sipilä oli 2015 kesällä ottanut valtionyritysten omistajaohjauksen käsiinsä (järjestely on erikoinen, sillä pääministeri ei yleensä hoida omistajaohjausta), niin oli Fortum myös pian tämän jälkeen alkanut täysin sattumalta valmistella sijoitusta konkurssikypsään Chempolikseen. Fortum myös sattumalta määritteli pelkkää tappiota tuottavan Chempoliksen arvon kaksinkertaiseksi kahden vuoden takaiseen nähden, eikä suostu nyt kertomaan miksi. Fortumin teknologiajohtajasta Heli Antilasta tuli myös sattuman seurauksena heti sijoituksen jälkeen Chempoliksen hallituksen jäsen. Samaan sattumien läjään kaatuu myös epäilemättä se, että Hulkko sai välittömästi 1,3 miljoonaa euroa lainoja takaisin Chempolikselta. Sipilän itsensä Chempolikselle vuonna 2011 allekirjoittaman lainan kohtalo on avoin, eikä kukaan osallinen nyt suostu edes mutisemaan asiasta puolta sanaa. Joka tapauksessa kaupparekisteriin jätettyjen asiakirjojen perusteella osa Fortel Investin lainoista on ilmeisesti Fortumin sijoituksen jälkeen maksettu, osa annettu anteeksi ja osa muutettu osakkeiksi. Kaikki tämä siis outojen yhteensattumien seurauksena.[2]

Sotea on markkinoitu sekä valinnanvapaudella että säästöillä, vaikka nyt näyttää siltä, että kumpaisenkin perustelut ovat vähintäänkin kyseenalaisissa kantimissa. Yhtiöittämispakko tulee ajamaan kolmannen sektorin (eli esim. yhdistysten ja järjestöjen) pieniä toimijoita ulos terveystoiminnasta, sillä niillä ei ole tarvittavaa liiketoimintaosaamista tai pääomaa.[3] Samaan aikaan yksityinen terveysbisnes on jo keskittymässä muutaman suuren toimijan käsiin niiden ennakoidessa pääsyä veronmaksajan rahapussille ja jos historia jotain opettaa, niin ainakin 1990-luvun metsäteollisuuden nopeat fuusiot päättyivät lopulta myös huomattaviin irtisanomisiin saneerausten yhteydessä.[4] Tulee massairtisanomisia tällä kertaa tai sitten ei, niin joka tapauksessa fuusiot ja kolmannen sektorin kutistuminen tarkoittavat siis vähemmän valinnanvapautta, ei enemmän.

Mitä tulee säästöihin, niin sisäministeri Paula Risikko (kok) on viimein valmis myöntämään, ettei niitä tule, vaan päinvastoin kulut kasvavat; kuitenkin hän jostain syystä uskoo, että pidemmällä aika välillä säästöjä jostain tippuu.[5] Itse asiassa yllättävässä rehellisyyden puuskassa edellisen hallituksen sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty (kok) kerkesi jo aikaisemmin vuoden alussa toteamaan liittyen Jyväskylän sote-kokeilun yksityisille tarjoamasta rahasummasta: ”Jyväskylässä ei vielä ole loppuun asti katsottu sitä, onko rahasumma realistinen, jotta palvelut pystytään tuottamaan. Huoli on ihan oikea, koska jos korvaussumma on liian pieni, sillä ei palveluja tuoteta. Siitäkin huolimatta, että ajatellaan, että yksityinen yritys tuottaa palvelut julkista sektoria tehokkaammin.”[6] Säästöihin ja tehokkuuteen liittyen Risikon ja Rädyn perusolettamus on siis sama: yksityinen sektorin tehokkuus on ennalta-asetettu fakta, mutta palveluiden tuottaminen sitä kautta kuitenkin nyt sattuu vain maksamaan enemmän. Tästä voisi päätellä, että tehokkuuden määritelmä on ilmeisesti ajautunut varsin erikoiseksi. Joka tapauksessa samaan aikaan kun Kokoomuksen rakastamaa yksityistämiseen perustuvaa sote-mallia ajetaan hallituksessa ja paikallistasoilla, niin kolme huomionarvoista nimeä Kokoomuksesta (Lasse Männistö, Joonas Turunen ja Laura Räty itse) on sattumalta siirtynyt viimeisen 1,5 vuoden aikana suurien terveyspalveluja tuottavien yritysten palkkoihin. Kuten sanottu, sattumaa.

Lisää sattumia etsiville voisi mainita esimerkiksi sen, että hallituksen suurempia luomutukia ajava maatalousministeri Kimmo Tiilikainen (kesk) sattuu olemaan luomuyrittäjä itsekin.[7] Tai että yhteisöveron (yritysveron) madaltamista ollaan ilmeisesti taas jo puuhaamassa ja hallituksessa istuu useampi henkilö varakkaista yrittäjäperheistä, ensimmäisenä pääministeri itse.[8] Näin ollen voi todeta, että Suomessa on päästy lähes kokonaan eroon korruptiosta – jäljelle on jäänyt vain outoja sattumia.

---

[1] http://yle.fi/uutiset/3-9420593

[2] http://yle.fi/uutiset/3-9413976; http://yle.fi/uutiset/3-9395763

[3] http://yle.fi/uutiset/3-9314563

[4] http://yle.fi/uutiset/3-9310678

[5] https://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/risikko_valinnanvapaus-60913

[6] http://yle.fi/uutiset/3-9388490

[7] http://yle.fi/uutiset/3-9442474

[8] http://yle.fi/uutiset/3-9443271

Pääjohtaja Sipilä

Pääministeri Sipilä on viimeisen noin viikon aikana onnistunut ajamaan itseään tehokkaasti yhä syvemmälle itse kaivamaansa kuoppaan. Itse asiassa jutun voi katsoa alkaneen hallituksen kyseenalaisesta päätöksestä 11. marraskuuta kaataa 100 miljoonaa euroa lisää veronmaksajan rahaa Talvivaaran/Terrafamen myrkkyjentuotantolaitokseen, jota on myös kaivokseksi joskus tituleerattu.[1] Tämä kaikkien yllätyksenä tuli vastoin hallituksen aikaisempia sanomisia, mutta ei siitä sen enempää. Tämän jälkeen 25.11. Yle puolestaan uutisoi, että Sipilän sukulaisten omistama Katera Steel oli juuri saanut merkittävän tilauksen Terrafamelta, minkä seurauksena Sipilä sitten raivostui Ylelle siinä määrin, että totesi luottamuksensa valtion mediaorganisaatioon olevan nolla.[2]

Tapahtumaketjussa on muutamia sen verran uskomattomia piirteitä, että se pistää epäilemään, josko kyseessä on parodia politiikasta, satiiri, jossa hahmoista tehdään älyttömiä karikatyyrejä. Ajatukseen Katera Steelin tilauksen ja Terrafamen rahoituksen mahdollisesta korruptiokytköksestä Sipilä vastasi blogissaan kirjoittamalla ”että tällainen kytkös käy edes mielessä, kertoo enemmän kysyjästä. Ei kävisi mielessäkään.”[3] Häneen yhtyy myös Katera Steelin omistaja Markku Jauhiainen toteamalla ”Tuo on naurettava väite. Ei kukaan pöljä tuollaista, ei kenelläkään tule mieleen, että rupeaisi tuollaista puhumaan.”[4] Näinhän se on. Kenellekään ei tulisi mieleen, että valtaa omaavat henkilöt saattaisivat käyttää mainittua valtaa omien etujensa ajamiseen, koska sellaista ei ole kuunaan ihmiskunnan historiassa tapahtunut ja tuskin tulee tapahtumaankaan. Siinä Sipilä on oikeassa, että tällaisten kysymysten esittäminen kertoo kyllä niiden kysyjästä: se kertoo, että kysyjä on tolkuissaan oleva ja rationaaliseen skeptisyyteen kykenevä ihminen. Tietenkin sekä Sipilä että Jauhiainen vastaisivat korruptiosyytöksiin missä tahansa tilanteessa kieltävästi, mutta tällaiset vastaukset ovat kirjaimellisesti omiaan enemmän ruokkimaan epäilyksiä, kuin hälventämään niitä: väitös siitä, että koko ajatus vallanväärinkäytöstä on absurdi, on itsessään sitä luokkaa, että on lähes mahdotonta uskoa kenenkään todellisuudessa tarkoittavan näitä sanoja rehellisesti.

Toiseksi 5,1 miljoonan euron liikevaihdon omaavasta Katera Steelistä omistaa 5 % Sipilän lapsien sijoitusyhtiö Fortel Invest ja Sipilä onkin todennut, että luopui kaikesta yritystoiminnasta 2013 juuri siksi, ettei nykyisen kaltaisia tilanteita syntyisi.[5] Mielenkiintoisesti myös Donald Trump on ilmoittanut, että aikoo luopua liiketoiminnastaan tultuaan valituksi Yhdysvaltain presidentiksi ja sijoittaa varallisuutensa niin sanottuun ”blind trustiin”, mikä tarkoittaisi, että ainoastaan trustin hallinnoitsija tietäisi mihin sen rahoja sijoitetaan, ei Trump itse.[6] Ongelmana tässä on, että blind trustia hallinnoisivat Trumpin lapset, mikä sattumoisin on sama ongelma kuin Sipilällä, joka jätti liiketoimintansa ymmärrettävästi lapsilleen. Kotivierailuilla, puhelimessa, saunaillassa, joulupöydässä tai yhtään missään ei ikinä sitten puhuta bisneksestä missään muodossa tai mallissa. Tottahan toki. Täytyy olla tieten tahtoen sokea, ettei näkisi ilmiselviä eturistiriitoja. Tämä erityisesti siksi, että Trumpin/Sipilän erossa pysymiseen lastensa liiketoiminnasta löytyy tasan yksi todistuskappale: se, että he sanovat niin. Luonnollisesti niille, jotka ovat henkisesti vapaaehtoisia pohjoiskorealaisia, niin rakkaan johtajan sana missä tahansa asiassa on enemmän kuin tarpeeksi (senkin vaatiminen saattaa ehkä olla liikaa), mutta järjissään olevien yksilöiden kohdalla tilanne on kuitenkin toinen. Minä en tietenkään tiedä tai väitä että korruptiota on tapahtunut ja joka tapauksessa asiaan on itsestään selvä ratkaisu – mitä ilmeisesti ollaankin jo puuhaamassa kansalaiskeskustelun paineen alla – eli tutkimuksen käynnistäminen tapahtumiin.

Mistä pääsemmekin sitten Sipilän reaktioon, eli Ylen pommittamiseen sähköpostilla ja mahdolliseen painostamiseen. Itse asiassa pääministerin raivostuminen ja kommentti luottamuksen puutteesta Yleen ei ole erityisen negatiivinen asia: se että vallanpitäjät vihaavat journalisteja kertoo varsin usein siitä, että mainitut journalistit tekevät itse asiassa ainakin jotain oikein. Niin kauan, kun kyseessä on julkisesti merkittävä asia (mitä mahdollinen korruptio tietenkin on) toimittajien tehtävä on tuoda asiat julki ja luonnollisesti paljon huolestuttavampaa on, jos journalistit sekä vallanpitäjät käyvät käsikynkkää samoissa cocktail-juhlissa ja taputtelevat toisiaan selkään.

Tästä nouseekin sitten kysymys siitä, tapahtuiko painostusta vai ei ja vaikuttiko se Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläisen toimiin vai ei. Tällä hetkellä asiaa on mahdoton tietää ja vaikka Jääskeläisen jotkut argumentit kuulostavat varsin asiallisilta (esimerkiksi se, että uutisointia aiheesta päätettiin rajoittaa siksi, että se oli ollut jo neljä päivää putkeen pääuutisena),[7] niin sekä hänellä että Sipilällä on tietenkin intressi valehteluun asiasta. Joka tapauksessa ratkaisu tilanteeseen lienee kaikille itsestään selvä, koska se on sama kuin edellisessä kohdassa: itsenäisen tutkimuksen käynnistäminen siihen, mitä Sipilän ja Jääskeläisen välillä tapahtui, minkä perusteella sitten voidaan päättää, onko miesten mahdollista jatkaa tämänhetkisissä viroissaan vai ei.

Sekä pääministeriä että mediaa saa ja tulee arvostella, mutta mainittakoon loppuun vielä mielenkiintoinen kaksoisstandardi, joka Sipilällä näyttäisi asiassa olevan. Pääministeri kirjoitti 11.11. pelkäävänsä myös suomalaisen politiikan olevan menossa Trumpin kampanjan kaltaiseen suuntaan. Ehkä hän olikin tässä oikeassa, sillä Trump on tunnettu hyökkäyksistään mediaa vastaan, mihin myös Suomen pääministeri näyttäisi nyt lähteneen mukaan. Näin ollen, jos Sipilä on vakavissaan uskonsa kanssa ehkä myös saattaa muistaa miehen nimeltä Jeesus, joka totesi analysoidessaan tekopyhyyttä jo pari tuhatta vuotta sitten että ”Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, annas, minä otan pois rikan, joka on silmässäsi', sinä, joka et näe malkaa omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä.”[8]

---

[1] http://yle.fi/uutiset/3-9287212

[2] http://yle.fi/uutiset/3-9326751

[3] http://www.juhasi.fi/blogi/2016/11/25/14141

[4] http://yle.fi/uutiset/3-9315671

[5] http://yle.fi/uutiset/3-9319355

[6] http://www.theatlantic.com/business/archive/2016/11/donald-trump-conflicts-of-interests/508382/

[7] http://yle.fi/uutiset/3-9326454

[8] http://www.finbible.fi/38alaviite/Matteus/Matteus7.htm

Uusfeodalismiin

Yhdysvalloissa vuonna 2013 varakkaan perheen 16-vuotias poika nimeltä Ethan Couch törmäsi humaltuneena autollaan toiseen maantien reunalle pysähtyneeseen autoon tappaen neljä ihmistä ja vahingoittaen yhtätoista muuta. Oikeudenkäynnissä hänen asianajajansa onnistuneesti argumentoi, että poikaa vaivasi ”afluenssa”, eli hänen varakkaat vanhempansa ja etuoikeutettu kasvuympäristö olivat opettaneet hänelle, ettei hänen teoillaan ole negatiivisia seurauksia ja että kaikki ongelmat voidaan aina kuitenkin ratkaista rahalla. Tuomari päätti antaa hänelle opetuksen siitä, että tämä käsitys oli aivan oikea ja tuomitsi hänet pelkästään 10 vuodeksi ehdonalaiseen. Maksimirangaistus olisi ollut 20 vuotta vankilassa.[1] Vuonna 2015 Conrad Hilton (paremmin tunnettu Paris Hiltonin veljenä) puolestaan riehui väkivaltaisesti lentokoneessa, poltti siellä pilveä, laittoi palohälyttimen pois toimintakunnosta ja uhkasi tappaa koneen miehistön. Hän sai toimistaan 5000 dollaria sakkoa ja noin viiden kuukauden ajaksi yhdyskuntapalvelua. Jälleen maksimirangaistus olisi ollut 20 vuotta vankilassa.[2]

Mitä näillä tapauksilla nyt sitten on tekemistä minkään kanssa, erityisesti Suomessa? No, ensiksi huomioitakoon, että kyseessä ei ole mikään kolmannen maailman kleptokratia, jossa yläluokka saa vapaasti tappaa köyhälistöä, vaan maailman rikkain maa ja oletettu oikeusvaltio, eli Yhdysvallat, jossa kuitenkin varallisuuserot ovat täysin lähteneet käsistä viimeisen 30-40 vuoden aikana. Vaikka lähes kaikissa OECD-maissa (eli maailman rikkaimmissa valtioissa) varallisuuserot ovat nykyisin suuremmat kuin pitkiin aikoihin,[3] niin Yhdysvallat on länsimaiden keskuudessa tässä suhteessa pitkälti omassa sarjassaan.[4] Niinpä samalla kun esimerkiksi kaikista maassa syntyneistä lapsista noin 40 % viettää vähintään vuoden köyhyysrajan alapuolella ennen täysi-ikäisyyttä,[5] niin toisaalta top 0,1 % väestöstä omistaa varallisuutta suurin piirtein yhtä paljon kuin alimmat 90 %.[6]

Pointtina oli siis, että tältä näyttää oikeusjärjestelmäkin yhteiskunnassa, joka on vakavasti jakautunut niihin, jotka omistavat kaiken ja niihin jotka eivät omista mitään. Paitsi että Conrad Hilton avoimesti kutsui kanssamatkustajiaan talonpojiksi ja syytti miehistöä asettumisesta näiden puolelle, niin hän myös totesi, että hänen isänsä oli aikaisemmin hankkiutunut samanlaisesta tapauksesta eroon 300 000 dollarilla. Ethan Couchin tuominnut tuomari puolestaan oli aikaisemmin tuominnut samankaltaisesta kuolemantuottamuksesta 14-vuotiaan pojan 10 vuodeksi vankilaan, mutta samalla antoi siis Couchille vain 10 vuotta ehdonalaista.[7] Eikä kyse ole edes välttämättä siitä, että esimerkiksi mainittu tuomari olisi jotenkin erityisen paha ihminen, vaan siitä että kun hän katsoo Ethan Couchia, hän näkee oman lapsenlapsensa, hän näkee jonkun, joka ei tarkoita pahaa, vaan on yksinkertaisesti tehnyt virheen. Kun sama tuomari katsoo 14-vuotiasta katujen kasvattia, hän näkee vaarallisten luokkien edustajan, joka jo luontonsa/kulttuurinsa pohjalta on epäilyttävä tai väkivaltainen ja hänestä on tehtävä esimerkki muille, etteivät nämä ole vaaraksi yhteiskunnalle ja sen kunniallisille edustajille. Kyse on siis yläluokan sulkeutumisesta kartanoihin ja kultaisiin häkkeihin, joissa kaikki kosketus tavallisen kansalaisen elämään on kadonnut. Tämän seurauksena joidenkin ajatusmaailmat myös helpommin muuttuvat varsin viheliäisiksi.

Mutta eihän mitään tällaista ole Suomessa tapahtumassa. Eikö? Presidentti Niinistö myönsi puheessaan elokuussa, että Suomi on jakautumassa taloudellisten linjojen pohjalta,[8] eikä tämä itse asiassa ole ainakaan ihan tuulesta temmattu väite, sillä maamme on viimeisen 30 vuoden aikana ollut niiden OECD-yhteiskuntien joukossa, joissa tuloerot ovat kasvaneet kaikkein voimakkainta vauhtia.[9] Näin asiat myös koetaan kansalaisten keskuudessa: 74 % ihmisistä uskoo, että hyvän elämän edellytykset ovat heikentyneet viime vuosina ja 82 % että eriarvoistuminen uhkaa suomalaista yhteiskuntaa.[10] Esimerkiksi vuonna 2015 toteutettu Helsingin Sanomien köyhyyskysely puolestaan kertoo siitä, että ainakin osa varakkaista on jo liihottelemassa omaan kuplaansa. Kuten eräs vastaajista asian tiivistää: ”Halveksin köyhiä, koska heiltä puuttuvat lähes kaikki terveen ja onnistuneen ihmisen piirteet.” Vastaus voi olla äärilaidalta, mutta itseasiassa joka neljäs varakkaista vastaajista suhtautui köyhiin vihamielisesti, ylimielisesti tai halveksuen. Samoin 34 % rikkaista katsoi, että ”kaikkien pitää parantaa omaa asemaansa itse työtä tekemällä, kouluttautumalla tai kehittämällä itseään tai että kaikilla on jo siihen tasavertaiset mahdollisuudet”.[11] Kouluttautumisessa tai itsensä kehittämisessä ei tietenkään ole mitään pahaa (päinvastoin), mutta suomeksi käännettynä näiden ihmisten mielestä mitään rakenteellisia ongelmia ei siis ole olemassakaan ja esimerkiksi Suomen työttömien kaikki ongelmat ratkeaisivat, kunhan kaikki 380 000 ymmärtäisivät vain survoutua 68 000 avoimeen työpaikkaan.[12]

Suomi ei tietenkään ole Yhdysvallat ja samanlaisesta jaosta ryöväriparoneihin ja talonpoikiin ollaan vielä kaukana, mutta haluttu suunta näyttää tulleen valituksi, eikä kurssin muutoksesta ole merkkejä. Hallituspuolueet ja niiden edustajat antavat jo esimerkkejä uuden ajan ajatusmaailmasta: Elina Lepomäen (kok.) mielestä veronkierto on moraalisesti oikein, kunhan se vain tehdään lakiin jätettyjen reikien kautta;[13] Keskustan pitkäaikainen kansanedustaja Jukka Vihriälä tuomittiin korkeimmassa oikeudessa törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta, mutta samalla viikolla myöhemmin hänet kutsuttiin Keskustan kunniajäseneksi;[14] ulkoministeri Soini ilmoitti kesällä (mahdollisesti  jo kuntavaaleja ennakoiden), että valheet eivät ole valehtelijan vika, vaan median.[15] Ja niin edelleen. Kaikki tämä on siis täysin julkista, mikä näyttäisi viittaavan siihen, että korruptio, valehtelu ja muut vastaavat käytännöt ovat ilmeisesti siirtymässä julkisesti hyväksyttäviksi käytännöiksi. Ei siinä, etteikö mainituilla käytännöillä olisi pitkä historia niin täällä kuin muuallakin, mutta muistini mukaan joskus vanhempina aikoina niitä sentään ymmärrettiin hävetä, jos tieto sattui vuotamaan julkisuuteen. Niin maailma muuttuu, Eskoseni, ja siinä missä työttömyystuella elävä köyhä on nykyään sosiaalipummi, niin miljoonia euroja valtiolta ja Suomen kansalaisilta huijaava verosuunnittelija on suoraselkäinen yhteiskunnan tukipylväs.

---

[1] http://news.nationalpost.com/news/teen-who-killed-four-while-driving-three-times-over-the-limit-gets-off-because-his-rich-parents-papered-him

[2] http://www.independent.co.uk/news/people/conrad-hilton-sentenced-after-threatening-airline-crew-and-calling-passengers-peasants-10325080.html; http://edition.cnn.com/2015/02/04/entertainment/conrad-hilton-assaulting-intimidating-flight-attendants-charge/

[3] http://money.cnn.com/2015/05/21/news/economy/worst-inequality-countries-oecd/

[4] http://www.huffingtonpost.com/2013/08/15/income-inequality-wall-street_n_3762422.html

[5] http://www.cbsnews.com/news/the-shocking-reach-of-us-child-poverty/

[6] https://www.theguardian.com/business/2014/nov/13/us-wealth-inequality-top-01-worth-as-much-as-the-bottom-90

[7] http://www.dailymail.co.uk/news/article-2524108/Judge-let-spoiled-rich-teen-killed-DUI-previously-boy-aged-fourteen-prison-TEN-YEARS.html

[8] https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/201972-suomi-jakautumassa-presidentti-niinisto-hatkahti-raporttia-yhteiskunnan-tilasta

[9] https://www.oecd.org/els/soc/Focus-Inequality-and-Growth-2014.pdf

[10] http://e2.fi/wp-content/uploads/2016/06/kmt_net.pdf sivu 11.

[11] http://www.hs.fi/sunnuntai/a1450417337441

[12] http://yle.fi/uutiset/3-9113543

[13] http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/2671438/Lepomaki+verosuunnittelusta+Totta+kai+se+on+moraalisesti+oikein

[14] http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016060921700843_uu.shtml

[15] http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/soini-huomenta-suomessa-brexit-toteutuu-varmasti-myos-fixit-mahdollinen/5964882

Laillistettu korruptio

Mitä yhteistä on portugalilaisella EU-komission puheenjohtajalla ja suomalaisella Helsingin apulaiskaupunginjohtajalla? Vastaus: molemmat hyppäsivät pyörimään tuottoisaan karuselliin julkisten ja yksityisten virkojen välillä ja pelkkä katsominenkin alkaa heikompaa hirvittämään.

Kyseinen komission puheenjohtaja on tietenkin Jose Manuel Barroso, joka heinäkuussa ilmoitti siirtyvänsä liikepankki Goldman Sachsin leipiin. Barroso on ollut ennenkin tekemisissä pankkien kanssa ja hän on esimerkiksi voimakkaasti tukenut Kreikan taloudellisia tukipaketteja, joiden rahoista 5 % on tutkimuksen mukaan mennyt Kreikan kansalaisille ja 95 % eurooppalaisille pankeille ja yksityisille sijoittajille.[1] Goldman Sachs puolestaan tunnetaan ehkä parhaiten vuosien 2007–2008 talousromahduksen yhtenä pääarkkitehtina, joka pelastettiin konkurssilta Yhdysvaltain veronmaksajan varoin massiivisella tulonsiirrolla kansalaisilta pankkiireille ja joka luonnollisesti jo seuraavana vuonna maksoi ennätysbonuksia johtajilleen.[2] Kun valtion interventionismi oli tehnyt työnsä rikkaille, Goldman Sachs ja muut vaikeuksiin joutuneet pankit silmää räpäyttämättä palasivat takaisin ylistämään markkinoiden ihmeitä ja yksilön vastuuta. Muuttuvainen on ihmismieli.

Apulaiskaupunginjohtaja on entinen sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty (kok), joka lienee tunnetaan parhaiten verokikkailuistaan ja ajatuksesta, että vain harva Suomessa tienaa alle 2100 euroa kuukaudessa.[3] Myös hän on sittemmin päättänyt karistaa julkisen sektorin pölyt jaloistaan ja siirtyi toukokuussa yksityiselle puolelle Suomen Terveystalon johtoon, joka sekin on tunnettu verokikkailuistaan.[4] Itseasiassa Räty lähti Terveystaloon sellaisella kiireellä, ettei malttanut edes pysyä apulaiskaupunginjohtajana kautensa loppuun tai kuten hän itse toteaa ”Kaikki ne asiat, joita tulin Helsingin kaupungille tekemään silloin viisi vuotta sitten, on nyt saatettu sellaiseen pisteeseen, että on hyvä aika ja mahdollista lähteä”[5]. Epäilemättä, vaikka osa saattoi tulla valmiiksi jo silloin, kun Räty ministerinä toimiessaan ajoi voimakkaasti Suomen terveydenhuollon avaamista yksityiselle sektorille, linja jonka hedelmistä hän nyt täysin sattumalta lähtee nauttimaan. Puhdasta sattumaa myös lienee se, että Helsingin kaupunki vuosien 2012–14 aikana osti Terveystalolta palveluita usealla miljardilla.[6]

Kolmantena esimerkkinä mainittakonkin vielä Taneli Lahti, joka on siirtymässä EU-komission virkamiehestä Elinkeinoelämän keskusliiton palvelukseen. Lahdesta huomaa, että hän on virkamies eikä poliitikko, koska hän päästää vahingossa totuuden ulos: "Tuleva EK:n Brysselin toimiston johtaja näkee, että etujärjestöstä käsin hänellä on mahdollisuus muovata Euroopan unionia Suomen ja elinkeinoelämän toivomaan suuntaan"[7]. Niinpä niin, koska jos EU:sta täytyisi väkisin jokin vika etsiä, niin se olisi että se ei ole tarpeeksi suuryritys/pankki/miljonääri-ystävällinen ja tarkkasilmäisimmät saattavatkin jo havaita, mistä kenkä tässä oikein puristaa. Ongelma on tietenkin se, että julkisissa viroissa toimivat henkilöt, joiden pitäisi palvella ja edustaa kansalaisia päätyvät käyttämään asemaansa osoittamaan uskollisuutensa ja hyödyllisyytensä yksityiselle voitontavoittelulle, minkä tehtyään heillekin annetaan lupa hypätä mukaan rahakärryihin. Kiertoa julkiselta yksityiselle ja yksityiseltä julkiselle perustellaan kuitenkin usein sillä, että se tuo asianosaisille henkilöille perspektiiviä myös toiselta puolelta, mutta jostain syystä tämän pitää käytännössä aina olla nimenomaan johtoportaan perspektiiviä. Missä lienevät ehdotukset, joissa vaaditaan esimerkiksi pankkiireja tai poliitikkoja menemään pariksi vuodeksi talonmiehen töihin ymmärtääkseen paremmin, kuinka heidän päätöksensä vaikuttavat talonmiehiin? Mahdollisesti toisen puolen perspektiivillä tässä perustelussa todellisuudessa tarkoitetaankin sellaista vinkkeliä, josta on mahdoton havaita eturistiriitoja.

Mistä pääsemmekin jutun varsinaiseen pointtiin. Tässä ei ole tarkoitus leimata jotenkin erityisesti Barrosoa, Rätyä tai Lahtea, sillä todellinen ongelma ovat järjestelmään sisälle rakennetut vääränlaiset kannustimet, jotka ajavat toimijoita käyttäytymään kyseenalaisella tavalla, kuten esimerkiksi toteuttamaan yksityisten tahojen etuja kansalaisten etujen kustannuksella, mutta samalla myös tekijän omien etujen palveluksessa. Jokainen ymmärtää, että lopputulos on systemaattisesti vääristynyt julkinen päätöksenteko mainittujen yksityisten tahojen hyväksi. Kyse on siis rakenteellisesta ongelmasta ja rakenteellisista ongelmista ei pääse eroon henkilöitä vaihtamalla, vaan ainoastaan rakenteita muuttamalla. Tätä voidaan tehdä muun muassa lainsäädännöllä ja esimerkiksi tässä tapauksessa ongelmaa voitaisiin ainakin lievittää vaikkapa kunnon karenssiaikojen säätämisellä siihen, kuinka nopeasti yksityiseltä voi ottaa työn vastaan jossain kriittisessä asemassa sen jälkeen, kun on lähtenyt valtion palkoista samaan asiaan liittyvällä alueella. On vielä todettava, että mikään edellä mainituista seikoista ei siis sinällään todista mitään Barroson, Rädyn tai Lahden ylenpalttisesta pahansuopuudesta verrattuna keskivertokansalaiseen, sillä vähemmistössä ovat todennäköisesti ne henkilöt joiden arvoperusta kestäisi, jos heillä olisi tiedossa vaikkapa kovapalkkainen johtotasontyöpaikka suuryrityksessä vastineeksi ”viattomasta” ystävällismielisyydestä pankkeja tai yrityksiä kohtaan. Usein on paljon helpompaa kertoa itselleen Lahden sanoin ”En minä näe siinä kyllä mitään ongelmaa”.

Toisaalta on tietenkin täysin mahdollista, että virkojen paukkuva pyöröovi lisää mahdollisuutta voittojen kasvattamiseen suuremmille yrityksille ja että ovessa pyörivät todella saavat kasvavaa tietoa siitä, kuinka toteuttaa tätä päämäärää yhä tehokkaammin. Siitä onko tämä sitten hyvä vai huono asia voi keskustella, mutta sivuvaikutukset lienevät itsestään selvät: laillistettu korruptio syö pohjaa demokratialta ja kannustaa oletettuja kansanpalvelijoita palvelemaan rahaa, ei kansaa.

---

[1] https://global.handelsblatt.com/edition/423/ressort/politics/article/study-finds-greek-bailouts-saved-banks-not-people

[2] https://www.theguardian.com/business/2009/oct/15/goldman-sachs-record-bonus-pot

[3] http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-2000000830382.html

[4] http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/04/13/terveystalon-korkoja-sittenkin-luxemburgiin

[5] http://yle.fi/uutiset/raty_vaihtaa_terveyspolitiikasta_terveysbisnekseen__ei_nae_asiassa_ristiriitaa/8876113

[6] http://www.hri.fi/fi/dataset/helsingin-kaupungin-ostot Löytyy ladattavasta Excel-tiedostosta.

[7] http://yle.fi/uutiset/komissiosta_ekn_leipiin_siirtyva_taneli_lahti_ei_tassa_ole_mitaan_eturistiriitaa_tai_jaaviysongelmaa/9075885 Korostus minun.